Oppimisen säätely

Kiinnitämme oppimiseen huomiota usein vasta sitten, kun se ei suju. Oppiminen on ihmiselle luontaista. Oppimista tapahtuu läpi elämän. Se on niin jokapäiväinen asia, että emme tule ajatelleeksi oppimista erityisenä taitolajina.(Etälukio)

Lukion psykologia 1 (Karrasch, Lindblom-Ylänne, Niemelä, Päivänsalo & Tynjälä  2008, 95-96) käsittelee oppimisen säätelyä. Oppimisen säätely on keskeisessä roolissa yksilön opiskeluprosessissa. Oppimisen itsesäätely tarkoittaa opiskelijan omaa vastuunottoa opiskelustaan. Itseään säätelevä opiskelija asettaa opiskelulleen tavoitteita ja hän ylläpitää motivaatiotaan. Hän käsittää ja on tietoinen omasta osaamisestaan ja siitä, mikä on hänelle vaikeaa. Opiskelumenetelmät hän valitsee  siten että ne sopivat ko. oppimistilanteeseen.

Opiskelija, joka ei osaa toimia oma-aloitteisesti, toivoo saavansa tarkkoja ohjeita ja on "pallo hukassa", jos ohjeet eivät ole selkeitä, hän sekoaa. Hän tekee ainoastaan ja vain opettajan antamat tehtävät eikä yhätään muuta. Hän ei hahmota oikei sitä, mitä hänäen tulisi muistaa ja osata. Hän ei osaa jakaa laajoja kokonaisuuksia osa-alueiksi eikä osaa aikatauluttaa opintojaan. Pinna kiristyy suurista kokonaisuuksista. Oppimisen säätely on hukassa. Parhaat tulokset tällainen opiskelija saa, kun opettaja antaa paljon tehtäviä ja valvoo tarkasti niiden suorittamista.

Tällainen opiskelija on ulkoaohjautuva. Ulkovaohjautuva opiskelija ei siis tee mitään ylimääräistä eikä oma-aloitteisesti. Hän ei ota vastuuta omasta opiskelustaan ja oppimisestaan vaan syyttää epäonnistumisistaan opettajaa, huonoja koekysymyksiä, oppikirjaa tai ulkoisia olosuhteita. Omassa toiminnassaan tällainen opiskelija ei näe mitään korjaamisen tarvetta.

Ryhmätyössä tällainen opiskelija ei ole aktiivinen toimija vaan toisiin tukeutuja. Hän omaksuu muiden mielipiteet, sen sijaan että pohtisi itse asioita ja muodostaisi niistä oman näkemyksensä. Sen takia ryhmätöissä on tärkeää, että jokainen ryhmän jäsen joutuu vuorotellen vastuuseen ryhmän vetämisestä. Ryhmän jäsenten tulisi vaatia toisiltaan aktiivista otetta työskentelyyn.

Joillekin opiskelijoille itsesäätelyn taidot kehittyvät vähän kuin huomaamatta. He hyödyntävät saamiaan neuvoja oma-aloitteisesti. Vahva ulkoinen kontrolli häiritsee opiskelijaa, jolla on kehittynyt itsesäätelytaito. (Karrasch, Lindblom-Ylänne, Niemelä, Päivänsalo & Tynjälä  2008, 95-96)

Keskeisiä käsitteitä

• Motivaatio
• Metakognitio
• Oppimisen strategiat
• Emootiot oppimisessa (Itsesäätely oppimisessa.)

Professori Sanna Järvelä (Oulun yliopisto, PDF) on tiivistänyt  mm. Mitä “oppimisen kompetensseista” jo tiedetään ? (e.g. Hadwin, Järvelä & Miller, 2010; Järvelä, 2010) Oppimisen strategisia taitoja voi oppia helposti, mutta oppilaat eivät käytä strategioita. Taito ei riitä, pitää olla tahtoa. Tunnetilat voivat estää oppimista edistävän strategisen toiminnan. Hyvä oppija tunnistaa “pystyvyyttään”. Paras tiimityö toteutuu silloin kun tunnetiloja myös kontrolloidaan.

Oppimisen säätely on yliopisto-opiskelun perusta. Henna Virtanen, Mirjamaija Mikkilä-Erdmann, Mari Murtonen & Pekka Kääpä 2010 • Vuosikerta 17 • Numero 1 • Sivut 6–17.