Kuva: VN
"Et voi astua kahdesti samaan jokeen, uudet vedet siinä jo virtaavat."
(Herakleitos 535-475 eKr)
Positiivareissa oli 19.12.2014 kirjoitus Kuinka käy, kun kiehut? Hyppää kattilaan ja ota selvää.
Tässä tarina:
Nuori nainen meni äitinsä luo, kun kaikki hänen elämässään tuntui olevan päälaellaan. Hän oli väsynyt ja turhautunut. Aina kun yksi ongelma ratkesi, tilalle ilmestyi tusina uusia. Äiti johdatti hänet keittiöön ja täytti kolme kattilaa vedellä. Hän asetti kunkin kattilan liedelle ja odotti, kunnes vesi niissä alkoi kiehua.
Ensimmäiseen kattilaan äiti laittoi porkkanoita, toiseen kananmunia ja kolmanteen kahvinpapuja ja antoi niiden kiehua. Parinkymmenen minuutin kuluttua hän käänsi lieden pois päältä. Hän nosteli porkkanat vedestä ja asetti ne lautaselle. Hän poimi munat kattilasta ja laittoi ne kulhoon. Lopuksi hän kaatoi kahvin kolmannesta kattilasta suureen mukiin. ”Mitä sinä tässä näet?” hän kysyi tyttäreltään. ”Porkkanoita, munia ja kahvia.”
Äiti ojensi porkkanalautasta tytärtään kohti ja käski tämän tunnustella porkkanoita. Ne olivat kiehuneet pehmeiksi. Sitten hän kehotti tyttöä rikkomaan yhden munan kuoren. Sisus oli kova. Viimeiseksi hän pyysi maistamaan kahvia. Täyteläinen aromi sai hymyn kohoamaan tyttären kasvoille.
”Mitä sinä tällä tarkoitat?” tytär kysyi. Äiti selitti, että kaikki nämä kolme ruoka-ainetta olivat kokeneet saman vastoinkäymisen: kiehuvan veden – ja kaikki reagoivat siihen eri tavalla. Porkkana upposi veteen kovana, vahvana ja taipumattomana. Kiehuvassa vedessä se muuttui pehmeäksi ja heikoksi. Munan sisus oli veteen laitettaessa löysä, mutta kiehuvassa vedessä sen sisus kovettui. Kahvinpavut ovat ainutlaatuisia. Kiehuvan veden kiusatessa ne muuttavat sen kahviksi. ”Mikä näistä sinä olet?” äiti kysyi. ”Kun vastoinkäyminen koputtaa ovellesi, kuinka vastaat siihen? Oletko porkkana, muna vai kahvinpapu?”
-NN (Lähde: Positiivarit 19.12.2014)
Nyt on taas se aika kun opettaja paiskii töitä vuorokauden ympäri. Välillä tuntuu, että oma päänsisäinen kovalevy on niin täynnä, että enää ei kykene tekemään yhtään mitään.
Ilahduttavaa on lukea opiskelijoiden töitä, joista näkee, kokee ja lukee, että opiskelija on oikeasti ryhtynyt kantamaan vastuuta omasta henkilökohtaisesta oppimisestaan ja oivaltanut (sisäisen)yrittämisen merkityksen omassa henkilökohtaisessa elämässään. Yrittäjyyteen liittyen todetaan, että se että yrittää ei takaa sitä että menestyy, mutta yrittämättä ei voi menestyä. Sama paradoksi koskee meidän kaikkien henkilökohtaista elämäämme. Se, että teemme parhaamme ei takaa sitä, että menestyisimme haaveilemallamme tavalla, mutta jos emme edes yritä emme voi koskaan kuvitella saavuttavamme haaveitamme ja unelmiamme.
Se mikä minua joka kerta uudelleen ja uudellaan jaksaa hämmästyttää ja hämmentää, on se, mistä kirjoitin jo aiemmin tässä kuussa (ja monen monta kertaa muulloinkin) on se, että samalla tunnilla olleilla on aivan erilainen käsitys tuntien sisällöstä ja opitusta. (Ks. esim. samat markkinat kaksi tulkintaa) Opetusalan ammattilaisena toki ymmärrän sen, että jokainen linkittää kaiken uuden aiemmin opittuun ja käsittämäänsä. Se kuinka eri tavalla sama asia käsitetään on kuitenkin aina yhtä mystistä.
Se, että nuori sanoo, että ei oppinut mitään uutta kurssilla tai että ei ole oppinut yhtään mitään uutta koko koulussa, tuntuu hieman oudolta. Voi olla, että joku on heti niin syntymäviisas, että on tosiaankin tiennyt aivan kaiken jo tänne tullessaan. Itse kuitenkin koen opettajana, että opin joka päivä jotakin uutta sekä omista opetusaineistani että ihmisistä.
Toisaalta jo antiikin aikana ystävämme Plutarkhos totesi, että "Ihmisen on mahdotonta oppia sitä, minkä hän luulee jo
tietävänsä."
Valitettavan usein nämä tietävimmät jättävät luennot väliin ja sitten he antavat palautetta, jossa väittävät, että opettaja ei ole kertonut jotakin asiaa tai että materiaalia ei ole jaettu. He unohtavat, vaikka neroja ovatkin, että digitaalinen jalanjälki näkyy ja kertoo sekunnin tarkkuudella, koska opiskelija on käynyt viimeksi tarkastelemassa materiaalia. Ja me onnettomat opet kun seuraamme niitä tilastoja.
"Parasta kurssissa oli itse liiketoimintasuunnitelman teko. Sen tekeminen oli pitkä prosessi ja huomasin miten esimerkiksi kaupassa käydessäni mietin kyseisen kaupan vahvuuksia ja heikkouksia. En kurssin alussa käsittänyt, miten paljon opin liiketoimintasuunnitelman tekemisestä." -Tyttö, liiketalous
"Kun lähtee mukaan talouden rattaisiin, täytyy olla tietoinen riskeistä ja mahdollisista unettomista öistä. Heikkohermoinen ei pärjää. Yrittäjän täytyy olla valmis poistumaan omalta mukavuusalueeltaan. Armeijassa aliupseerikoulussa Yliluutnanttini antoi ryhmällemme elämänohjeen mikä pätee asiassa kuin asiassa: ”Silloin kun tehdään hommia, laitetaan ne kädet sinne paskaan.” Itse tulkitsin tämän siten, että kun jotain tehdään, tehdään se ripeästi, kunnolla ja yhdellä kertaa oikein." - Poika, liiketalous
Tämä on asia, jota opetuksellani tavoittelen, jonka yksi opiskelija tiivistää mielestäni hienosti:
"Olen oppinut katsomaan sanan ”yrittäjyys” ohitse ja soveltamaan sitä omaan elämääni." Tyttö, liiketalous
On hienoa, että edes yksi opiskelija mainitsee sen ihan konkreettisesti oppimispäiväkirjassaan.
Toivon, että nuoret löytävät paikkansa. Toivon, että he uskaltavat kertoa unelmistaan ja asettaa tavoitteita ja kantaa vastuuta elämästään. Niin he jossakin vaiheessa huomaavat elävänsä unelmaansa. Kun tavoittelee aurinkoa voi saavuttaa kuun ja tähdet. Unelma, joka muuttuu todeksi, on juhlaa. Tällainen voi olla esim. työ. Työ, jota he haluavat oikeasti tehdä. Sydämellään.
Comments