Näkökulmia vuorovaikutukseen transaktioanalyyttisen vuorovaikutusteorian avulla



Kuvat Margit Mannila 

Juha Mikkosen (2005) artikkeli käsittelee Erik Bernen persoonallisuuden, ihmissuhteiden ja vuorovaikutuksen ymmärtämiseen kehittämää transaktioanalyysisiksi (TA) kutsumaansa mallia. Wikipediassa on aiheesta lyhyt esitys, joka kannattaa lukea taustaksi, niin Mikkosen artikkeli avautuu ehkä paremmin. Käytän tässä kirjoituksessani pohjana Mikkosen artikkelia.

https://esifinland.files.wordpress.com/2015/10/12092211_10153202442016239_515953170_n.jpg
Kuvan lähde tästä linkistä. (2.5.2018).
A teorian perustana toimii minätilojen komijako akselilla Vanhempi- Aikuinen-Lapsi. Minätiloilla viitataan mallissa käyttäytymisen, ajattelemisen ja tuntemisen tapoihin. TA:ssa intrapersoonallisten eli yksilönsisäisten rakenteiden vaikutus ihmisen toimintaan ilmenee siis juurin näiden kolmen tekijän vaikutusmuotona toisen yksilön vastaaviin osiin. Berne käyttää näistä käsitettä minätilat (ego states). Ihmiset eivät siis, teorian mukaan, kohtaa toisiaan "välittömästi", vaan nimenomaan näiden minätilojen kautta. Tästä syystä vuorovaikutuskuviot muuttuvat, Bernen käsitteiden kautta tarkastellen, muuttua erilaisiksi itseään toistaviksi peleiksi, joista seuraa haittaa kaikille mukana oleville osapuolille. TA:n mukaan ihmisten tulkinnat ja päätökset itsestään, elämästä ja muista ihmisistä tehdään varsin varhain ja tällaiset tulkinnat ovat hyvin pysyviä. Pahimmillaan ne voivat estää ihmistä elämästä täysipainoista elämää, koska he ovat tiedostamattaan kaavan vankeja. (Mikkonen 2005, 328.) He huomaavat ehkä asioiden menevän aina (samalla tavalla) pieleen, mutta toistavat kaavaa kerta toisensa jälkeen ja näkevät syyn aina jossain muualla kuin omassa toiminnassaan.




http://docplayer.fi/docs-images/13/3675/images/5-0.png 

Kuvan lähde Mikkonen 2005

TA:n on persoonallisuusteoria ja psykoterapeuttinen lähestymistapa vuorovaikutuksen haasteisiin. Mallia on sovellettu myös suurempien ryhmien ja organisaatioiden toiminnan ymmärtämiseen. Opetus- ja kasvatustyö on yksi sovellusalue. Malli on sinänsä yksinkertainen ja helposti omaksuttava, mutta sen syvällinen ymmärtäminen vaatii pitkäjänteistä opiskelua ja tutkimusta. (Mikkonen 2005, 328-329.) Itse lukeudun tässä suhteessä ensiksi mainittuun, pinnalliseen toimijatasoon.


Bernen minätilojen kolmijaolla on yhteys Freundin teoriaan, jossa Freund esittää kolmijaon idin, egon ja superegon käsitteiden kautta. Erot Bernen TA-mallin ja Freundin psykoanalyysissa ovat, että TA:ssa olevat minätilat havaitaan ulkoisesta käyttäytymisestä, kun vastaavasti psykoanalyyttisessä teoriassa supergeo, ego ja id ovat puhtaasti teoreettisia käsitteitä. ja toiseksi jokainen minätila voi sisältää jokaista vaikutetta, joita Freund paikansi superegoon, egoon ja idiin. Lisäksi eroa on myös tuhoavan käyttäytymisen ymmärtämisessä. Freund liittää siihen kuolemanvietin ja Berne näkee tuhoavuuden syynä yhteisön ja kulttuurin kautta välittyneen ohjelmoinnin. (Mikkonen 2005, 330.)

TA-mallin mukaan yksilö on Vanhemman (Parent) minätilassa käyttäessään vanhemmaltaan tai heitä vastaavilta auktoriteeteltä omaksuttuja ajattelu-, tunne- ja toimintamalleja. Eli tämä on ulkoisilta tahoilta omaksuttua. Lapsen (Child) minätila on silloin kun yksilö käyttäytyy ja tuntee kuin lapsena. Lapsen minätilalla ei siis TA:saa tarkoiteta lapsellista tai epäkypsää käyttäytymistä, vaan lapsuudesta palautuvia lapsenomaisia piirteitä. Aikusen (Adult) minätila ei ole tekemisissä yksilön iän kanssa, vaan siinä, että tässä minätilassa toimiessaan yksilö suuntautuu vallitsevaan todellisuuteen ja tiedon keräämiseen ja tiedon käsittelyyn hän suhtautuu objektiivisella tavalla. Olennaista Aikuisen minätilalle on, että ollaan läsnä tässä hetkessä. Aikuinen kykenee tuntemaan, ajattelemaan ja toimimaan rationaalisesti sekä käyttämään resurssejaan rationaalisesti. (Mikkonen 2005, 331.)


Minätilat eivät siis ole rooleja vaan niitä psykologisia realiteetteja, joiden kautta rooleja voidaan näytellä. Kysymys siis kuuluu, miten minätilat toimivat eri tilanteissa? 
(Mikkonen 2005, 331.)Kuvahaun tulos haulle transaktioanalyyttinen vuorovaikutusteoria

 Täydentyvä  Aikuinen-Aikuinen -transaktio (Mikkonen 2005, 333. 2.5.2018)

Vanhemman toiminta jakaantuu kahtalaisesesti Kontrolloivaan Vanhempaan ja Huolehtivaan Vanhempaan (Controlling/Critical Parent) Kontrolloivasta vanehmmasta voi löytyä huolehtiva Vanehmpi, joka on myötätuntoinen, ystävällinen jne ja vastaavasti Negatiivisena Huolehtiva Vanhempi on kyseessä liiallisessa hemmottelussa, epäjohdonmukaisessa toiminnassa ja manipuloimisessa. (Mikkonen 2005, 332.) 

Aikuisen minätilassa toiminta on loogista, asianmukaista ja järkevää tilanteen kannalta. Aikuinen tekee valintoja, punnitsee erilaisia vaihtoehtoja vastaten nykytilanteeseen. Aikuisen minätilassa ei ole havaittavissa aiemmin opittua käyttäytymistä. (Mikkonen 2005, 332.) 

Lapsen minätila jaetaan kahteen osaan: Mukautuneeseen Lapseen (Adapted Child) ja Luonnolliseen Lapseen (Free Child). Kun näissä minätiloissa käyttäydytään ajatellaan ja tunnetaan samalla tavalla kuin lapsena oli tapana tehdä. Lapsihan joutuu mukautumaan suuren osan ajastaan vanhempien ja muiden hoitajien tahtoon. Omien tarpeiden tyydyttäminen jää sivuseikaksi. Lapsi oppii käytännössä myös kontrolloimaan käyttäytymistään ja miellyttämään kasvattajiaan. Aikuisena yksilö voi siis toistuvasti käyttäytyä samoin kuin lapsena: ajatella että täytyy miellyttää muita ja toimia muiden odotusten ja toiveiden (joskus jopa kuviteltujen) mukaisesti. Mukautuvan lapsen minätilat voivat ilmetä positiivisena tai negatiivisena. Myönteisenä huomioidaan muiden tunnetilat ja kielteisnä mukaudutaan käyttäytymiskaavoihin. Myönteinen Luonnollinen Lapsi (Natural/Free Children) on spontaani innostunut ja luova. Tunteet ilmaistaan välittömästi. Kielteisenä luonnollinen lapsi ilmenee kiukuttelevana, itsekeskeisenä ja impulsiivisena. Nonvrbaalisella tasolla minätilat ilmenevät äänenpainoina, asentoina, eleinä ja ilmeinä. (Mikkonen 2005, 332-333.)

Vuorovaikutus TA:n valossa
TA:n mukaan ihmisten väliset transaktiot voivat olla täydentyviä, risteytyviä tai salattuja. Täydentyvällä transaktiolla tarkoitetaan kahden toisiaan täydentävän minätilan välistä transaktiota. Vuorovaikutus voi jatkua niin akuan kuin transaktiot ovat täydentyviä. Risteytyvällä transaktiolla tarkoitetaan kahden tosiaan täydetämättömän minätilan välistä transaktiota. Tällöin ärsyke ja vastaus eivät ole symmetrisiä. Vastaanottajan kannalta ärsykse on odottamaton ja se johtaa usein viestinnä keskytymiseen. Tällaiset transaktiot aiheuttavat usein väärinymmärryksiä, konflikteja ja stressiä molemmille vuorovaikutuksen osapuolille. (Mikkonen 2005, 333.)

Salatut transaktiot tarkoittavat sellaista vuorovaikutstilannetta, jossa yksilö sanoo jotakin, mutta tarkoittaakin jotakin muuta. Salatut transaktiot voidaan siis jakaa sosiaalsieen (ilmenevä) ja psykologiseen (salattu) tasoon. Salattuja transaktioita ilmenee yksilöjen tavasta hävetä tai peitellä asioita. (Mikkonen 2005, 334.)

TA:n teorian mukaan yksilö muodostaa jo varhaislapsuudessa, väitteen mukaan ennen seitsemää ikävuotta, oman elämänkäsikirjoituksensa. Se on muodostunut draaman muotoon ja sillä on siis alku, keskikohta ja loppu. Aikuisiässä yksilö toteuttaa enemmän tai vähemmän tiedostaen omaa elämänkäsikirjoitustaan. Käsikirjoitus on kuitenkin fatalistinen, se syntyy lapsena tehtyjen ja myöhemmin unohtuneiden varhaisten päätösten pohjalta. (Mikkonen 2005, 335.)

Kun vanhemmat välittävät lapselle kielellisiä ja ei- kielellisiä viestejä, joiden pohjalta lapsi muodostaa suhtautumistapansa itseään ja maailmaa kohtaan, väittyvät käsikirjoitusviestit sukupolvelta toiselle. Yksilö pyrkii luomaan ympärilleen mahdollisimman tarkasti omaa käsikirjoitustaan vataavat olosuhteet, olematta kuitenkaan koskaan täysin tietoinen tästä pyrkimyksestä. Ei siis ole ihme, että traagiseen lopputulokseen tähtäävät käsikirjoitukset ovat haitallisia yksilölle ja hänen lähiympäristölleen. Lapsena syntyneet uskomukset ovat voineet olla selviytymisen kannalta välttämättömiä, mutta aikuisiässä samat uskomukset voivat olla haitallisia. Lapsuudessa omaksutut yksittäiset toimintatavat tulevat ulkoisesti yleensä esiin stressaavissa tai muuten uhkaaviksi koetuissa tilanteissa. TA:n vapauttava voima on, että käsikijoitusta on mahdollisuus muuttaa aikuisiässä tietoisuuden ja uusien päätösten avulla. Muutostavoitteiden määrittely on tärkeää. (Mikkonen 2005, 336.)

Pelit ja pelianalyysi
Mikkonen toteaa, että pelillä tarkoitetaan samankaltaisena toistuvaa käyttäytymistä (trasaktioiden sarjaa), joka usein päättyy osanottajien pahaan mieleen. Pelit vaikuttavat päällisin puolin rationaalisilta soisaalisella tasolla, mutta niihin liittyy aina kätketty psykologisen tason motiivi. Pelien tyypillisnä piirteinä voidaan hahmottaa seuraavat viisi tekijää
  1. ne toistuvat samanlaisena
  2. niistä puuttuu Aikuisen minätila
  3. huijauksen tunne
  4. piilovuorovaikutussuhteet
  5. yllätys tai hämmennys.
Peleillä on tarkoitus yksilön kannalta, sillä ne syntyvät yksilön tarpeesta jäsentää aikaansa. Jäseämismenteltelmä voi olla useampia, joista yksilö voi valita: 1) vetäytyminen, 2) rituaalit, 3) ajanvietteet, 4) pelit, 5) työ ja 6) läheisyys sekä 7) kaikki toiminnot, jotka tähtäävät johonkin edellä mainituista asioista. (Mikkonen 2005, 336.)

Peleillä pyritään keräämään erilaisia "pisteitä". Näin myös elävässä elämässä. Pisteitä on helppo saada läheisyydellä ja työllä. Peli on yhteydessä elämänkäsikirjoituksen sisältöön. Pelien avulla yksilö voi ylläpitää omaa yksilöllistä elämänasennettaa ja käsikirjoitusta vahvistamalla omia varhaisia uskomuksiaan. Niiden avulla saadaan keino todistaa oikeiksi tunteet ja uskomukset, joita yksilö ennen pelaamista tunsi. Pelejä on erilaisia "Mikset sinä, kyllä mutta"-peli on varsin suosittu esimerkiksi neuvonta- ja terapitatilanteessa. (Mikkonen 2005, 337.) 

Tämä pelimuoto on hyvin tyypillinen esimerkisi ohjaustilanteesa, kun opiskelija tulee kerta toisensa jälkeen saman ongelman kanssa. Ohjaaja on kertonut esimerkein kuinka tilanne pitäisi olla, mitä kannattaisia lukea jne. Seuraavalla kerralla mikään ei ole muuttunut siihen suuntaan, mistä oli puhe ja sitten syytetään, kun ei saa ohjausta ja vastaavasti ohjaaja pohtii mitä teki väärin, kun viesti ei mennyt perille. 

Draamakolmioon (alunperin Karpmanin), joka pelaamiseen liittyy näyttäytyy kolmen perusroolin kautta: vainooja, pelastaja ja uhri. Vainooja asettaa tiukkoja sääntöjä ja vaatimuksia, pelastaja auttaa ja tarjoaa apuaan ja uhri väheksyy itseään, mutta samalla etsii itselleen vainoojaa ja pelastaja. Perusroolit peleissä ovat yleensä potkaisse minua (uhri), sainpas sinut lurjus (vainooja) ja yritän vain auttaa sinua (pelastaja). Roolit voivat vaihtua eikä esitettävä rooli ole selvä aina pelaajalle itselleenkään. (Mikkonen 2005, 337-338.)

Autonomia: tietoisuus, välittömyys ja läheisyys
Riippumattomuudessa on kysymys pelittömyydestä, kyvystä ja mahdollisuudesta kokea maailma omin päin. Tietoisuudella tarkoitetaan läsnäoloa "tässä ja nyt" sekä kykyä nähdä ja kuulla omin silmin, opetuksista piittaamatta. Tämä ei ole koskaan helppota. Vaarana on aina paluu entiseen, eikä väiten ympäröivän yhteisön vaatimusten vuoksi. (Mikkonen 2005, 338.)

Puhun itse usein "tutusta pelikentästä". Uusikin parisuhde menee pieleen, kun siinä toimitaan vanhalla kaavalla. Suhteeseen on menty liian nopeasti. Yritys tekee jälleen konkurssin, kun on toimittu niin kuin aina ennen on tehty. Opettaja on huono, kun minä en opi. Tosin en tälläkään kerralla ole vaivautunut itse opiskelemaan niitä asioita, joita minun pitäisi opiskella. Tenttikirjan lukemisesta on liikaa vaivaa. Läpi pääsee muutenkin. 

Omien tunnepelien tiedostaminen kannattaa. Sillä muutos lähtee itsestä. Aina.

 
Lähteet ja lukemisto
Mikkonen, Juha. (2005). Transaktioanalyysi persoonallisuus- ja vuorovaikutusteoriana. Psykologia. 2005/6.328-344.

Comments