Samat markkinat, kaksi tulkintaa

SAMAT MARKKINAT, KAKSI TULKINTAA

Positiivareissa Tom Lundberg nosti taannoin esille tarinan kahdesta kenkäkauppiaasta. Tarinan metafora voidaan siirtää useampaakin eri yhteyteen.

Tässä tarina:

Kaksi kenkätehdasta oli tehnyt samanaikaisesti päätöksen pyrkiä avaamaan markkinat Afrikassa. Myyntimiehet lähtivät matkaan, ja sattuma oli johdattanut heidät samalle lennolle. Molemmat olivat tohkeissaan ja he miettivät koko lennon ajan kuumeisesti toimintatapoja, joilla voisi lyödä kilpailijansa. Suurin odotuksin he astuivat koneesta.

Viikon kuluttua totuus valkeni. Toinen miehistä oli kuin puulla päähän lyöty. Hän katseli järkyttyneenä ympärilleen, tarttui lopulta puhelimeen ja soitti tehtaalle kertoen tulevansa seuraavalla koneella takaisin, sillä kaikki ihmiset kävelivät paljain jaloin eikä kukaan käyttänyt kenkiä.

Toinen myyntimiehistä näki täsmälleen saman näyn kuin kilpailijansakin. Innostuksen puna levisi hänen kasvoilleen, kun hän soitti tehtaalleen ja pyysi lähettämään pian mahdollisimman suuren erän kenkiä, sillä kukaan ei niitä vielä uudella markkina-alueella käyttänyt.

Tarina kuvaa hyvin optimistin ja pessimistin eroa. Toinen näkee mahdollisuuksia ongelmissa, toinen ongelmissa mahdollisuuksia. Kumman kenkätehtaan palveluksessa itse olet? -Tom Lundberg

Sama opettaja, samat asiat, erilainen lopputulos

Kun tämän metaforan siirtää mainiosti oppitunneille ja opettamiseen. Tulokset nimittäin kertovat omaa kieltään. Täsmälleen saman koulutuksen ja samat oppitunnit istuneiden opiskelijoiden tiedoissa ja taidoissa on aivan huikeita eroja. Siinä kun huonoja tuloksia saanut syyttää huonoa opettajaa, on draivi päällä opiskellut tajunnut oman roolinsa merkityksen oppimisprosessissaan. Hän omistaa itse prosessin ja toimii vastuullisena projektipäällikkönä oppimisensa suhteen.

Kun samasta opinajosta valmistuneet opiskelijat menevät työelämään, sama ilmiö toistuu. Toiset painavat töitä ns. niska limassa ja löytävät nopeasti itselleen hyvän alun uralleen ja menevät tasaista tahtia eteenpäin.

Ero näkyy asenteessa heti. Siinä kun joku painottaa sitä, että ei mene ilmaiseksi harjoitteluun ja työskentelee sitten mieluummin kaupan kassalla, toinen korostaa, että menee töihin vaikka toiselle puolelle maapalloa ja hankkii kokemusta unelmaduunistaan. Eli jälkimmäinen opiskelija on tajunnut, että on annettava joidenkin tulojen virrata ohi, jotta voidaan tehdä suurempia voittoja sitten toisaalla. Hän käyttää harjoittelumahdollisuuden hyödykseen parhaalla mahdollisella tavalla: hankkien hyvää työkokemusta ja kontakteja paikasta, joka vastaa hänen uratoiveitaan. Hyvin suoritettu harjoittelu voi avata hänelle ovet ko. harjoittelupaikkaan ensin oppinnäytetyön tekemiseen ja sitten vakituiseen työpaikkaan.

Laidutuskuurit ja elämäntaito-oppaat

Asia on hyvin samankaltainen myös erilaisten laihdutuskuurien ja  elämäntaito-oppaiden kanssa. Laihdutuskuuriohjeissa ja elämäntaito oppaissa kerrotaan yleensä, että mitä pitää tehdä, että asiat alkaisivat rullaamaan toivotulla tavalla. Ongelma on yleensä siinä, että useimmat ihmiset, jotka niitä lukevat, lihoittavat ainoastaan kirjoittajan pankkitiliä ja heidän oma elämänsä jatkuu täsmälleen entisen kaltaisena. Miksi? He eivät yleensä tee yhtään mitään toteuttaakseen muutosta elämässään, vaan he jäävät paikoilleen odottamaan ihmettä. Siis, että jotenkin kirjan tai ohjeen  lukeminen muuttaisi kaiken.

Olemme itse vastuullisia toimijoita

Ihmisen on oltava itse aktiivinen toimija, jotta hän kykenee saamaan toivomansa muutoksen aikaiseksi. Muutoksen aikaan saamisessa siis teot ratkaisevat.

Laihdutuskuuri ei riitä. Koko elämäntavan on muututtava, jos aikoo pitää kilot poissa. Elämä nimittäin pysyy täysin samanlaisena, jos ihminen ei itse ole valmis tekemään muutosta niihin asioihin, jotka jäytävät häntä ja tekevät arjesta hankalaa.

Oppimisessa asia on täsmälleen samoin. Meidän on oltava itse aktiivinen tiedon prosessoinnin suhteen. Ei ole mitään merkitystä, vaikka maailman paras opettaja opettaisi meitä, jos itsellämme ei  ole motivaatiota perehtyä asioihin. Se ei riitä, mitä koulussa opiskellaan. On otettava selvää, mitä muuta omalla alalla on. Yksi asia on oman alan terminologian ottaminen haltuun.

En voi siirtää vastuuta omasta oppimisestani tai elämästäni opettajalle, äidille, isälle, mummille, ystävälleni tai tyttö/poikaystävälle/puolisolle. Minun on tehtävä itse työ ja prosessoitava asiat niin, että käsitän  ne. Joidenkin asioiden kohdalla se vain vaatii vähän enemmän duunia kuin toisen.