Olen tehnyt ensimmäisiä opetuskokeiluja pelipedagogiikassa jo muutama vuosia sitten. Nimittäin vuonna 2010 minulla oli opetuskokeilu Second Life -virtuaalimaailmassa yhdelle kansainväliselle ryhmälle. Homma meni vähän pieleen, kun osa opiskelijoista ei ollut kovin hyvä käyttämään tietokonetta ja toiseksi he eivät jostakin syystä pystyneet irtautumaan perinteisestä luokkatilanteesta. Varsinkin autoritäärisistä kulttuureista tulevat säikähtivät. En osannut ottaa näitä kulttuurisia eroja riittävän hyvin huomioon. No tuolta ajalta minulle jäi nimi Margit Dash, joka oli opettajanimeni Second Life:ssä.
Virtuaalisuus kiinnostaa ja opetuksen pelillistäminen, sillä näen siinä suuria mahdollisuuksia niin oppimisen kuin yrittäjyydenkin näkökulmasta. Hidastava tekijä on aika. Arjessa jää aivan liian vähän aikaa asioiden kehittämiselle. Minulla oli kuitenkin onni suorittaa opettajan pedagogiset opinnot Haaga-Helian ammatillisessa opettajakorkeakoulussa, jossa meillä oli tilaisuus tutustua ja testa yli 50 erilaista sosiaalisen median työkalua, joita voi hyödyntää myös mainiosti opetuksessa.
Virtuaalisuus kiinnostaa ja opetuksen pelillistäminen, sillä näen siinä suuria mahdollisuuksia niin oppimisen kuin yrittäjyydenkin näkökulmasta. Hidastava tekijä on aika. Arjessa jää aivan liian vähän aikaa asioiden kehittämiselle. Minulla oli kuitenkin onni suorittaa opettajan pedagogiset opinnot Haaga-Helian ammatillisessa opettajakorkeakoulussa, jossa meillä oli tilaisuus tutustua ja testa yli 50 erilaista sosiaalisen median työkalua, joita voi hyödyntää myös mainiosti opetuksessa.
Henkilökohtaisesti näen Second Life-tyylisen 3D maailman mainiona paikkana esim. kielenopetukseen. Siellä voi hahmonsa suojissa opetella ääntämistä eikä erillisiä kielistudioympäristöjä välttämättä tarvita kouluissa. Tämä sopisi mielestäni myös melkein mille tahansa muulle opintojaksolle. Varsinkin, jos oppijat ovat eri puolella maata tai maailmaa, virtuaalisuus voi avata aivan uudenlaisia mahdollisuuksia.
Virtuaalisuus säästää opiskelijan aikaa, hänellä ei mene rahaa matkustamiseen ja majoittumiseen. Voisiko virtuaaliopetusta kutsua vihreäksi tai egologiseksi pedagogiikaksi?
Virtuaalisuus säästää opiskelijan aikaa, hänellä ei mene rahaa matkustamiseen ja majoittumiseen. Voisiko virtuaaliopetusta kutsua vihreäksi tai egologiseksi pedagogiikaksi?
Verkkokauppa 3D virtuaaliympäristössä?
Samoin mielestäni tällainen ympäristö voitaisiin tuoda verkkokauppaan. Niin sinne saataisiin asiakaspalvelukokemus. Toki tällaisen verkkokaupan tekeminen vaatisi vielä ilmeisesti aika paljon koodia ja en tiedä olisiko se sitten ihan järkevääkään, mutta jotenkin ajatus kiehtoo minua. Virtuaalihahmo sovittelemassa vaatteita! Ajatelkaa kuulkaa: jäisi virheostokset nettiostoksista pois, kun hahmolle voisi säätää omat mittansa. Jalan koko, lantion ympärys, rinnanympärys yms. tärkeät mitat in real ja sitten kokeilemaan virtuaalivaatteita, kenkiä ja muita asusteita.
Tämä ajatus virtuaaliostamisesta nettikaupassa on kiehtonut siitä hetkestä alkaen, kun ensimmäisen kerran törmäsin Second Lifeen. Olen pohtinut muitakin mahdollisuuksia, joita tämä ympäristö voisi tuoda eri alojen yrittäjille, mutta ehkä aika ei ole vielä kypsä tällaiselle.
Matematiikka ja pelit
Asia, johon pelillinen oppiminen, mielestäni istuu erityisen hyvin, on matematiikka. (MAOL Seinäjoki). Pelien avulla, pelissä pitää vaan olla riittävän mielenkiintoinen juoni, voi kenet tahansa "pakottaa" oppimaan vähän haastavampaakin matematiikkaa ihan kuin huomaamattaan. Tätä pelinkehittäjät voisivat hyödyntää enemmän ja uskon, että näin mutkikkaat kaavat avautuisivat myös niille, jotka eivät koe olevansa matematiikassa kovin hyviä. Itse toteuttaisin matematiikan peliin niin, että ennen kuin pelaaja pääsee seuraavalle tasolle, hänen täytyy läpäistä tietty määrä laskuja kentässä. Matkan varrella pitäsi olla erilaisia laskutehtäviä ja mitä ylemmällä tasolla pelaaja on, sitä haastavampia tietenkin laskutkin.
Pelipedagogiikka ja pelipedagogiikkahankkeita
Otavan opistolla on satsattu pelipedagogiikan opiskeluun. Mm. Jere Lauha kirjoittaa aiheesta opiston sivuilla otsikolla Pelipedagogiikkaa roolipelien näkökulmasta. Helsingissä on puolestaan pelipedagogiikka-hanke (PEPE), jossa tutkitaan opetussuunnitelman tavoitteiden toteutumista
pelipedagogiikan ja opetuksen pelillistämisen kautta. Hankkeessa
toteutetaan oppiaineita integroivia kokonaisuuksia, joissa hyödynnetään
olemassa olevia pelejä (fyysisiä ja digitaalisia) ja suunnitellaan
uusia. (Helsingin kaupunki, Opetusvirasto, Pelipedagogiikka ja portfolio-oppiminen.) Mukana on myös Jyväskylän yliopiston Agora-center. Tavoitteena on sivuston mukaan: "Pelipedagogiikan menetelmistä johdetaan käytännön toimintatapoja arjen opetukseen kaikille opettajille jaettavaksi."
Koulutusyrittäjä Mauri Laakso (ILONA) tiivistää, että pelillinen oppiminen perustuu tarinaan, jossa yhdistyvät eri aineiden
tavoitteet. Pelissä on mahdollista auttaa yksittäistä oppijaa kertomaan
itsestään voimaannuttavaa tarinaa. Kun tieto on peliväline, se antaa
oppijalle mahdollisuuden ymmärtää omaa oppimistaan,
uskomusjärjestelmäänsä ja tiedon luonnetta. Olen Laakson kanssa samaa mieltä. Kun tiedosta tulee pelivaluuttaa motivaatio oppimiseen kasvaa.
Marjan blogissa (oppimisalana lääketiede) asia on ilmaistu mm. näin: Peliksi puettu opetustilanne saattaa opiskelijat positiiviseen
mielentilaan, sitouttaa osallistumaan ja oppiminen tapahtuu pelaamisen
ohessa. Uppoutuessaan peliin, opiskelijalla on mahdollisuus vaihtaa
roolia ja toimia itselleen epätyypillisesti. Osallistuessaan peliin
opiskelijan on myös helpompi ottaa riskejä, kun kyseessä on peli eikä
todellinen harjoitus.
Tämä on varsin mielenkiintoinen näkökulma. Nimittäin virheistä oppii ja vanha sanotakin kuuluu, että kantapää on paras opettaja. Tämä asia todetaankin em. blogissa: "Lääkiksen opetuksen näkökulmasta pelillisyydestä opetustilanteessa
voidaan löytää monia hyötyjä. Etenkin simulaatiot ja roolipelit toimivat
erittäin hyvin lääkiksen opinnoissa. Toistojen mahdollisuus,
vaikeutuvat tasot, epäonnistuminen turvallisessa ympäristössä, virheistä
oppiminen ja omasta suorituksesta saatavat pisteet ovat kaikki
piirteitä, joista on opiskelijalle etua."
Välttämättä luokkamuotoisessa tilanteessa opiskelija ei uskaltaisi kysyä tai kokeilla, koska pelkäisi epäonnistumista, mutta pelillisessä oppimisympäristössä tämäkin puoli hoituu helpommin.
Tosin kun kysyin muutama hetki sitten insinööriopiskelijoilta, millä tavalla he näkisivät,
että pelillisyyttä voisi tuoda opetukseen, vastaus oli, että on parempi,
että luokassa on oikea opettaja ja asioita voi kysyä, jos ei ymmärrä.
No en ole aivan varma, kysytäänkö niitä sitten käytännössä kuitenkaan. Se, miten opiskelijat käyttäytyvät ryhmästä riippuu järjettömän paljon ryhmädynämiikassa
Tässä linkkin Pauliina Kupilan ja Jere Majavan Prezissä olevaan Pelillinen oppiminen/Pelillistäminen -luentoon (Helsingin yliopisto Opetusteknologiakeskus).
Oppiminen ja oppimisympäristöt tulevaisuuden koulussa (Turun yliopisto) -linkin takaa löytyy aiheeseen liittyvän opintojakson sisältö.
Voisiko korkeakoulututkinnon suorittaa tulevaisuudessa pelaamalla?
Mieleeni tulee muutama mielenkiintoinen kysymys tässä yhteydessä: Voisiko ammattikorkeakoulu tai yliopistotutkinnon suorittaa kokonaan pelillistettyjen opintojen avulla? Korvaako opetuspeli tulevaisuudessa opettajan? Tuleeko kouluista vain paikkoja, jossa käydään antamassa näyttö omasta osaamisesta kun kaikki muu on opeteltu ja opittu itsenäisesti tai oppisopimuksella? Miten käy ajattelun? Mitä tästä voi seurata? Tuleeko vain yksi ja ainut oikea tapa toimia? Miten käy esim. empatian, arvojen ja moraalin? Jakautuvatko ihmiset tietoteknisten taitojensa (ja mahdollisuuksien mukaan) entistä enemmän hyvä- ja huono-osaisiin.
Toisaalta on todettu, että perinteinen kouluopetus ei sovi kaikille. Siitä huolimatta kaikki opiskelijat yritetään survoa saman putken läpi. Yksilöllisyydelle ja luovuudelle ei perinteissä kouluopetuksessa ole juurikaan tilaa. Voisiko pelillisyys olla ratkaisu oppimisvaikeuksista kärsiville? (Pelissä voi samaa asiaa harjoitella lukemattomia kertoja Lisääkö pelillisyys entisestään keskittymisvaikeuksia, joita opiskelijoilla näyttää olevan jo nyt aivan riittämiin. Monelle tekee tiukkaa istua aloillaan hetki ilman kännykkää.
Lähteitä ja linkkejä References and links
18 ways Universities are using video games to learn (te@chtought)
50 educational games for higher education (online learning and distance education By Tony Bates)
Best educational webpages and games for high- school students
ESL Games+
Education Gaming
Free learning games for kids
Fun English Games
Game-Based learnig for higher education (Center for Excellence in Teaching)
Resources
- Andy Petroski and Chris Stubbs. Games in Education: Realizing Opportunities and Overcoming Obstacles.
- Douglas Thomas and John Seely Brown. A New Culture of Learning: Cultivating the Imagination for a World of Constant Change.
- EDUCAUSE Learning Initiative. 7 Things You Should Know About Gamification.
- Jeffrey R. Young. 5 Teaching Tips for Professors—From Video Games.
- Justin Marquis. What Does Game-based Learning Offer Higher Education?
- New Media Consortium. The 2012 Horizon Report. (Source:Game-Based learnig for higher education )
Gaming the future of higher education by Bryan Alexander
Gray, P. Why Students Learn Better in a Playful Environment? (Book)
Helsingin yliopisto Playful Learning Center
Blogi: Mobiilioppiminen ja leikkivä lapsi
Hello World
High School Activities
High School Games
Knowledgeadventure
Learn4good
Learn English Kids (Brittish Counsil)
Learning Games for Kids
Learning With English Games
Marquis, J. (2011) What does Game-Based Learning Offer Higher Education? OnlineUniversities.com "Traditional, classroom-based education is not always the best fit for everyone. Go through our guides to discover more about the growing trend of attending universities online, and how distance learning is making higher education more accessible for students and educators alike."
Playful learning
Price, S., Rogers, Y., Scaife, M, Stanton, D., Neale. H (2003) Using ‘Tangibles’ to Promote Novel Forms of Playful Learning. (PDF).
Spanish, English, Word, Math
The Future of Gamification in Education by Tara Buck
University of Alabama Online Educational Games
Comments