Kuva Margit Mannila
Minun on pitänyt jo pitkän, pitkän aikaa laittaa tämä juttu franchising-yrittäjyyteen liittyen tähän blogiin. Artikkei ilmestyi reilu vuosi sitten Helsingin-Sanomissa.
Korostan tunneilla aina sitä, että yrittäjän on tunnettava omat lukunsa. Alalle, jolla on ns. punaisen meren markkinat, ei kannata välttättä perustaa yritystä tai jos perustaa, täytyy osata etsiä konseptista se sininen meri.
Pikaruokapaikan kolme tärkeintä asiaa ovat sijainti, sijainti ja sijainti.
Tämä juttu on siis suora lainaus HS-verkkosivustolta 7.4.2014. Juttu ilmestyi painetussa HS:ssä 8.4.2014.
[Kiista Kotipizzan oman tukun käytöstä johti siihen, että nyt jo entinen Kotipizza-yrittäjä Kari Natri tilasi tutkimuksen halvan ja kalliin juuston eroista. "Testin tulos oli, ettei juustoissa ollut mitään eroja."]
Kiista Kotipizzan oman tukun käytöstä johti siihen, että nyt jo entinen Kotipizza-yrittäjä Kari Natri tilasi tutkimuksen halvan ja kalliin juuston eroista. "Testin tulos oli, ettei juustoissa ollut mitään eroja." Useat entiset ja nykyiset yrittäjät syyttävät ravintolaketjua Kotipizzaa kohtuuttomista sopimusehdoista, rahanahneudesta ja huonosta johtamisesta. Suomen suurin pizzaketju Kotipizza toimii pääsääntöisesti franchising-periaatteella. Tämä tarkoittaa, että Kotipizzoja pyörittävät itsenäiset yrittäjät, jotka tekevät Kotipizzan kanssa sopimuksen tuotemerkin käytöstä sekä liiketoimintamallin noudattamisesta.
Yrittäjien mukaan Kotipizzaa vaivaa kuitenkin ahneus, joka on ajanut yrittäjiä ahdinkoon.
Kotipizza perii yrittäjiltä markkinointi- ja franchising-maksuja 10,5 prosenttia yhtiön myynnistä. "Kotipizza alkoi kiristää otettaan yrittäjistä 2000-luvun alussa ja pitää tiukempaa talouskuria. Tämän takia yrittäjillä ei jäänyt rahaa aina edes palkkoihin, mutta laskut oli tietysti aina maksettava", sanoo Kotipizza-yrittäjänä työskennellyt Jussi.
HS:n haastattelemista yrittäjistä valtaosa ei halunnut esiintyä jutussa omalla nimellään.
Vaikenemisen taustalla on Kotipizzan ja yrittäjien välinen sopimus, joka velvoittaa pitämään salassa sopimuksen ja siihen liittyvät ehdot.
Franchising-yhdistyksen mukaan Suomessa toimii 250–300 franchising-ketjua, joissa työskentelee 30 000–50 000 ihmistä.
Moni ketjuista toimii samankaltaisilla sopimusehdoilla kuin Kotipizza.
Koko franchising-toiminta perustuu tuotonjakoon, jossa franchising-yritys saa prosentteja yrittäjän liikevaihdosta, sanoo Suomen Franchising Yhdistyksen toiminnanjohtaja Juha Vastamäki.
Vastamäen mukaan Kotipizzan 10,5 prosentin rojalti on normaali ja kohtuullinen.
[Laskelma on tehty Kotipizzan sopimusmallin sekä oikean pääkaupunkiseudulla toimivan Kotipizzayrityksen tilinpäätösten pohjalta.]
Laskelma on tehty Kotipizzan sopimusmallin sekä oikean pääkaupunkiseudulla toimivan Kotipizzayrityksen tilinpäätösten pohjalta.
"Haarukka on ravintola-alalla 5–15 prosenttia. Ravintolapuolella näillä prosenteilla pitäisi käsittääkseni jäädä tarpeeksi viivan alle."
Myös kansainväliset pikaruokaketjut, kuten McDonald's ja Subways, toimivat vastaavalla franchising-periaatteella. Subwayn rojaltimaksu on kahdeksan prosenttia liikevaihdosta, McDonald's ei taas kerro maksujen suuruutta.
Suomen yrittäjien lainopillinen asiamies Atte Rytkönen pitää ymmärrettävänä, että isot franchising-yritykset tekevät sopimuksia, joilla ne maksimoivat omat liikevoittonsa.
"Liiketoimintamallissa on monia positiivisia puolia, kuten se, että yrittäjä saa aloittaa yritystoimintansa valmiiksi kehitetyllä konseptilla, mutta kun antaja laatii ehdot, on mahdollista, että pienemmät yrittäjät kokevat jotkut ehdot haitallisiksi."
Erityisen voimakkaasti Kotipizza-yrittäjänä työskennellyt Jussi arvostelee rojaltien perimistä bruttoliikevaihdosta eli käytännössä myynnistä, ei esimerkiksi liikevaihdosta tai liiketuloksesta.
Bruttoliikevaihdosta vähennetään kaikki kulut, kuten verot, palkat, raaka-ainekustannukset ja vuokrat. Jussi kertoo tehneensä vuosikausien ajan 6–7 päivän työviikkoa 11,5 kuukautta vuodessa. Silti hänen nettotulonsa jäivät alhaisemmillaan tuhanteen euroon kuukaudessa.
"Vuonna 2007 seinä tuli vastaan. Pää ja kroppa eivät kestäneet enää jatkuvaa työntekoa ja taloudellista ahdinkoa", Jussi sanoo.
Muutama HS:n haastattelema entinen Kotipizza-yrittäjä kertoi kuukausitulojensa jääneen alhaisimmillaan 300–500 euroon. Helsingissä yrittäjänä toiminut Panu kertoo, että hän rahoitti yrityksensä päivittäistä toimintaa ottamalla pankkilainaa.
Entinen Kotipizza-yrittäjä Teemu kertoo aloittaneensa suurin toivein Kotipizzan pitämisen pääkaupunkiseudulla. Ketju järjesti koulutusta, teki liiketoimintasuunnitelman, hankki liiketilat ja teki arvion tuloista sekä menoista. "
Muutamassa kuukaudessa kävi selväksi, että laskelmat eivät pidä paikkaansa. Liikevaihto ei ollut puoliakaan siitä, mitä Kotipizza oli arvioinut. Kulut sen sijaan olivat ennakoitua suuremmat", Teemu sanoo.
Yrittäjien mukaan kuluihin ei myöskään pääse vaikuttamaan. Sopimuksen mukaan yrittäjien on tilattava raaka-aineet tukkukauppa Helsinki Foodstockilta, joka kuuluu samaan konserniin kuin Kotipizza. "Tuotteet itsessään olivat ihan kohtuuhintaisia, mutta laskuihin lisätään aina laskutus- ja rivilisiä, maksuja pakastesäilytyksistä ja kaikesta muusta mahdollisesta. Nämä nostavat todelliset hinnat selvästi korkeammaksi", Panu sanoo.
Yrittäjien mukaan Kotipizza tekee ketjuun kuuluviin ravintoloihin tarkastuksia, jossa tarkistetaan raaka-aineiden alkuperä. Jos niitä ei ole tilattu Kotipizzan omasta tukusta, yrittäjiä uhkaillaan sopimusten irtisanomisella. Koko franchising-toiminta perustuu tuotonjakoon, jossa franchising-yritys saa prosentteja yrittäjän liikevaihdosta, sanoo Suomen Franchising Yhdistyksen toiminnanjohtaja Juha Vastamäki. Vastamäen mukaan Kotipizzan 10,5 prosentin rojalti on normaali ja kohtuullinen.
Sitouttaminen franchising-yrityksen omistaman tukun käyttämiseen on Suomen Franchising Yhdistyksen toiminnanjohtajan Juha Vastamäen mukaan yleistä. "Sillä pyritään saamaan kilpailuetua ja varmistamaan laatu." Kiista tukun käytöstä kilpistyi muutama vuosi sitten Kotipizzoissa käytettyyn juustoon. Juusto on keskeinen raaka-aine pizzassa, ja suosituimmat Kotipizzat saattavat käyttää juustoa 6 000–7 000 kiloa vuodessa. Muutaman euron heitto kilohinnoissa voi tietää kymmenien tuhansien lisälaskua yrittäjille. "Minä laskin, että kuluni kasvoivat 20 000–25 000 euroa vuodessa juuston vaihtamisen takia", Jussi kertoo. Kotipizza perusteli juuston pakko-ostattamista omasta tukustaan sillä, että franchising-sopimuksen mukaan kaikissa Kotipizzoissa on myytävä tasalaatuisia ja samoihin raaka-aineisiin perustuvia tuotteita. Kiista eteni niin pitkälle, että pietarsaarelainen, nyt jo entinen Kotipizza-yrittäjä Kari Natri tilasi ulkopuoliselta laboratoriolta tutkimuksen halvan ja kalliin juuston eroista. "Testin tulos oli, ettei juustoissa ollut mitään eroja", Natri sanoo.
Pikaruoka-alan kilpailu etenkin pääkaupunkiseudulla on veristä. HS:n haastattelemien yrittäjien mielestä Kotipizzaa ei kuitenkaan kiinnosta se, ovatko tuotemerkin alla olevat yritykset voitollisia. "Kotipizza saa rojaltinsa myynnistä, eli mitä isompi myynti, sen suuremmat tulot. Yritysten kannattavuus ei Kotipizzan omistajia tai johtajia kiinnosta", sanoo edelleen Kotipizza-yrittäjänä toimiva Ville. Villen mielestä esimerkiksi laajat mainoskampanjat, joissa mainostetaan tuotetarjouksia, ovat myrkkyä yrittäjille. "Yrittäjä joutuu ostamaan raaka-aineet Foodstockilta kalliilla hinnalla ja myymään tuotteet ulos halvalla. Kampanjatuotteita on myytävä satoja kappaleita päivässä, jotta pääsee edes omilleen. Kampanjat tuottavat yleensä yrittäjille tappiota mutta ovat hyvin kannattavia Kotipizzalle", Ville sanoo.
HS:lla on kopio yrittäjän ja Kotipizzan välisestä sopimuksesta, jossa salassapidon rikkomisesta on asetettu sadantuhannen euron sopimussakko.
Yrittäjät syyttävät Kotipizzaa painostuksesta.
Panu kertoo saaneensa Kotipizzalta kirjeen, jossa yhtiö vaatii häneltä nyt 50 000 euron korvausta sopimusrikkomuksesta. Panun sopimus Kotipizzan kanssa loppui viime syksynä, minkä jälkeen hän perusti uuden pikaruokaravintolan. Kotipizzan sopimuksessa on kuitenkin pykälä, jonka mukaan Panulla on sopimuksen loppumisen jälkeen vuoden liiketoimintakielto ravintola-alalla. "Tein kymmenen vuoden ajan Kotipizzalle rahaa. Itselleni jäi vain velkaa. Nyt Kotipizza haluaisi estää minua tekemästä työtäni."
OIKAISU: Jutussa Kotipizza-yrittäjistä grafiikan arvonlisäverossa oli virhe. Veron osuus oli laskettu arvonlisäverollisesta myynnistä. Alv:n osuus 300000 euron vuosimyynnistä on noin 36800 euroa, ei 42000 euroa, kuten grafiikassa kerrottiin.
Kotipizza vastaa: Rojaltimaksut alan keskitasoa
Open lista
Artikkelissa olleet luvut tässä vielä kertaalleen:
Yritys, jonka myynti on 300 000 €/vuosi
ALV 14 % 36 800 €/vuosi
Yhden työntekijän palkka sivukuluineen
12 % 36 000 €
Vuokrat 10 % 30 000 €
Raaka-aineet ja tarvikkeet 35 % 105 000 €
Sähkö 1,5 % 4 500 €
Hallintokulut 2 % 6 000 €
Markkinointimaksu 4 % 12 000 €
Muut kulut (esim. siivous, matkat, vakuutus, atk, vartiointi, puhelimet) 4 % 12 000 €
Kalusteiden leasing 5,5 % 16 500 €
Franchising maksu 6,5 % 19 500 €
Yrittäjän palkanmaksuvara itselleen 5,2 % 15 600 €
Ope kysyy: Mitä opit tästä artikkelista?
Pohdi vastaavaa liiketoimintaa, jos se olisi täysin omaasi, mihin asioihin voisit vaikuttaa ja millaiselta luvut saattaisivat näyttää?
Paljonko yrittäjälle jäisi palkanmaksuvaraa itselleen?
Katso myös Pizzan hinta- juttu tästä blogista. (23.11.2015)
Lähetetty Windows Phonesta
(Edit 23.11.2015)
Comments