Tämä teksti on suoraan lähteestä:
Anttila, Pirkko 1998. Tutkimisen taito ja tiedonhankinta. www.metodix.com.
9.2.2 Sisällönanalyysi
Vaikka sisällönanalyysi on alunperin luonteeltaan kvantitatiivinen menetelmä, jonka tavoitteena on kuvata jonkin aineiston jakautumista luokkiin ja kategorioihin ja sillä tavoin ilmaista sisällön olemusta, - silti sillä on merkitystä myös kvalitatiivisena analyysimenetelmänä.
Sisällönanalyysi on tutkimusmenetelmä, jonka avulla voidaan tehdä toistettavia ja päteviä päätelmiä tutkimusaineiston suhteesta sen asia- ja sisältöyhteyteen. Se on työväline, jolla voidaan tuottaa uutta tietoa, uusia näkemyksiä sekä saattaa esiin piileviä tosiasioita. Sisällönanalyysin pääkohdealueita ovat verbaalit sisällöt, symboliset sisällöt ja kommunikatiiviset sisällöt. Tutkittava aineisto voi olla jokseenkin mitä tahansa, kunhan sillä on yhteyttä tutkittavaan ilmiöön ja jos sitä voidaan koota, havainnoida ja analysoida.
Pietilän (1976) mukaan sisällön erittely (sisällönanalyysi) voidaan katsoa joukoksi erilaisia menettelytapoja, joiden avulla dokumenttien sisällöstä tehdään havaintoja ja kerätään tietoja tieteellisiä pelisääntöjä noudattaen. Tutkimuksen kohteena voi olla dokumenttien sisältö ilmiönä sinänsä tai dokumenttien ulkopuolinen ilmiö, jota sisällön ajatellaan ilmaisevan. Esimerkiksi kuvat, joita analysoidaan kuvamateriaalina sinällään (esim. taidegrafiikka) tai kuvina, jotka edustavat joitakin taidetuotteita (esim. taidetekstiilit kuvina).
Tutkittavan ja analysoitavan materiaalin ei siis tarvitse olla kirjallista, vaan analyysi voi kohdistua esimerkiksi sanoma- ja aikakauslehtiin, elokuviin ja radio- ja televisio-ohjelmiin. Pietilän (1976) mukaan valmiit dokumentit voidaan jaotella auditiivisiin, visuaalisiin ja kirjallisiin dokumentteihin. Joissakin tapauksissa dokumentit voidaan joutua tuottamaan tutkimusta varten (esimerkiksi kertomukset, haastattelut, elämänkerrat, diakuvat jne.)
Pietilän listaan voidaan käsityötieteen näkökulmasta katsoen lisätä myös tutkimuksen kohteena olevat fyysiset artefaktit. Sisällönanalyysi tutkimusmenetelmän nimenä on kuitenkin vakiintunut käsittämään verbaalien sisältöjen analyysia. Muiden sisältöjen analyyseille on otettu käyttöön muita nimiä, kuva–analyysi, semioottinen analyysi jne.
Sisällön analyysille on tyypillistä aineiston luokittelu ja tilastollinen käsittely, jos halutaan kuvata aineistoa määrällisesti. Analyysin avulla pyritään laatimaan sisältöluokkia joko sanallisesti kuvaillen tai muuten sellaisessa muodossa, että niitä voidaan edelleen käsitellä. Sisällönanalyysin luokitusrunko on luettelo tutkimuksen kaikista sisältöluokista, jotka sisältävät osioita eli pienimpiä luokiteltavissa olevia tekijöitä.
Luokitusrungon lähtökohdaksi voidaan ottaa tutkittavan aineiston tarjoamat mahdollisuudet (tutkijan esiymmärrys), aikaisemmin tehdyt tutkimukset ja niiden tulokset, asiantuntijoiden antamat viitteet, viitekehyksessä osoitetut lähtökohdat ja yhteydet, aikaisempi teoria asiasta tai näiden yhdistelmät. Tutkittava aineisto jaetaan tarkoituksenmukaisiin osiin, havainto-yksiköihin, joita esimerkiksi kirjoitetuissa dokumenteissa voivat olla otsikot, pääkirjoitukset tai kokonainen kirja.
Luokitusyksiköllä tarkoitetaan sitä havaintoyksikön osaa, joka luokituksessa kirjataan siihen sisältöluokkaan, johon viittaavan osion se sisältää. Luokituksessa käytetään apuna ns. koodausta, mikä tarkoittaa, että kullekin luokitusyksikölle annetaan tunnuskirjain, -numero tms. Jos sisällönanalyysissä nojataan kvantitatiiviseen eli määrälliseen tutkimusmenetelmään, annetaan luokitusyksiköille numeerisia arvoja sen mukaan, miten ne aineistossa esiintyvät. Näin ollen tilastollisia menetelmiä käytettäessä sisältö käsitetään tilastolliseksi ilmiöksi. Kun sisältöön liittyvät ilmiöt on muutettu numeeriseen muotoon, voidaan edetä havaintomatriisiin, jolloin tilastollisten menetelmien käyttö on mahdollista.
Tavallisimpia sisällönanalyysissa käytettyjä tilastollisia menetelmiä ovat sisältöluokkien keskiarvojen ja muiden tunnuslukujen laskeminen, ristintaulukointi, varianssianalyysi, korrelaatiokertoimien laskeminen, faktorianalyysi jne.
Sisällönanalyysin onnistuminen edellyttää seuraavia seikkoja:
Sisällönanalyysin on oltava objektiivista eli jokainen askel siinä tapahtuu pelkästään, jotta saadaan vastaus ennakolta asetettuihin tutkimuskysymyksiin. Teksti koodataan kategorioihin, jotka vastaavat asetettuihin kysymyksiin. Tutkija ei siis voi subjektiivisesti muuttaa tavoitteita kesken koodauksen. Koodauksen toistaminen tai ulkopuolisten muiden koodaajien toiminta testaa tämän objektiivisuuden. Sisällönanalyysin tulee olla systemaattista toimintaa. Se merkitsee mm. ettei sellaista aineistoa, joka ei tue tutkijan hypoteeseja, saa myöskään jättää analyysin ulkopuolelle.
Sisällönanalyysin tulee tähdätä yleistettävyyteen, joka merkitsee, että analyysin tulee tukeutua teoriaan ja että sillä tulee olla teoreettista relevanssia. Tavoitteen tulee olla enemmän kun vain sisällön kuvaus, tuloksen tulee liittyä ilmiön määrittelyyn tai sen taustalla oleviin henkilöihin tai kulttuurisiin, taloudellisiin, sosiaalisiin tms. seikkoihin laajemminkin.
Tutkittavan ja analysoitavan materiaalin ei siis tarvitse olla kirjallista, vaan analyysi voi kohdistua esimerkiksi sanoma- ja aikakauslehtiin, elokuviin ja radio- ja televisio-ohjelmiin. Pietilän (1976) mukaan valmiit dokumentit voidaan jaotella auditiivisiin, visuaalisiin ja kirjallisiin dokumentteihin. Joissakin tapauksissa dokumentit voidaan joutua tuottamaan tutkimusta varten (esimerkiksi kertomukset, haastattelut, elämänkerrat, diakuvat jne.)
Pietilän listaan voidaan käsityötieteen näkökulmasta katsoen lisätä myös tutkimuksen kohteena olevat fyysiset artefaktit. Sisällönanalyysi tutkimusmenetelmän nimenä on kuitenkin vakiintunut käsittämään verbaalien sisältöjen analyysia. Muiden sisältöjen analyyseille on otettu käyttöön muita nimiä, kuva–analyysi, semioottinen analyysi jne.
Sisällön analyysille on tyypillistä aineiston luokittelu ja tilastollinen käsittely, jos halutaan kuvata aineistoa määrällisesti. Analyysin avulla pyritään laatimaan sisältöluokkia joko sanallisesti kuvaillen tai muuten sellaisessa muodossa, että niitä voidaan edelleen käsitellä. Sisällönanalyysin luokitusrunko on luettelo tutkimuksen kaikista sisältöluokista, jotka sisältävät osioita eli pienimpiä luokiteltavissa olevia tekijöitä.
Luokitusrungon lähtökohdaksi voidaan ottaa tutkittavan aineiston tarjoamat mahdollisuudet (tutkijan esiymmärrys), aikaisemmin tehdyt tutkimukset ja niiden tulokset, asiantuntijoiden antamat viitteet, viitekehyksessä osoitetut lähtökohdat ja yhteydet, aikaisempi teoria asiasta tai näiden yhdistelmät. Tutkittava aineisto jaetaan tarkoituksenmukaisiin osiin, havainto-yksiköihin, joita esimerkiksi kirjoitetuissa dokumenteissa voivat olla otsikot, pääkirjoitukset tai kokonainen kirja.
Luokitusyksiköllä tarkoitetaan sitä havaintoyksikön osaa, joka luokituksessa kirjataan siihen sisältöluokkaan, johon viittaavan osion se sisältää. Luokituksessa käytetään apuna ns. koodausta, mikä tarkoittaa, että kullekin luokitusyksikölle annetaan tunnuskirjain, -numero tms. Jos sisällönanalyysissä nojataan kvantitatiiviseen eli määrälliseen tutkimusmenetelmään, annetaan luokitusyksiköille numeerisia arvoja sen mukaan, miten ne aineistossa esiintyvät. Näin ollen tilastollisia menetelmiä käytettäessä sisältö käsitetään tilastolliseksi ilmiöksi. Kun sisältöön liittyvät ilmiöt on muutettu numeeriseen muotoon, voidaan edetä havaintomatriisiin, jolloin tilastollisten menetelmien käyttö on mahdollista.
Tavallisimpia sisällönanalyysissa käytettyjä tilastollisia menetelmiä ovat sisältöluokkien keskiarvojen ja muiden tunnuslukujen laskeminen, ristintaulukointi, varianssianalyysi, korrelaatiokertoimien laskeminen, faktorianalyysi jne.
Sisällönanalyysin onnistuminen edellyttää seuraavia seikkoja:
Sisällönanalyysin on oltava objektiivista eli jokainen askel siinä tapahtuu pelkästään, jotta saadaan vastaus ennakolta asetettuihin tutkimuskysymyksiin. Teksti koodataan kategorioihin, jotka vastaavat asetettuihin kysymyksiin. Tutkija ei siis voi subjektiivisesti muuttaa tavoitteita kesken koodauksen. Koodauksen toistaminen tai ulkopuolisten muiden koodaajien toiminta testaa tämän objektiivisuuden. Sisällönanalyysin tulee olla systemaattista toimintaa. Se merkitsee mm. ettei sellaista aineistoa, joka ei tue tutkijan hypoteeseja, saa myöskään jättää analyysin ulkopuolelle.
Sisällönanalyysin tulee tähdätä yleistettävyyteen, joka merkitsee, että analyysin tulee tukeutua teoriaan ja että sillä tulee olla teoreettista relevanssia. Tavoitteen tulee olla enemmän kun vain sisällön kuvaus, tuloksen tulee liittyä ilmiön määrittelyyn tai sen taustalla oleviin henkilöihin tai kulttuurisiin, taloudellisiin, sosiaalisiin tms. seikkoihin laajemminkin.
Seuraava: Semioottinen analyysi.
Katso myös:
Tutkimuksen eettiset kysymykset.
Otos ja näyte.
Tyypillinen laadullinen tutkimus.
Laadullinen tutkimusote.
Laadullinen kuvaus.
Laadullisen aineiston analyysi.
Laadullisen aineiston kokoaminen.
Määrällinen kuvaus.
Lähteitä
Systeemianalyysit Ylemman AMK-tutkinnon metodianalyysit
VTT Systeeminanalyysi
Lähetetty Windows Phonesta
Comments