Projektioppiminen

Kuva: Margit Mannila

Mitä on projektioppiminen?

Nykyään puhutaan mielellään projektioppimisesta. Mitä se oikeastaan on? Onko projektioppiminen kokonaan jotakin uutta ja erikoista? Ei ole. Asiasta on puhuttu aiemmin mm.  nimillä ongelmalähtöinen oppiminen, yhteisöllinen  ja yhteistoiminnallinen (kollaboratiivinen) oppiminen johon liittyvät erilaiset työssä ja tekemällä oppimisen mallit. Nyt on ollut jo jonkin muotia puhua projekteista, joten on aika luonnollista, että puhutaan myös projektioppimisesta. Toisaalta esimerkiksi opintokokonaisuudet  ovat projekteja ihan lähtökohtaisesti. Niillä on aina  selkeä alku ja loppu. 

Ensimmäisiä tähän oppimiskäsitykseen perustuvia "virallisia" instituutiota lienevät olleet mestari-kisälli oppimissuhde ja epävirallisia isältä pojalle  ja äidiltä tyttärelle siirtyneet tiedot ja taidot.

Perinteiselle projektioppimiselle on myös tyypillistä toiminnan ja lopputuloksen korostuminen oppilaiden käsitteellisen ymmärryksen kehittymisen sijaan.

Palasin projektioppimisen tai PBL:n pariin kurssilla, jonka työnantaja järjesti. Kurssin opettajana oli Satu Öystilä, joka on yksi tähän oppimismenetelmään perehtynyt asiantuntija.

Konstruktio

Konstruktivistisen oppimiskäsityksen mukaan tieto ei siirry sellaisenaan henkilöltä toiselle, vaan oppija luo tiedosta oman konstruktionsa. Konstruktio on tietoa, joka muotoutuu ja rakentuu yksilön ajatteluprosessien kautta. Oppimistilanteessa syntyvään konstruktioon vaikuttaa paitsi aistein havaitut seikat, myös oppijan omat ennakko-oletukset ja aikaisempi tieto, ympäröivä kulttuuri sekä oppimiskontekstin fyysiset, sosiaaliset ja emotionaaliset tekijät. (Lähde Käsitehakemisto)