Kuvat Margit Mannila
Pannuhuoneessa oleskelun ja työhuoneeni tavaroiden siirron lisäksi olen ollut puutarhahommissa.
Niitähän piisaa eri paikoissa. Kotipihan hommat sujuvat jo ihan kätevästi, koska pihan hoitamaan on lähinnä ylläpitoa.
Kokonaan toinen juttu onkin sitten toisella tontilla ja mökillä. Työtä piisaa.
Mutta puutarhassa ajatus lepää ja loppukesästä on lupa odottaa vähän satoakin.
Tietenkin mansikat aloittavat nämä ruokaa pöytään omasta maasta ihanuudet. Sitten voidaan poimia ensimmäisiä sipuleja, kun muutamia liian tiuhaan istutettuja täytyy ottaa pois. Salaatteja ja yrttejä on myös.
Loppukesällä kypsyvät marjat ja syksyn koittaessa alkaa omenat olla valmiita.
Kuluvan vuoden tyrnisatokin näyttää lupaavalta.
Comments
Kirjoituksesi tuo elävästi esiin opettajan kesän – ei lomalomaa, vaan osa-aikaista työn jatkuvuutta, suunnittelua ja palautumista. Tämä näkökulma auttaa lukijaa ymmärtämään sekä opettajan työn laajuuden että kesän tuoman hengähdystauon merkityksen.
Ope on periaatteessa aina töissä. Usein askareita tehdessä huomaa miettivänsä seuraavan päivän luentoa tai oppariohjausta. Olen esimerkiksi tänne kirjoittanut todella paljon juuri tuosta opinnäytteestä. Surulliseksi tekee se, kun niistä vinkkaa opiskelijalle, huomaa, että niitä ei ole kuitenkaan luettu (moodlen analytiikka kertoo). Samoja asioita sitten kysytään uudelleen ja uudelleen.
Olen joskus täällä blogissa pohtinut sitä, kuinka saattaa näyttää siltä, että siellä se seisoskelee luokan edessä vain puhumassa mukavia lämpimikseen, mutta ennen kuin sinne voi mennä "seisoskelemaan", niin täytyy olla omat läksyt tehtyä.
Toisaalta työn suola ja samalla rankkuus on jatkuva opiskelu. Jotta voi auttaa muita oivaltamaan, pitää ensiksi osata itse.
Haastavaa on, että kielitaito kapenee ja esim. kielikuvat ymmärretään pääsääntöisesti väärin. Takerrutaan yhteen sanaan ja irrotetaan lauseita kokonaisuuksista, jolloin niiden merkitys muuttuu.