Clara Hannafordin (2002) teoksen kolmas osa on nimeltään Oppimisjärjestelmien hoivaaminen ja suojeleminen, osan aloittaa luku 8, joka on otsikoitu: Mikä menee vikaan?
Theodore Roosevelt on sanonut: " Jokaisella lapsella on sisimmässään aukko, joka huutaa jännitystä, ja jollemme täytä sitä jollain, joka on jännittävää ja kiinnostavaa ja hänelle hyväksi, hän täyttää sen itse jollakin, joka on jännittävää ja kiinostavaa eikä hänelle hyväksi."
Jos kerran liike on välttämätöntä oppimiselle ja ajattelulle, kirjoittaa Hannaford (2002, 114), mikseivät sitten lakkaamatta liikkuvat "hyperaktiiviset" ihmiset opi? Vastaus on stressi. Siis heidän liikkumisensa johtuu stressistä. Hannaford (2002, 115) puhuu YSEK-ihmisistä ja selittää, että hän tarkoittaa ylistressaantuneella ja eloonjäämiseen keskittyneellä sellaista tilaa, jossa ei käytetä aivojen molempia puoliskoja, vaan niitä käytetän toispuolisesti; taipumus toimia aivorungon ja sympaattisen hermoston elämää ylläpitävien keskusten ohjaamana ja reagoiden refleksinomaisesti asioihin. Hannaford toteaa, että krooninen stressi estää aivojen täyden kehityksen. Stressistä johtuen aivojen on välttämätöntä korostaa eloonjäämiseen tähtääviä toimintoja rationaalisten, limbisten ja aivokuorella tapahtuvien toimintojen kustannuksella. Tästä johtuu, että ylistressaantuneilla, eloonjäämiseen keskittyneilä ihmisillä on vähemmän mahdollisuuksia kehittää otsalohkoon päätyviä hermoverkkoja, siksi heillä saattaa esiintyä oppimisvaikeuksia.
Hannaford (2006, 117-118) listaa joitakin elämän stressilähteitä, joista monet liittyvät toisiinsa.
- Kehitykselliset tekijät: -aistiärsykkeiden puute, liikkeiden puute, kosketuksen puute (seurauksena NGF:n tuotannon vajaus), ihmistevälisen luovan leikin ja kommunikaation puute, retikulaarin aktivaatiojärjestelmän epätasapainoinen tai epätäydellinen aktivointi.
- Sähköiset tekijät:- riittämätön veden juonti, riittämätön happi, liiallinen altistus ulkoisille elektromagneettisille kentille.
- Ravitsemukselliset tekijät:- riittämätön proteiinien määrä, välttämättömien aminohappojen ja rasvahappojen puutos, paljon hiilihydraatteja ja sokeria sisältävä ruokavalio
- Lääketieteelliset tekijät: - alhainen syntymäpaino, toistuvat välikorvan tulehdukset, allergiat, lääkkeet, hiivan liikakasvu, sopimaton ruokavalio tai unen puute, päihteiden väärinkäyttö, lapsen pahoinpitely, huono näkö tai kuulo.
- TV, tietokoneet ja videopelit: - väkivalta, mielikuvituksen kehityksen hidastuminen, ihmisten välisten kanssakäymisen väheneminen, silmien liikkumattomuus
- Kilpailu:-epärealistiset odotukset kotona, koulussa, työssä ja itsellä, sosiaalisen yhdenmukaisuuden paineet, kilpailu urheilussa ja taiteissa, voittamista tai häviämistä yhteistyön sijaan korostava oppimisilmapiiri
- Joustamattomat koulutusjärjestelmät:-lapsen kehitysasteeseen sopimaton opetussunnitelma, jatkuva koneellisten taitojen testaaminen, opetusmalli, jossa luokka pysyy hiljaisena luennoinnin ja muistiinpanojen kirjoittamisen avulla, yksilöllisten oppimistyylien huomioonottamisen laiminlyönti tai tietämättömyys niistä.
Suurin osa yllä mainituista stressitekijöistä ärsyttää liikaa mielen ja kehon kokonaisuuden eloonjämiseen keskittyviä alueita. Siksi hermoston aktiivisus keskittyy sympaattiseen hermostoon ja aivorunkoon, eivätkä aivojen muut osat, kuten otsalohkot aktivoidu juuri lainkaan. (Hannaford 2002, 118.)
9 Aivojen perustarpeet: vesi ja happi
Vesi on yksi elimistön tärkein ja runsain epäorgaaninen aine, se on oppimisen taikajuoma, salainen ase, toteaa Hannaford (2002, 120).
10 Aivojen perustarpeet: ravinto
Hermoston tarvitsemat raaka-aineet ovat: proteiinit, hiilihydraatit ja rasvat. Ruokavaliomme tulisi sisältää kaikkia kymmentä välttämätöntä aminohappoa, joita tarvitaan proteiinisynteesiin. Eläinkunnan tuotteet - liha, maitotuotteet ja kananmunat sisältävät luonnostaan näitä välttämättömiä aminohappoja. (Hannaford 2002, 133.)
Source: http://www.masinova.fi/Masinova.fi/Suoliston_merkitys_files/Picture2.jpg
Suoliston merkitys terveydessä
Hannaford (2002, 134-137) tarkastelee YSEK-ihmistä ja sokeria. Ensiksi, jotta oppiminen helpottuisi, hananford kieltäisi TV:n, videopelit yms. alle kahdeksanvuotiailta, jotta lasten mielikuvitus pääsisi kehittymään. Tätä vanhempien lasten kohdalla tulisi katseluaikaa rajata ja valvoa sitä, mitä ohjelmia he katsovat. Toiseksi jokaiselle pitäisi opettaa aivopuoliskoja aktivoivat liikkeet ja teettää ne päivittäin ja kolmanneksi sokerin määrää tulisi vähentää tai jopa poistaa se kokonaan lasten ravinnosta.
Hannaford (2002, 134) toteaa myös, että oppimisvaikeuksista kärsivillä lapsilla on yleensä ollut toistuvia korvatulehduksia ja niistä johtuen antibiottikuurien määräkin on ollut huomattava.
Stressi-infektio-antibiootit-hiiva-sokeri-toksiinit -kehän aiheuttama yliherkkyys ympäristön ärsykkeille ilmenee usein pelkoina ja fobioina, jotka ovat lukihäiriöisillä yleisiä (Hannaford 2002, 136). Hän viittaa Harold Levinsonin mukaan kohonnut herkkyys loisteputkia kohtaan ja valonarkuus johtuvat lapsuuden korvatulehdusten aiheuttamista korvan vaurioista ja runsassokerisesta ruokavaliosta, joka aiheuttaa hiivan liikakasvua. On siksi järkeenkäypää, etteivät lapset, joiden aistien terävyys on heikentynyt (esim. kuulo ja tasapainoaisti huonontuneet infektioiden vuoksi) aistiympäristöään kokonaan. Tuntuu todennäköiseltä, että näille lapsille voi kehittyä pelkoja ja fobioita, jotka johtavat vielä suurempaan stressiin. (Hannaford 2002, 136.)
Hiivan liikakasvun erittämiin myrkkyihin kuuluu alkoholi. Jos ruokavalioon kuuluu paljon hiilihydraatteja ja sokeria, olot ovat sopivat hiivan lisääntymiselle ja alkoholin tuotolle. Alkoholi siirtyy helposti ruoansulatusjärjestelmästä suoraan verenkiertoon ja vaikuttaa etenkin aivojen otsalohkoihin. Otsalohkoissa se estää hermoverkkojen kasvua, kehitystä ja toimintaa. Oireita ovat lyhytjännitteisyys, käyttäytymisongelmat, häiriökäyttäytyminen, ärtyisyys, lisääntynyt sokerinhimo, ylivilkkaus, masentuneisuus ja autistinen käyttäytyminen. Oireita ovat lyhytjännittelisyys, käyttäytymisongelmat, häiriökäyttäytyminen, ärtyisyys, lisääntynyt sokerinhimo, ylivilkkaus, masentuneisuus ja autistinen käyttäytyminen. Tämän havaitsee selvästi lapsissa, jotka ovat altistuneet alkoholille sikiöaikana. (Hannaford 2002, 136.)
On hyvä vielä tietää elimistössämme olevaan hiivaan liittyvä haitta: hiivassa on kortisolireseptoreita eli se pystyy tuottamaan kortisolia. Kotrisoli vähentää oppimista ja muistamista, vaikka se onkin vaaran uhatessa arvokas aine niin mielelle kuin kehollekin. (Hannaford 2002, 137.)
11 Vestibulaarijärjestelmä ja oppimisvaikeudet
Vestibulaarijärjestelmän häiriöt aiheuttavat vakavia oppimisvaikeuksia (Hannaford 2002, 138). Ylivilkkaissa, ADD- tai ADHD-lapsissa stressi ja kaarikäytävien vammat saattavat aiheuttaa retikulaarin aktivaatiojärjestelmän vaillinaista tai epätasaista toimintaa. Nämä lapset saattavat häilyä tajuisuuden (valvetilan) ja tarkkaamattoman tilan välillä. He menettävät helposti tasapainonsa ja heille sattuu usein onnettomuuksia leikkipaikoilla. Jos lapset eivät saa pienenä liikkua vapaasti ja harjoittaa tasapainoaan, vestibulaarijärjestelmä ei välttämättä aktivoidu riittävästi eikä vika korjaannu. Ärsykkeiden puute voi johtua myös siitä, että lapset viettävät liian pitkiä aikoja TV:n tai videopelien äärellä (Hannaford 2002, 139.)
Jos lapsella on vestibulaarijärjestelmän vamma, heidän on valppaina pysyäkseen liikuttava, kiemurreltava ja käännettävä jatkuvasti päätään. Usein tämä on juuri se syy, miksi heidät alun alkaen leimataan ADD-, ADHD- tai ylivilkkausleimalla. Opettajat turhautuvat heidän jatkuvaan liikkumiseensa ja käskevät heidän "istua paikoillaan". Koska lapsi haluaa pysyä valppaana, hänen seuraava strategiansa on aktivoida tasapainokeskuksensa kallistamalla tuolia niin, että hän on vain tuolin takajalkojen varassa. Opettaja reagoi tähän sanomalla: "Istu aloillasi ja seuraa opetusta." Näille lapsille kehoitus on ristiriitainen. Jos heidän päänsä ja kehonsa ovat paikoillaa, heidän aivoaktiviteettinsa vähenee. Nämä lapset ovat niitä, joiden on jäätävä välitunnilla sisälle tekemään työnsä loppuun, vaikka heidän olisi parasta mennä ulos ja liikkua. Lasten liikkuessa vestibulaarijärjestelmän vahingoittunut kudos korvaantuu, kun uusia hermoverkkoja kehittyy ja myelinoituu. (Hananford 2002, 139-140.)
12 Hyökkäys vai pako - stressin vaikutus oppimiseen
Kun jokin uhkaa meitä, yksi elimistömme reaktioista on lähettää matkaan voimakkaita kemiallisia viestinviejiä, jotka siirtävät koko elimistön valmiustilaan vaaran varalta. Stressi on juuri reagointia tällaiseen havaittuun uhkaan. Stressireaktio valmistaa ihmisen henkisesti ja fyysisesti suojatoimiin. Adraliini on yksi näistä stressireaktion tunnetuista viestien hermovälittäjäaineesta. Se käynnistää eloonjäämiseen tähtäävän hyökkäys tai pako-reaktion. (Hannaford 2002, 141.) (Luokitukset löytyvät tästä listauksesta.)
Hannaford (2002, 141-142) kirjoittaa: vaikka elämämme koostuu pelkistä tapahtumista, luova mielemme päättää, miten näemme ne. Jos pidämme jotakin tapahtumaa uhkana, adrealiinia erittyy suojaamaan meitä vaaralta. Uhkia on monenlaisia ja monentasoisia, omasta ainutlaatuisesta maailmantulkinnastamme riippuen. Miltä sinusta tuntuu koetilanne, uuden ihmisen tapaaminen, puheen pitäminen, liikesopimuksien neuvotteleminen jne. Niin kauan kuin pidämme jotakin tilannetta uhkana, eritämme elimistöömme adrealiinia.
Eloonjäämistä ohjaa aivorunko, ja adrealiinia erittyy sympaattisen hermoston hermopäätteistä ja lisämunuaisytimestä. Sympaattinen hermosto, joka on osa autonomista hermostoa, toimi yleensä tahdosta riippumatta ja se ohjaa sydämessä ja rauhasissa olevien sileiden lihasten toimintaa. (Hannaford 2002, 142.)
Ollessamme valmiustilassa -varautuneena hyökkäämään tai pakenemaan- koko elimistö on herkkä vastaanottamaan jokaisen ulkoisen ärsykkeen, liikkeen häivähdyksen, kynän putoamisen, kuiskauksen jne. Aivojen sähköaalloista tulee nopeampia, niiden jaksoluku siirtyy betarytmin alueelle, ja me reagoimme. Tiukassa tilanteessa eloonjäämisrefleksi voittaa abstraktin ajattelun. Meillä on vaara luopua keskittymisestä ja rationaalisuudesta silloin tällöin selvitäksemme nopeasti pulasta, mutta kun stressi on kaiken kattavaa, sen hinta nousee nopeasti kalliiksi. Vaatii veronsa, jos joutuu jatkuvasti ragoimaan stressaavaan maailmaan eloonjäämiseen keskittyneellä (YSEKI) käyttäytymisellä. Kroonisesti ylistressaantuneet, eloonjäämiseen keskittyneet ihmiset eivät useinkaan tiedä, kuinka stressaantuneita he ovat, koska siitä on tullut heille elämäntapa. Hans Selye kutsuu tätä epätietoisuutta yleissopeutumissyndoomaksi (General adaptive Syndrome, GAS). Se on monimutkainen fysiologinen mekanismi, jonka tarkoituksena on sallia elimistön sopeutua jatkuvaan stressiin. Jos tämä mekanismi toimii normaalisti, keho ja mieli pysyvät onnistuneesti sopeutumaan monenlaisiin stressitekijöihin ja viholliseen. Sopeutuminen ei kuitenkaan tarkoita korkeimpien ajattelutoimintojen ja luovan toiminnan onnistumista. (Hannaford 2002, 143, 145.)
Source: https://www.campustoolkit.com/images/general_adaptation_syndrome.gif
Stanfordin yliopiston tohtori Byron Reeves tutki TV:n katselijoiden aivojen sähköistä aktiivisuutta. Katselijoiden aivot reagoivat TV:n liikkeisiin ikään kuin ne olisivat olleet todellisia, ja saivat hermoston varautumaan fyysiseen reaktioon. Aivomme ovat hyvin herkkiä nopeille liikkeille ja äkillisille äänille ja värimuutoksille, jotka voivat merkitä vaaraa. Niinpä valmistaudumme hyökkäämään tai pakenemaan suojellaksemme itseämme. Aivot on valjastettu takaamaan ihmisen varovaisuus ja pitkäikäisyys niin, että koko laji selviytyisi. (Hannaford 2002, 153.)
Ks. myös Traumaattiset kriisit ja niiden hoito
Ks. myös Traumaattiset kriisit ja niiden hoito
13 Epäopetus ja nimittelyleikki
Hannaford (2002, 158) aloittaa luvun väitteellä, että yhteiskuntamme on niin kilpailun läpäisemä, että jopa koululaiset kärsivät kaikkialla vallitsevista stressiä aiheuttavista paineista. Huono koulumenestys synnyttää paljon negatiivisia tunteita, jotka voivat johtaa pelon ja uhan tuntemuksiin (se on stressiä). Stressi lamaannuttaa oppijan entisestään ja aloittaa noidankehän, joka saa arvosanat syöksymään alaspäin. Asiat voisivat olla toisin, jos jokainen oppilas tuntisi olevansa arvostettu ja saavansa tukea. Näin oppimistilanteissa voitaisiin vähentää stressiä merkittävästi.
Synnynnäiset oppimistyylimme, otsikoi Hannaford (2002, 159) ja jatkaa, meillä on omat ainutlaatuiset hermoverkostomme. Yksilölliset elämänkokemuksemme muovaavat sitä, millä tavoin käsitämme asiat, miten opimme ja perimmiltään sen, keitä olemme. Hermoverkkomme yhteydet määräytyvät sen mukaan, millä tavalla haluamme ottaa vastaan aisti-informaatiota ja mikä on dominoivan (hallitsevan) aistimme yhteys mieluisampaan aivopuoliskoomme. Tästä yhteydestä tulee oma ainutlaatuinen oppimistyylimme. Se ei ole hyvä eikä huono. Se on taipumus käyttää tietynlaista havainnointia ja suosia tietynlaisia tehtäviä, jotka tuntuvat sopivilta. Jos ihminen ei koskaan koulussa saa oppia itselleen sopivinta tapaa tai jos hänen vahvat puolensa eivät milloinkaan tule esiin, hän alkaa tuntea, että hänen oppimistapansa on huono.
Paul Dennison puhuu dominassiprofiilista: kumpi puolisko (oikea vai vasen) dominoi (hallitsee). Dominanssiprofiilit kertovat, mikä on meille mieluisin tapa oppia ja niiden perusteella ymmärrämme, myös sen, mikä on perusreaktiomme stressitilanteessa. Silloin luotamme dominoivimpaan aistiimme ja mieluisimpiin tiedonkäsittelytapoihimme. Tilanteissa, joihin ei liity paljon stressiä voivat dominanssiprofiilit vaihdella. (Hannaford 2002, 159.)
Source:http://s3.amazonaws.com/files.posterous.com/artless-artists/PbZzY8Ps3LzZrmjBwhB82my6CVY9JU6iltdGsWmZQdwZOeMXgo1JcYBRRmzj/BrainDominance.jpg.scaled.500.jpg?AWSAccessKeyId=AKIAJFZAE65UYRT34AOQ&Expires=1317566864&Signature=PCHb4JGpPbVLUXcdRHWINk7zGwI%3D
or http://artless-artists.posterous.com/corporate-advice-herrmann-brain-dominance-pro
Hannaford listaa Dennisonin dominanssiprofiilit seuraavasti (s.162)
Ristikkäiset profiilit
Dominoiva aisti Dominoiva aivopuolisko Mieluisin oppimistyyli
Oikea silmä Vasen Visuaalinen
Vasen silmä Oikea Visuaalinen
Oikea korva Vasen Auditiivinen
Vasen korva Oikea Auditiivinen
Oikea käsi Vasen Verbaalinen
Vasen käsi Oikea Kinesteeettinen
Unilateraaliset profiilit
Dominoiva aisti Dominoiva aivopuolisko Oppimistyyli
Oikea silmä Oikea Visuaalisesti estynyt
Vasen silmä Vasen Visuaalisesti estynyt
Jos oppijan visuaalisen informaation saanti on estynyttä, hän haluaa mieluummin oppia muiden aistiensa kautta. Hän saattaa sulkea silmänsä tai katsoa poispäin keskittyäkseen tietoon, jonka hän todella haluaa oppia.
Oikea korva Oikea Auditiivisesti estynyt
Vasen korva Vasen Auditiivisesti estynyt
Auditiivisesti estyneet ihmiset saattavat lakata kuuntelmasta, kun ihmiset puhuvat liikaa esim. luennoilla.
Oikea käsi Oikea Visuaalisesti estynyt
Jos oppijan viestintäilmaisu on estynyttä, hän kokee konaiskuvan ja hänen on ehkä vaikea jakaa sitä kielen osiksi ilmaistakseen ymmärryksensä.
Vasen käsi Vasen Kinesteettisesti estynyt
Kinesteettisesti estyneiden oppijoiden voi olla vaikea käsitellä oppimisympäristön esteitä viestiäkseen ajatuksensa.
Hannafordin (2002, 166) mukaan koulutusjärjestelmä suosii oppilaita, jotka kykenevät lineaariseen prosessointiin, ottavat vastaan informaatiota auditiivisesti ja visuaalisesti, katsovat opettajaan ja toistavat oppimansa tiedot loogisesti ja lineaarisesti. Yleensä he ovat vasenaivoisia, oikeasilmäisiä, oikeakorvaisia ja oikeakätisiä. Heitä on vain noin 15 % väestöstä. Lahjakkaat ovat tämän ryhmän suurin osa.
Nämä oppilaat pärjäävät tavallisesti hyvin verbaalisissa ja matemaattisissa testeissä, joita tehdään kouluissamme.
Entäpä opettajat? kysyy Hannaford (2002, 172) ja jatkaa: 75 % opettajista on sellaisia, että heillä looginen aivopuolisko on dominoiva. He ovat oikeakätisiä, oikeasilmäisiä ja auditiivisesti estyneitä. Stressitilanteissa tällaisilla ihmisillä on taipumus puhua yksityiskohdista, olla kuuntelemattta ja odottaa, että oppilaat katsovat heihin.
Jos emme jousta mielipiteissämme, minkä perusteella pidämme joitakin ihmisiä arvokkaina tai älykkäinä, edistämme leimaamista ja pikkusieluista kilpailua. [...] suurin osa opettajista uskoo edelleen, että oppimista tapahtuu vain silloin, kun lapsi istuu hiljaa paikoillaan, kuuntelee ja palauttaa kaikki kotitehtävänsä. (Hannaford 2002, 177.)
The 'D' Drive/Dominance Profile
Hannaford The Dominance Factor
What's your brain dominance?
The Dominance Profile theory and Brain Gym®
14 Lääkeaineet ja ylivilkkaus
Tämän luvun referoinnin jätän tekemättä. Luvun aloittava LaFontainen ajatus on kuitenkin mielestäni kirjaamisen arvoinen. Se kuuluu näin: Ihminen on luotu sellaiseksi, että jos jokin sytyttää hänen sielunsa...mikään ei ole enää mahdotonta.
15 Malleja meiltä ja muualta
On hämmästyttävää, että kulttuurimme voi sammuttaa eläimistä kaikkein uteliaimpien -ihmisten- uteliaisuuden. - Paul MacLean
Taitava oppija ei ole passiivinen tietoa imevä sieni, vaan tiedon hallitsija, joka pystyy arvioimaan ja valitsemaan. Taitavalla oppijalla on selvästi erilaiset ominaisuudet ja taidot, kuin mistä koulutusjärjestelmämme palkitsee. Näitä erilaisia ominaisuuksia taitoja ovat:
Henkilökohtaiset
Joustavuus
Luovuus
Oman itsen havainnointi
Uteliaisuus
Mielikuvituksellisuus
Sopeutuvuus
Tietoisuus estetiikasta
Epäselvyyden sietokyky
Toiminta rehellisyyden pohjalta
Ihmisten väliset
Monimuotoisuudesta nauttiminen
Epäitsekkäät motiivit
Tehokas riippuvuus muista
- yhteistyö
- joukkuepeli
Välttämättömät
Luku-, kirjoitus- ja laskutaito
Tekniikan hallinta
Viestintä
Neuvottelu
Suoritus
Järjestelmällinen ajattelu
Mallien havaitseminen
Synteesi
Analyysi
Kokeilu
Ongelman ratkaisu
Päätösten teko
Harkinta (Hannaford 2002, 193-194.)
Hannaford (2002, 195) päättää kirjan toteamalla että elämän luonnollisen osan, liikkeen ja liikkumisen ymmärretään nyt olevan välttämätöntä oppimiselle, luovalle ja abstraktille ajattelulle.
Referaatin aiemmat osat:
Viisaat liikkeet -aivojumpalla apua oppimiseen: Tietämisen tapoja
Viisaat liikkeet -aivojumpalla apua oppimiseen: Viisaat liikkeet
Comments