Oikeustapausharjoitusten ja -analyysin ratkaisuohjeet


 Kuvat Margit Mannila


Oikeudellista ratkaisutoimintaa eli oikeudellisten ongelmien tai tapausten ratkaisemista voidaan yksinkertaistetusti kuvata niin sanotun subsumption avulla. Tämä subsumptiopäättely rakentuu seuraavasti:
  1. Kuvataan oikeudellisen normin (esim. lain) oikeusohje. (ylälause)
  2. Kuvataan ongelmatilanteen tosiasiat. (alalause)
  3. Sovelletaan oikeusohjetta kyseiseen tapaukseen sijoittamalla alalauseen sisältämät tosiasiat ylälauseen tunnusmerkistöön jolloin saadaan johtopäätös. (Anni Tuomela 7.6.2017) Tämä on ns. syllogismimalli (ks. Virolainen & Martikainen 2010, 229).

Virolainen & Martikainen (2010, 227-228) toteavat, että OK 4/1734 24:4 ja ROL 39/1889 11:4 mukaan tuomion perusteluissa on ilmoitettava, mihin seikkoihin ja oikeudelliseen päätökseen ratkaisu perustuu. Ks. myös hallinnonkäyttölain 586/1996  53 §. 
Perusteluissa on oltava
  1. tosiasia- eli faktaperustelu (faktapremissi)
  2. oikeudellinen perustelu eli normiperustelu (normipremissi).
Jokaisen tuomion ja päätöksen tulee sisältää tuomion perustana olevat faktat ja sovelletut oikeusohjeet. 
=> faktaperusteluista ilmenee, minkä sisältöiseen oikeustosiseikastoon (tapahtumainkulkuun) tuomion lopputulos perustuu.
=> normiperustelut sisältävät tuomioistuimen käsityksen siitä, miten oikeusnormien perusteella arvioitu suhteessa kanteessa tai syytteessä esitettyihin vaatimuksiin. 
 
Tosiseikkojen osalta tuomiossa on selostettava, millä perusteella riitainen seikka on tullut näytetyksi tai jäänyt näyttämättä. Tosiasiaperustelu voidaan siten jakaa kahteen osaan: 
a) tosiseikkojen ilmoittamiseen (mihin oikeustosiseikkoihin tuomioistuin on perustanut ratkaisunsa)
b) näytön perustelemiseen 
Tosiseikkoinen ilmoittaminen on kaikissa tapauksissa pakollista, kun näytön perustelemiseen tuomioistuimella on lain mukaan velvollisuus vain silloin kun näyttökysymys on riitainen (OK 24:4 ja ROL 11:4).
 
  • Se, onko ratkaisussa päädytty kanteen/syytteen  hyväksymiseen vai hylkäämiseen, ei lain mukaan, vaikuta perustelujen julkituomiseen tai perustelujen laajuuteen. 
  • Mitä asiassa on näytetty tai ei ole näytetty toteen
  • Näyttökysymyksen perusteleminen: miten ja miksi oikeustosiseikat on toteennäytetty tai niiden on katsottu jääneen näyttämättä, olisi tuomiota tehtäessä syytä selvyyden vuoksi erottaa toisistaan. 
  • Tuomioistuimen velvollisuutena on antaa ratkaisussaan lausunto asianosaisten esittämistä kanne- tai syyteperusteista ja niitä vastaan esitetyistä asiaväitteistä, joilla asianosainen perustelee vaatimustaan vastapuolen vaatimuksen hylkäämisestä.  
  • Näytön perustelemisen yhteydessä lausunto on anneettava myös todistustosiseikkojen olemassaoloa ja todistusarvoa koskevista väitteistä.
 

  • Virolainen ja Martikainen  (2010, 229-230) huomauttavat, että oikeudellisen ratkaisun oikeellisuus ei riipu yksistään siitä, onko premisseistä muodostettu johtopäätös-lauselma loogisesti motiteeton, vaan siitä, ovatko ratkaisun premissit oikeita.
  • Tuomioistuimen päätäksenteossa ovat keskeisessä asemassa premissit ja niiden valinnan oikeuttaminen. Kiperissä ja riitaisissa tapauksissa subsumptio edellyttää premissien täsmentämistä ja perustelemista.

Karttunen, Laasanen, Sippel, Uitto ja Valtonen (2015, 6) huomauttavat, että oikeustapausharjoituksissa ilmenevät tiedot eivät aina ole ratkaisun saamiseksi riittäviä, jolloin vastauksessa tulee huomioida mahdolliset eri ratkaisuvaihtoehdot. Jos ratkaisuun vaikuttaa esimerkiksi se, oliko tapauksessa mainittu henkilö vilpittömässä mielessä eikä seikka ilmene tapausselostuksesta, vastauksessa on huomioitava myös se vaihtoehto, että henkilö oli vilpillisessä mielessä.

Oikeustapausanalyysin laatimisohjeet

Tärkeää on huomata, toteavat Karttunen, Laasanen, Sippel, Uitto ja Valtonen (2015, 6)että analyysissä ei pelkästään referoida KKO:n ratkaisua, vaan esitellään sitä analyyttisesti:
Analyysi laaditaan seuraavien ohjeiden mukaan:
  1. Tapauksen yksilöinti, esim. KKO: 2008:16
  2. Tapauksessa käsiteltävän ongelman esittely
  3. Tapauksessa sovellettujen normien esittely
  4. Osapuolten vaatimusten ja niiden perustelujen esittely
    - Omin sanoin esitelttynä
  5. Tuomioistuinten ratkaisujen ja niiden perustelujen esittely
    - Jos eri oikeusasteet ovat ratkaisseet jutun samalla tavoin, ovatko ne tapausselostuksen mukaan perustelleet ratkaisuaan samoilla seikoilla vai onko argumentaatiossa käytetty joltain osin eri perusteita?
    - Jos eri oikeusasteet ovat ratkaisseet jutun eri tavoin, miten niiden argumentaatio poikkeaa toisistaan?
    • Onko perusteissa viitattu eri seikkoihin
    • Jos argumentaatiot pohjautuvat samoihin seikkoihin, onko niille annettu eri painoarvo ja käyvätkö  painotuserojen perusteet ilmi tapauksesta?
    - Äänestyspäätösten osalta eriävän mielipiteen esittäneiden jäsenten ratkaisuehdotukset ja niiden perustelut. (Karttunen, Laasanen, Sippel, Uitto ja Valtonen 2015, 6-7.)   

Lähteet ja lukemisto

Timo Karttunen, Hanna Laasanen, Liisa Sippel, Tero Uitto ja Marjo Valtonen (2015). Juridiikan perusteet. WSOY.  5. painos.

Marja-Leena Nurmi. Punninta Korkeimman oikeuden ratkaisuissa.  (3.9.2018).

Tontti, Jarkko . (1997). Oikeus ja ennakkoluulo. Oikeus 1/1997, s. 22-30. (5.9.2018). 

Tuomela, Anni. Oikeudenalat ja oikeudellisten ongelmien ratkaisu. Johdatus oikeustieteeseen.  (7.6.2017). 

Virolainen, Jyrki & Martikainen, Petri (2010). Tuomion perusteleminen. Talentum. 






Edit 
5.9.2018 (120/130)
3.9.2018 (10).

Comments