Osallistuin 28.-29.5.2009 Jyväskylässä pidettyyn Metodifestivaaliin. Järjestäjänä oli Allianssi-IHME -hanke Ihmistieteiden Metodikeskus, Jyväskylän yliopisto. Kooste on tehty pinnallisesti, muutaman itselleni tärkeän nimen ja asian ympärille.
Esiintyjinä olivat mm. Patrick Sturgis
Englannissa oleva ESRC (National Centre for Research Methods) on laitos, jollaista Suomessakin kaivattaisiin. Metodeja ja niiden hallintaa pitäisi korostaa ja niitä pitäisi opettaa ja niitä pitäisi päästä oppimaan jatkuvasti. (Olipa monta pitäisi-sanaa...) Metodifestivaali on toivottavasti ensimmäinen askel tähän suuntaan. Ongelma, jos tilaisuudesta sellaista voidaan sanoa, oli mielestäni se, että mielenkiintoiset sessiot osuivat päällekkäin. Ei ehtinyt kaikkialle sinne, minne olisi halunnut. Oli vaikea valita ne, minne menee.
Olin kuuntelemassa Tuija Parvikon ja Mikko Yrjönsuuren välistä keskustelua. Professori Parvikko on valtio-opin tutkija ja professori Yrjönsuuri vastaavasti filosofian tutkija. Parvikko korosti ilmiöiden poliittisen merkityksen esiin kaivamisen tärkeyttä. Lisäksi hän painotti sitä tosiasiaa, että mitään yleispätevää totuutta tai teoriaa ei ole olemassa. Sitä on turha yrittää etsikään. Se, että sellainen kaikenkattavaan totuuteen perustuva teoria tai totuus puuttuu, se ei ole ongelma. Tutkimusta tehdään niistä lähtökohdista, jotka ovat ja nämä puutteet tunnustetaan ja tunnistetaan. Parvikon näkemykseen on helppo yhtyä, sillä itselleen samantyyliset ajatukset ihminen omaksuu nopeasti. Parvikko nimittäin korostaa tutkimuksessa sitä, että se ei ole puolueetonta, sillä siinä on aina joku näkökulma ja valittu kriteeri, jolla aihetta tarkastellaan. Tästä näkökulmasta tutkimus ei voi olla arvovapaata. Tutkiminen on ylipäätään ilmiön arviointia ei neutraalia tai puolueetonta tutkimusta.
Mikko Yrjönsuuri totesi, että teoreettiset väittämät eivät ole arvovapaita. Arvoja ei kyetä erottamaan, vaan ne sisältyvät aina tutkimukseen. Eikä puhdasta teoriaa ole. On vain tapoja hahmottaa maailmaa. Esimerkkinä Yrjönsuuri käytti René Descartesia, jonka hahmotus maailmasta oli sidoksissa omaan aikaansa ja kulttuuriin. Kun maailmaa katsoo tietystä näkökulmasta, se näyttää tietynlaiselta. (Lienee sitten tutkijan arvovalinta, millä tavalla hän tuo arvot tutkimuksessa esiin. Jos tutkimukseen liittyy paljon tutkijan piiloarvoja, tulee sen arviointi aika haastavaksi. Lukijan on vaikea ymmärtää sitä, mitä perimmältään on tavoiteltu.)
IHME-projektissa työskentelevä professori Mervi Eerola käsitteli iltapäivällä elämänkulkuaineistojen analyysiä.
Perjantaina osallistuin Mixed Methods -luennolle (linkki lehteen) kuuntelemaan Lapin yliopistossa työskentelevää professori Suvi Ronkaista, jonka alueena on menetelmäopetus. Ronkainen käsitteli tällä luennolla kvantitatiivisten ja kvalitatiivisten metodien yhdistämisestä ja hyödyntämisestä samassa tutkimuksessa. Tämän ilmiön Ronkainen totesi rantautuneen maisemiin noin 5 vuotta sitten. Lähestymistavasta käytetään useampia eri nimityksiä.
Ronkainen totesi että tapoja yhdistellä erilaisia lähestymistapoja on kolme.
1) aineistot voidaan sulattaa tai yhdistää (=analysoidaan yhdessä)
2) yksi aineisto pohjautuu toiselle ja yksi toiselle (esitutkimus ja jatkotutkimus: tämä lienee aika tavanomainen tyyli esim., kun kandintutkielma jatkojalostetaan graduksi tai lisuri väitöskirjaksi)
3) toinen aineisto sisältyy toiseen tuo lisän/tukee toisen aineiston analyysiä
Tutkimuksen tiedollinen tavoite: tutkimuksen tulee palvella jotakin tarkoitusta. Mihin tietoa käytetään.
Ronkainen puhui tiedon tajusta=> minkätyyliseen tietoon sitoudutaan ja pyritään.
- Lähdekriittisyys suhteessa aineistoihin.
Saman session loppupuolella oli Kaija Collinin ja Susanna Paloniemen, Vilma Hännisen , Kaisa Malisen sekä Jaakko Seikkulan käytännön esimerkit tutkimuksista, joissa oli käytetty Mixed methods-tyyliä.
Vilma Hänninen listasi mm. yhdistämisen perusteet:
- Miten hyvin menetelmät on yhdessä saatu vastaamaan tutkimusongelmaan: tavoitteena on tieteen eteneminen kohti parempaa ymmärrystä
- Merkityksellisten päätelmien tekemistä, olivatpa tulokset mitä tahansa
Raportin tasapainoisuus, yhteneväisyys ja ymmärrettävyys: miten tasapainoisesti eri menetelmillä saadut tulokset on yhdistetty.
Jaakko Seikkula totesi, että jokainen tutkimus on vale. On löydettävä tapa, jolla valehtelee vähiten. Mielestäni tämä oli äärimmäisen tärkeä kommentti, jota harvoin tiedemaailmassa kuulee. Seikkula uskalsi sanoa senkin, että ryhmien keskiarvot eivät kerro mitään kustakin tapauksesta. (Kuitenkin keskiarvojen perusteella tehdään usein hyvinkin perustavaa laatua olevia päätelmiä ja päätöksiä, joilla on vaikutusta yksilöiden elämään. Esim. jos mittauksissa on tullut virhe, niin mitäs sitten tapahtuukaan? Se kertautuu vuodesta toiseen ja sitten ihmetellään, kun hommat eivät pelitäkään sillä tavalla, miten on aluksi kuviteltu.)
Seikkulan puheessa nousi esiin myös sana politiikka. Hän puhui poliittisesta tavoitteesta. Tavoitteena tulisi olla toimivuus ja ymmärryksen lisääminen.
Asiantuntijan on helppo naamioitua erilaisten tutkimustulosten taakse. Seikkula ei sortunut tähän. Hän oli kriittinen tekemisilleen, eikä kuvitellut omistavansa jotakin yksiselitteistä totuutta maailmasta ja sen kulusta. Seikkulaa olisi voinut kuunnella pidempäänkin.
Loppupäivästä kuuntelin Mike Kenwardia (London School of Hyviene and Tropical Health) ja Jouni Kuhaa (London School of Economics): Missing Data Methodology. Aiheet olivat siis kvanttitutkimuksen puolella.
Olin kuuntelemassa Tuija Parvikon ja Mikko Yrjönsuuren välistä keskustelua. Professori Parvikko on valtio-opin tutkija ja professori Yrjönsuuri vastaavasti filosofian tutkija. Parvikko korosti ilmiöiden poliittisen merkityksen esiin kaivamisen tärkeyttä. Lisäksi hän painotti sitä tosiasiaa, että mitään yleispätevää totuutta tai teoriaa ei ole olemassa. Sitä on turha yrittää etsikään. Se, että sellainen kaikenkattavaan totuuteen perustuva teoria tai totuus puuttuu, se ei ole ongelma. Tutkimusta tehdään niistä lähtökohdista, jotka ovat ja nämä puutteet tunnustetaan ja tunnistetaan. Parvikon näkemykseen on helppo yhtyä, sillä itselleen samantyyliset ajatukset ihminen omaksuu nopeasti. Parvikko nimittäin korostaa tutkimuksessa sitä, että se ei ole puolueetonta, sillä siinä on aina joku näkökulma ja valittu kriteeri, jolla aihetta tarkastellaan. Tästä näkökulmasta tutkimus ei voi olla arvovapaata. Tutkiminen on ylipäätään ilmiön arviointia ei neutraalia tai puolueetonta tutkimusta.
Mikko Yrjönsuuri totesi, että teoreettiset väittämät eivät ole arvovapaita. Arvoja ei kyetä erottamaan, vaan ne sisältyvät aina tutkimukseen. Eikä puhdasta teoriaa ole. On vain tapoja hahmottaa maailmaa. Esimerkkinä Yrjönsuuri käytti René Descartesia, jonka hahmotus maailmasta oli sidoksissa omaan aikaansa ja kulttuuriin. Kun maailmaa katsoo tietystä näkökulmasta, se näyttää tietynlaiselta. (Lienee sitten tutkijan arvovalinta, millä tavalla hän tuo arvot tutkimuksessa esiin. Jos tutkimukseen liittyy paljon tutkijan piiloarvoja, tulee sen arviointi aika haastavaksi. Lukijan on vaikea ymmärtää sitä, mitä perimmältään on tavoiteltu.)
IHME-projektissa työskentelevä professori Mervi Eerola käsitteli iltapäivällä elämänkulkuaineistojen analyysiä.
Perjantaina osallistuin Mixed Methods -luennolle (linkki lehteen) kuuntelemaan Lapin yliopistossa työskentelevää professori Suvi Ronkaista, jonka alueena on menetelmäopetus. Ronkainen käsitteli tällä luennolla kvantitatiivisten ja kvalitatiivisten metodien yhdistämisestä ja hyödyntämisestä samassa tutkimuksessa. Tämän ilmiön Ronkainen totesi rantautuneen maisemiin noin 5 vuotta sitten. Lähestymistavasta käytetään useampia eri nimityksiä.
Ronkainen totesi että tapoja yhdistellä erilaisia lähestymistapoja on kolme.
1) aineistot voidaan sulattaa tai yhdistää (=analysoidaan yhdessä)
2) yksi aineisto pohjautuu toiselle ja yksi toiselle (esitutkimus ja jatkotutkimus: tämä lienee aika tavanomainen tyyli esim., kun kandintutkielma jatkojalostetaan graduksi tai lisuri väitöskirjaksi)
3) toinen aineisto sisältyy toiseen tuo lisän/tukee toisen aineiston analyysiä
Tutkimuksen tiedollinen tavoite: tutkimuksen tulee palvella jotakin tarkoitusta. Mihin tietoa käytetään.
Ronkainen puhui tiedon tajusta=> minkätyyliseen tietoon sitoudutaan ja pyritään.
- Lähdekriittisyys suhteessa aineistoihin.
Saman session loppupuolella oli Kaija Collinin ja Susanna Paloniemen, Vilma Hännisen , Kaisa Malisen sekä Jaakko Seikkulan käytännön esimerkit tutkimuksista, joissa oli käytetty Mixed methods-tyyliä.
Vilma Hänninen listasi mm. yhdistämisen perusteet:
- Vahvistaminen (triangulaatio)
- Täydentäminen
- Rakentaminen toisen tulosten perustalle
- Kontestualisointi
- Rikastaminen (dialogi)
- Miten hyvin menetelmät on yhdessä saatu vastaamaan tutkimusongelmaan: tavoitteena on tieteen eteneminen kohti parempaa ymmärrystä
- Merkityksellisten päätelmien tekemistä, olivatpa tulokset mitä tahansa
Raportin tasapainoisuus, yhteneväisyys ja ymmärrettävyys: miten tasapainoisesti eri menetelmillä saadut tulokset on yhdistetty.
Jaakko Seikkula totesi, että jokainen tutkimus on vale. On löydettävä tapa, jolla valehtelee vähiten. Mielestäni tämä oli äärimmäisen tärkeä kommentti, jota harvoin tiedemaailmassa kuulee. Seikkula uskalsi sanoa senkin, että ryhmien keskiarvot eivät kerro mitään kustakin tapauksesta. (Kuitenkin keskiarvojen perusteella tehdään usein hyvinkin perustavaa laatua olevia päätelmiä ja päätöksiä, joilla on vaikutusta yksilöiden elämään. Esim. jos mittauksissa on tullut virhe, niin mitäs sitten tapahtuukaan? Se kertautuu vuodesta toiseen ja sitten ihmetellään, kun hommat eivät pelitäkään sillä tavalla, miten on aluksi kuviteltu.)
Seikkulan puheessa nousi esiin myös sana politiikka. Hän puhui poliittisesta tavoitteesta. Tavoitteena tulisi olla toimivuus ja ymmärryksen lisääminen.
Asiantuntijan on helppo naamioitua erilaisten tutkimustulosten taakse. Seikkula ei sortunut tähän. Hän oli kriittinen tekemisilleen, eikä kuvitellut omistavansa jotakin yksiselitteistä totuutta maailmasta ja sen kulusta. Seikkulaa olisi voinut kuunnella pidempäänkin.
Loppupäivästä kuuntelin Mike Kenwardia (London School of Hyviene and Tropical Health) ja Jouni Kuhaa (London School of Economics): Missing Data Methodology. Aiheet olivat siis kvanttitutkimuksen puolella.
Yhteiskunnallinen tietoarkisto
Comments