Uusitutuminen on, yrittäjyyden tai paremminkin pitäsi sanoa, yrityksen menestymisen alku. Uusitutumisen voi liittää heikkoihin signaaleihin, ainakin toivottavasti. Itse olen taipuvainen ajattelemaan asian olevan näin. Ajatukseni lähtee tässä siitä, että kyky uusiutumiseen ja uudistamiseen on, pohjimmiltaan ennakointia ja asioiden näkemistä uudella tavalla. Siis toisella tavalla kuin muut (se lauma, josta olen koko kesän, vauhtiin päästyäni, jauhanut). Tai pitäisikö kirjoittaa, että uusituminen on uskallusta nähdä ja tehdä asioita toisella tavalla. Eri tavalla kuin lauma (muut), siitäkin huolimatta, että voi aluksi joutua pilkan kohteeksi. Siinä kun ne muut ovat vielä tyytyväisiä nykyisyyteen ja ajattelevat erään hitti-iskelmän tavalla: koskaan et muuttua saa, (biisi, joka toi aikoinaan Pasi Kaunistolle mainetta ja kunniaa). Tällaiseen muuttumattomuuden vaateeseen, ja velttoon tyytyväisyyteen nykytilaan, liittyy ansa. Lauman edelläkävijät, kutsutaan heitä nyt sitten vaikka guruapinoiksi, (joista taannoin kirjoitin oletko guruapina vai riviapina), ovat havainneet jotakin kiinnostavaa ja he ovat jo matkalla sitä kohden jo siinä vaiheessa kun myöhäisimmät riviapinat ovat huomanneet vasta edellisen uudistuksen, joka on jo lähes koko lauman käytössä.
Uusitumiseen meidät vievät gurujohtajat tai yksinkertaisesti vain gurut. Rivijohtajat seuraavat muun lauman kanssa perässä, aikansa vastustettuaan kaikkea uutta ja uudistumista. Tosin siinä vaiheessa edelläkävijät ovat jo aivan muualla, kun tämä porukka liittyy mukaan. Tässä astuu sitten luultavasti vielä kuvaanluonnontieteistäkin tuttu ilmiö, nimittäin evoluutio. Evoluutiota voi nimittää tuuriksi, huonoksi säkäksi tai muuksi, sen mukaan, miten asia sattuu sitten omaa tulevaisuudenvisiota tai todellisuutta sitten sillä hetkellä koskettamaan. Nimittäin jotkut onnistuvat kerta toisensa jälkeen luomaan uusia trendejä. Jotkut onnistuvat vain kerran, jotkut eivät kertaakaan. Se on aika mielenkiintoista. Etenkin meillä, jossa peruskoulu takaa kaikille lähtökohtaisesti samansisältöisen opillisen pohjan ponnistaa eteenpäin, luulisi että meillä on hittitehtaita. Vai onko vika sittenkin juuri siinä, että kaikista yritetään tehdä osa laumaa. Jotta kukaan ei erottuisi? Ollilan teoksesta napattu otsikko Erimielisyyksiin uskaltautuminen on yksi tärkeä rohkeuden laji, tuntuu tätä ajatusta vasten entistäkin merkittävämmältä.
Hitin syntyminen on varsin mielenkiintoinen prosessi. Markkinointiprosesseja ja ulkomaankauppaa tunteva ystäväni vinkkasi minulle aiheesta jo jonkin aikaa sitten. (Kiitos vaan vinkistä!) Jani Jalonen kirjoittaa Markkinointi ja Mainonta-sivustolla Hitin syntymisesen logiikasta ja linkittää aiheesta erittäin havainnollisen videon. Jalonen tiivistää: "Ainakin minulle video antoi myös uskoa ja motivaatiota siihen, että ”oman juttunsa” eteen kannattaa tehdä töitä. Ensin muut saattavat naureskella, mutta ennemmin tai myöhemmin mukaan tulee toinen ja sitten kolmas. Kaikki on mahdollista. Kun oloushteet ovat suotuisat, me kaikki voimme käynnistää ilmiöitä missä ja milloin tahansa. Se ei ole ihan mitätön juttu. "
(Jalonen on törmännyt tähän Seth Godinin blogissa, kannattaa muuten tutustua mainittuun blogiin. Alkuperäinen postaus tästä.)
Mitä tästä sitten pitäisi tai voisi oppia? Luultavasti sen, että perässä hiihtäminen on helppoa, kun latu on auki valmiiksi, mutta tähtiä syntyy yleensä vain ladunraivaajista.
Uusitumiseen meidät vievät gurujohtajat tai yksinkertaisesti vain gurut. Rivijohtajat seuraavat muun lauman kanssa perässä, aikansa vastustettuaan kaikkea uutta ja uudistumista. Tosin siinä vaiheessa edelläkävijät ovat jo aivan muualla, kun tämä porukka liittyy mukaan. Tässä astuu sitten luultavasti vielä kuvaanluonnontieteistäkin tuttu ilmiö, nimittäin evoluutio. Evoluutiota voi nimittää tuuriksi, huonoksi säkäksi tai muuksi, sen mukaan, miten asia sattuu sitten omaa tulevaisuudenvisiota tai todellisuutta sitten sillä hetkellä koskettamaan. Nimittäin jotkut onnistuvat kerta toisensa jälkeen luomaan uusia trendejä. Jotkut onnistuvat vain kerran, jotkut eivät kertaakaan. Se on aika mielenkiintoista. Etenkin meillä, jossa peruskoulu takaa kaikille lähtökohtaisesti samansisältöisen opillisen pohjan ponnistaa eteenpäin, luulisi että meillä on hittitehtaita. Vai onko vika sittenkin juuri siinä, että kaikista yritetään tehdä osa laumaa. Jotta kukaan ei erottuisi? Ollilan teoksesta napattu otsikko Erimielisyyksiin uskaltautuminen on yksi tärkeä rohkeuden laji, tuntuu tätä ajatusta vasten entistäkin merkittävämmältä.
Hitin syntyminen on varsin mielenkiintoinen prosessi. Markkinointiprosesseja ja ulkomaankauppaa tunteva ystäväni vinkkasi minulle aiheesta jo jonkin aikaa sitten. (Kiitos vaan vinkistä!) Jani Jalonen kirjoittaa Markkinointi ja Mainonta-sivustolla Hitin syntymisesen logiikasta ja linkittää aiheesta erittäin havainnollisen videon. Jalonen tiivistää: "Ainakin minulle video antoi myös uskoa ja motivaatiota siihen, että ”oman juttunsa” eteen kannattaa tehdä töitä. Ensin muut saattavat naureskella, mutta ennemmin tai myöhemmin mukaan tulee toinen ja sitten kolmas. Kaikki on mahdollista. Kun oloushteet ovat suotuisat, me kaikki voimme käynnistää ilmiöitä missä ja milloin tahansa. Se ei ole ihan mitätön juttu. "
(Jalonen on törmännyt tähän Seth Godinin blogissa, kannattaa muuten tutustua mainittuun blogiin. Alkuperäinen postaus tästä.)
Mitä tästä sitten pitäisi tai voisi oppia? Luultavasti sen, että perässä hiihtäminen on helppoa, kun latu on auki valmiiksi, mutta tähtiä syntyy yleensä vain ladunraivaajista.
Whitney, J. O. (1996). Strategic Renewal for Business Units Harward Business Review, 74(4), 84-98.
Comments