Mittaamisen ja oikean totuuden ongelma

Laihio ehti Klinikallaan kommentoimaan kirjoituksessaan Yrityksen strategiset mitat Kauppalehdessä julkaistua artikkelia, jossa Juhani Vaivio, Helsingin kauppakorkean laskentatoimen professori, kehoittaa kavahtamaan mittaamisen tyranniaa. Jutun Kauppalehteen on kirjoittanut toimittaja Anneli Hertsi. Vaivion ajatukset ovat virkistäviä.

Moni meistä tuntee sanonnan: Ensin on vale, sitten on emävale ja sitten on tilasto. Tähän listaan voi mielestäni lisätä tilastojen ja mittaamisen tulkinnat. Kun tilastoja tehdään, ja etenkin kun tilastojen taustalla olevaa mittaamista suoritetaan, annetaan kuva objektiivisesta kaiken arvottamisen ulkopuolella olevasta toiminnasta ja totuudesta. Pahimmillaan sanapari oikea totuus tai objektiivinen totuus vilahtavat puheissa.

En tiedä kuinka kauan aikaa kuluu kun kyetään myöntämään, että tuota mainittua oikeaa totuutta ei liene olemassakaan. On vain eri laumojen ja intressiryhmien erilaisia totuuksia, joita sitten markkinoidaan kohdejoukoille ja joita kohdejoukot "ostavat", koska ne ovat lähimpänä omaa ajatus- ja arvomaailmaa. Totuudet vaihtelevat ajasta ja kansakunnasta toiseen ja totuudet ovat aina arvovärittyneitä, halusimmepa sitä tai emme.

Mittaamisen objektiivisuutta julistettaessa halutaan unohtaa/unohdetaan se tosiasia, että mittarin kehittäjät ja niiden taustalla olevat tahot valitsevat mittareihin kysymykset oman arvomaailmansa ohjaamina ja vastaavasti valmiita mittareita käyttävät ottavat sellaisen mittarin, joka tuntuu oman tutkimuksen kannata relevantilta. Usein jää huomaamatta se, että näkökulma, jonka aiheeseen ottaa tulee kuitenkin jostakin oman arvo- ja kokemusmaailman rajamailta.

Lisäksi mittaamisen ongelma on se, että mittauksista tehdyt tulkinnat ovat sidottu aina aikaan ja paikkaan, tutkijan arvomaailmaan ja kokemusmaailmaan.

Yritysmaailmassa yrityksen tarkoituksena on voiton tuottaminen. Se on määritelty jo osakeyhtiölaissa. Ainut validi mittari on se, paljonko yritys tuottaa voittoa. Se kertoo nykykäsityksen mukaan siitä, kuinka toiminnassa on onnistuttu. Ei riitä, että tavoite on saavutettu tänä vuonna. Se pitää saavuttaa myös tulevana vuonna ja mieluusti vielä tuplaten.

Se, mitä Hertsi tiivistää Kauppalehden artikkelin lopussa on totta monessa organsiaatioissa, sellaisissakin, joiden tehtävä ei ole tuottaa voittoa.

Numerot kyllä helpottavat tehostamista, standardisointia ja tehdasmaistamista. Tiilitehtaaseen se saattaa sopia, mutta muualla se tarkoittaa, että organisaatiosta katoaa kokeilunhalu.

- Lopulta yksiköissä ei oteta enää mitään riskiä. Kaikki uuden kehittäminen tyssää. Tehdään vaan kiltisti töitä.

Vaivion mukaan luovuus on ristiriidassa tehokkuuden kanssa. Kun konsultti tekee jotain ainutkertaista ratkaisua, jota ei ole koskaan ennen tehty, mittaamisella ei saa olla tuollaista niskalenkkiä.

- Luova ratkaisu syntyy usein halusta laiskotella. Porukka alkaa miettiä, miten hommasta voisi selvitä vähän helpommalla.

Sekin vaara on olemassa, että numerojohtaminen saa toimitusjohtajan sotkeentumaan operatiivisiin yksityiskohtiin. Iso kuva häviää.

Kun kokeilunhalu ja uskallus kokeilla häviää yrityksestä, niin ollaan jo aika hyvin edetty kohti tuhoa. Sieltä voidaan selvitä ulos vain terveellä uholla.

Laihio kirjoittaa:

Yksilö on muuttuva luku, jonka kehitystä seurataan luupilla. Yrityksen koneet ja niiden valvojat eivät tunnista persoonallisia ominaisuuksia tai inhimillisiä syy-seuraus-suhteita. Luvut eivät valehtele, ajattelee numerojohtaja. Uutta ei luoda ja tulevaisuutta ei suunnitella, koska mittarit mittaavat vain mennyttä. Samalla unohdetaan täysin, että motivoitu ja innostunut työntekijä on monta kertaa aikaansaavampi kuin Ison veljen valvoma orja.

Laiho osuu asian ytimeen. Kaiken tavoitteena on tuotto. Vai kuvitteleeko joku, että koulutuksen tavoitteena olisi tuottaa onnellisia ja elämäänsä tyytyväisiä ihmisiä?

-----
Sanaselitykset:

Validiteetilla tarkoitetaan mittarin pätevyyttä eli mittaako se sitä mitä sillä on tarkoitus mitata.

Reliabiliteetti osoittaa sen, missä määrin mittari mittaa tutkittavaa ominaisuutta: kuinka luotettava ja pysyvä mittari on ja kuinka pysyviä ja johdonmukaisia mittaustulokset ovat.