Kun asikas unohtuu

Voiko historiasta oppia ja voiko toisten virheistä oppia vai pitääkö kaikki aina käydä itse läpi ja ottaa asioista se kantapään kautta saatavissa oleva henkilökohtainen opetus?

Asiakkaan tärkeydestä puhutaan paljon. Tehdään tutkimuksia asiakastarpeen kartoittamiseksi ja ties mitä, mutta käytännössä aika monessa yrityksessä asia jää puheen asteelle. Mitään merkittäviä parannuksia tilanteeseen ei tehdä, vaikka tutkimukset osoittaisivat, että tarvetta on. 

Esitän yrittäjyyden opiskelijoilleni yhden kuvan, joka kertoo asiakkaan, asiakkaan taustan, kulttuurin ja tarpeen ymmärtämisen merkityksen mieleenjäävällä tavalla. Linkki kuvaan ja sen ympärillä olevaan tarinaan löytyy tästä.

Asiakkaan unohtaminen kostautuu yleensä enennemmin tai myöhemmin. Niin kävi nyt Tiimarille.  Ks. myös TalousSanomat.

HelsinginSanomissa on haastateltu Tiimarin perustajaa Kari Sulkasta. Sulkasen mukaan: "Tiimari ei ole osannut enää tehdä kauppaa. He erehtyivät ostamaan tukkureilta, vaikka pitäisi etsiä maailmalta sitä seuraavaa uutta juttua. Lisäksi he jättivät tyhmästi päivittäistavarat pois valikoimista, ne tavarat, joita ihmiset ostavat kaupoista päivittäin." Tiimari ilmoitti keskiviikkona hakeutuvansa konkurssiin. Se ei tullut Sulkaselle yllätyksenä. "Tiesin kyllä, ettei siinä enää kauaa ketkutella", hän sanoo.http://www.hs.fi/kotimaa/Tiimarin+perustaja+murtui+konkurssista++Apuni+ei+kelvannut/a1379511466962

Sulkasen puheessa on pitkän alalla olon tuomaa hiljaista tietoa. Hän on täysin oikeassa, että kun Tiimari jätti pois ne tavarat, joita ostetaan kaupoista päivittän, vähenee myös niiden muiden asiakkaiden määrä. Heräteostokset jäävät tekemättä. Ostin aikoinaan aina Tiimarista (kun sen valikoimiin vielä kuului) pakastepussit ja muffinivuoat. Sitten sieltä ei enää saanut pakastepusseja yms. pientä arkisälää, niin lopetin siellä käymisen. Tiimari yritti olla liikaa Sinooperi olematta kuitenkaan.

Kauppa on murroksessa. Nyt on entistä tärkeämpi kuunnella asikasta. Schumpeteriläinen ajattelu alleviivaa luovaa tuhoa. Kun luova tuho ottaa  vallan, silloin vain ne, joilla on kykyä elää, elävät. Kun se kaikista tärkein eli asikas unohtuu, siitä seuraa aika usein väistämättä konkurssi. Miksi tämä yksinkertainen asia voi olla niin vaikea?

Lähteitä ja lukemistoa

Saloranta, Asmo. Luovalaboratorio. Elämää konkurssin jälkeen. Blogi konkurssista ja siitä selviytymisestä. (21.1.2018). 

Edit
21.1.2018.