Meillä on vastuu valinnoistamme. Tänään tehdyt asiat vaikuttavat huomiseen. Siivotessani työhuonettani, (työpisteemme muuttaa toiseen kiinteistöön kesän aikana ja inventaario on paikallaan), käteeni osui vuonna 2003 printattu ja vuonna 1998 -silloisen keskustan kansanedustajan Kyösti Karjulan kirjoittama -pamfletti, joka on otsikolla Kriittisiä menestystekijöitä: tulevaisuuden valinnat, johtajuus ja käytännön tekeminen.
Karjula viittaa kansainvälisen liikkeenjohdon asiantuntijan Stephen Coveyn ajatuksiin. Karjulan mukaan Covey vertaa tulevaisuuden johtajaa maanviljelijään. Maanviljelijän on otettava huomioon luonnonlait toiminnassaan. Luonto tarjoaa kasvuolosuhteet. Maanviljelijä, joutuu tekemään valinnat: mitä siemeniä, millainen on sopiva lannoitus, koska siemenet kylvetään, miten taimia kastellaan. Tavoitteena on tietenkin saada hyvä sato ja on siis käsitettävä myöskin se tosiasia, että sadon valmistuminen ja kypsyminen vaativat oman aikansa.
Kasveja, kuten ei myöskään ihmisiä voida pakottaa. Ihmisen kasvuprosessi tarvitsee sopivat olosuhteet. Muokkaa, kylvä, kastele ja anna kasvaa, kirjoittaa Karjula. Mielestäni joskus, valitettavasti, on myös nyhdettävä joitakin rikkakasveja. Joskus on turvauduttava kasvimyrkkyihin ja viljelylajikkeen vaihtoon. Kaikki kasvit eivät kasva samantyylisessä maaperässä. Lisäksi maaperän eroavuuksien mukaan ilmasto kokonaisuudessaan vaikuttaa siihen kasvilajitelmaan, mitä me voimme kasvattaa tai edes ajatella kasvattavamme.
Alueet maassamme ovat erilaisia. Väestöpohja määrittelee, millaiset palvelut kannattavat.
Alueen koulutuspalvelut ovat merkittävässä roolissa kehityksen kanssa.
Tyypillisesti politiikassa on paljon sanoja ja vähän oikeita tekoja. Yksittäinen politikko ei toki voi paljon vaikuttaa asioiden kulkuun. Siksi tarvitaan meidän kaikkien oikeita tekoja ja asennetta.
Valittaminen on helppoa. Asioihin tarttuminen ja epäkohtiin puuttuminen, niin että oikeasti tekee niiden muuttamiseksi jotakin, onkin jo paljon vaikeampaa. Valittaminen ei vie asioita eteenpäin, vaan tarvitaan konkreettisia tekoja.
Ehkä ihmislapsen ollessa kyseessä tulisi kannustaa, kiittää ja kehittää. Se unohtuu, pääsääntöisesti. On huomattavasti helpompi kertoa, missä joku ei onnistunut.
Tekstinsä loppupuolella Karjula kysyy, että miksi yrittäjäpersoonilla on usein ollut vaikeuksia sopeutua koulun käytäntöihin? En tiedä, uskaltaako tällaiseen kysymykseen ottaa kantaa, mutta jotenkin käytännön näppituntumani ja näkemykseni on, että yrittäjäpersoonat pohtivat aina sitä, miten asioita voisi tehdä järkevämmin, tehokkaammin ja hauskemmin. Muut tekevät, ja pyrkivät tekemään, asiat aina niin kuin on ennenkin tehty.
Suosittelen itsensä hukanneille tai itseään etsiville lukemistoksi teosta Sinisen meren strategia. Teos on käännös Kim & Mauborgne, 2005 kirjoittamasta teoksesta Blue Ocean Strategy. Boston. Harvard Business School Publishing. Tässä blogissa on yksi postaus aiheeseen liittyen.
Tähän oikeastaan sopii myös Tom Lundbergin kirjoittama pakina, joka löytyy Positiivareiden sivustolta otsikolla Pysähtyisitkö hetkeksi?.
Tunnetko itsesi uupuneeksi, turhautuneeksi tai masentuneeksi? Mikään ei huvita, työ on tylsää ja puoliso ikävystyttävä. Mielesi tekisi ryhtyä johonkin uuteen, mutta voimat eivät riitä edes aloittamiseen.
Monet odottavat saavansa sysäyksen muutokseen ulkopuoleltaan. Jotkut toivovat puolisonsa tekevän syrjähypyn saadakseen syyn eroon. Toinen odottaa tuntuvaa palkankorotusta ja kolmas lottovoittoa. Yksi haaveilee salarakkaasta saadakseen jännitystä elämäänsä. Kolmas lopettaa juomisen, kunhan pomo parantaisi tapansa.
Yhteistä useimmille on se, että he eivät ymmärrä muutoksen lähtevän ihmisestä itsestään. Kun tarpeeksi kauan odottelee ulkopuolista sytykettä, huomaa vuosien vierivän ja tilanteen pahenevan. Haaveiden ja tavoitteiden ero on siinä, että jälkimmäisessä asianomainen ryhtyy itse tekemään jotakin muutoksen eteen.
Liike-elämässä tulokset eivät tule uneksimalla. Huippu-urheilija ei pääse haaveilemalla karsintoja pidemmälle. Rakennus ei valmistu lapioon nojaamalla. Sama pätee tavallisen ihmisen elämässä: ilman päämäärätietoisuutta, tavoitteellisuutta ja sitoutumista omaan tulevaisuuteensa mitään ei tapahdu.
Kohtalonusko on vaarallinen filosofia. Somaattista kohtaloaan manaavat ovat liian lyhyitä tai pitkiä tai väärää sukupuolta, sosiaalista kohtaloaan valittavat ovat syntyneet köyhään perheeseen ja väärään kulttuuriin, psykologisen kohtalon itselleen tuominneet toteavat lapsuutensa olleen lamaannuttavan epäoikeudenmukainen.
Tarvitset suunnan, jota kohti kulkea, voimaa askeliisi ja itsekuria voidaksesi edetä. Itsekuri merkitsee sitä, että luovut vapaaehtoisesti asioista, jotka ovat päämääriesi tiellä. Laihduttaja kieltäytyy suklaapatukasta, opiskelija jää kotiin lukemaan muiden juhliessa, asuntosäästäjä jättää lomamatkan väliin.
Pysähdy hetkeksi ja kysy itseltäsi: mitä minä oikeasti haluan? Kuka minä pohjimmiltani olen? Elänkö juuri nyt hyvää elämää? Ovatko tekoni yhdenmukaiset arvojeni ja päämäärieni kanssa? Olenko tyytyväinen? Mitä tekosyitä olen rakentanut voidakseni nojata lapioon ja odottaa rakennukseni valmistuvan itsestään? Jokainen rehellinen vastauksesi vie sinut lähemmäs päämäärääsi.
Tiedätkö mikä se on?
-Tom Lundberg
Lähde: Karjula Kyösti (1998) Kriittisiä menestystekijöitä: tulevaisuuden valinnat, johtajuus ja käytännön tekeminen. Printattu 11.3.2003.
Comments