Veloitusmuodot
Veloitusmuotojen kehittäminen on luovaa toimintaa
Sipilä (2003, 177-178) kirjoittaa, että hinnoittelumenetelmien kehittämisessä kannattaa luottaa aluksi omaan järkeen ja asiakkaiden kuunteluun enemmän kuin toimialan perinteisiin ratkaisuihin. Asiakas voi maksaa palvelusuoritukseen varatusta tai käytetystä ajasta tai muusta kapasiteetista, palvelusuoritusen aiheuttamista tuotantokustannuksista, aikaansaadusta tuotoksesta tai ennakkoon sovitusta palvelukokonaisuuksista jonkun asian käyttöoikeudesta tai käytön määrästä, tuotoksen tai asian käytöstä saamastaan hyödystä.
Hinnat voidaan jaotella hintakantajan mukaan seuraavasti:
Tuotantoperusteiset hinnat, resurssipohjaiset hinnat, käyttöoikeus- ja käyttöperusteiset hinnat ja hyöty- ja arvoperusteiset hinnat.
Tuotantoperusteiset hinnat
- asiakas maksaa valmiista tai aikaansaatavasta tuotoksesta. Näitä ovat mm. yksikkö-, tai pientoimenpide- tai palvelutapahtumahinnat.
- palvelutuotehinnat
- tarjousperusteiset urakkahinnat
- prosenttiperusteinen hinta
Resurssipohjaiset hinnat
- voivat perustua todella tehtyyn työhön ja käytettyyn kapasiteettiin tai aiheutuneisiin kustannusiin.
- ne voivat perustua varattuun resurssiin, henkilö-, tila tai laitekapasiteettiin. Kapasiteettia pidetään varattuna asiakkaalle, käytti hän sitä tai ei. Autoleasingissä vuokrataan auton käyttökapasiteetti.
Käyttöoikeus- ja käyttöperusteiset hinnat
- asiakas maksaa oikeudesta käyttää yritys- tai tuotenimeä, tuotetta tai tuotekonseptia.
- hinnat ovat lisenssimaksuja, franchising-maksuja
- asiakas voi käytön perusmaksujen lisäksi maksaa käytön määrästä
Hyöty- ja arvoperusteiset hinnat
- asikas maksaa saamastaan hyödystä
- success fee -palkkio/onnistumisbonus (Sipilä 2003, 178-179.)
Hinnoittelun muoto tai peruste eivät kerro hintatasosta, toteaa Sipilä ( 2003, 179).
Resurssiperusteiset mallit
Kustannustenkattajan hinnoittelun lähtökohtana ovat omat kustannukset ja niiden päälle lisättävä tuottotavoite. Tätä hinnoittelua käytetään yleensä tilanteissa, missä palveluun liittyy suuri tavarakomponentin osuus tai palvelutyö liittyy esimerkiksi jonkin laitteen asennukseen tai huoltoon.
Sipilä (2003, 181) toteaa, että kustannuspohjaisen hinnoittelun soveltaminen on toimiva malli silloin, kun myös kilpailijat käyttävät samaa hinnoittelustrategiaa.
Omakustannuslaskentaperusteisessa (OKA) hinnoittelussa lähdetään siitä, että tuotettavan palvelun hinnan pitää kattaa kaikki ko. palvelun tuottamisen erillis- ja yleiskustannukset.
Kaava
Tuotteen välittömät yksikkökustannukset
+ tuoteen välilliset yksikkökustannukset
--------------------------------------------------
= Tuoteen omakustannusarvo (OKA)
+ kohtuullinen kate/voittolisä
-------------------------------------------------
= Tuotteen myyntihinta
(Sipilä 2003, 182.)
Katetuottohinnoittelussa lähdetään palvelun muuttuvista kustannuksista, joiden päälle lisätään haluttu kate, jolla on tarkoitus kattaa yleiskustannukset ja tuotto. Katetuottohinnoittelu on käytännössä helpompi hinnoittelutapa, koska siinä ei aina pyritäkään tarkkaan määrittelemään yksittäiselle tuotteelle kohdistettavia yleiskustannuksia. Kustannusperusteiden hinnoittelumallien ongelmana on, että ne voivat johtaa yli- tai alihinnoitteluun ja niiden perusteella yritys voi hinnoitella itsensä ulos markkinoilta tai menettää tuottoja. Kustannuslähtöisen ajattelutavan vaaroihin kuuluu, että kustannuksia pidetään helposti annettuina. Se voi vähentää kustannusten alentamiseen tähtäävien ratkaisujen löytämisen. Käytettäessä kustannusperusteista hinnoittelua, on laskennan perustana käytettävä ainakin oikeita kustannuksia. (Sipilä 2003, 182-184.)
Aikaveloitus
Aikaveloitusmallissa tehdyt tunnit tai päivät kerrotaan työn tehneen henkilön tai työtyypin tunti- tai päiväveloitushinnalla. Aikaveloituksen taso vaihtelee henkilön osaamisen mukaan. Mitä osaavampi henkilö on sitä nopeampi ja luotettavampu työ ja sitä korkeampi veloitus.
Aikaveloituksella toimittaessa asiakkaalta yleensä veloitetaan erikseen työn aiheuttamat matka-, materiaali-, yhteys- ym. kulut, joko totuetuneiden kustannusten suuruisena tai pienellä hallinnollisella lisällä. (Sipilä 2003, 185.)
Aikaveloitus on myyjälle selkeä, helppo ja riskitön hinnoittelumuoto. Myyjän ei tarvitse etukäteen määritellä työn hintaa, vaan se syntyy tehtyjen tuntien perusteella. Myös asiakkaalle se on perusteltu hinnoittelumuoto, koska myös työntekijälle maksetaan palkkaa tehdyn työajan mukaan. Osaamiseltaan eritasoisten henkilöiden veloitushinnat vaihtelevat yleensä vähemmän, mitä osaamisen taso. (Sipilä 2003, 186.)
Työn tuntihinnan laskennassa käytetään nyrkkisääntöä, jossa laskutettava tuntiveloitus on työntekijän tuntiansio kerrottuna 3,5 (brutto). Mukaan otetaan tuotto-odotus, yleiskulut, henkilön työedellytyskulut, sosiaalikustannukset.
Tässä TKK:n opetusmateriaalista lainattu ohje tuntihintojen laskentaan.
TUNTIHINTOJEN LASKENTA |
| Työaika voidaan jakaa tuntihintoihin seuraavasti: 1) TUNTIKUSTANNUS: kokonaispalkkakustannukset sosiaalikuluineen 2) SISÄINEN TUNTIHINTA: tuntikustannus lisättynä yleiskustannuksilla (omakustannushinta) 3) ULKOINEN TUNTIHINTA: sisäinen tuntihinta lisättynä liikevoitolla ja riskinhallinnalla (laskutushinta).
TUNTIKUSTANNUS
Tuntikustannus =
kokonaispalkkakustannukset jaettuna normaaleilla läsnäolotunneilla.
Kokonaispalkkakustannukset
= 11 kuukauden palkkakulut (sisältäen sosiaalikulut, loma-ajan
palkan, lomakorvaukset).
Kutakin henkilöstöryhmää kohden
arvioidaan, paljonko (%) se tekee läsnäolotunneistaan ns.
yleistä toimistotyötä ja paljonko laskutettavaa työtä.
Tämä määrittelee laskutettavuusasteen,
joka vaikuttaa yleiskulurakenteeseen. Suunnittelualalla laskutettavuusaste
vuonna 2002 on ollut keskimäärin 80%.
SISÄINEN TUNTIHINTA
Sisäisen tuntihinnan muodostavat henkilöstöryhmien
kokonaispalkkakulut (tuntipalkat) ja yleiskuluosuudet.Yleiskulut Toimiston toiminnan ylläpitämiseksi tuntipalkkojen lisäksi kaikki, mikä kirjanpidon menoista on johdettavissa, muodostavat toimiston yleiskulut. Yleiskulut jaettuna kokonaispalkkakustannuksilla ovat yleiskulujen prosenttiosuus tuntikustannukseen. * Toimitila- ja taloudenpitokustannukset * Henkilöstöön liittyvät kustannukset * Projekteihin kuulumattomat matka-, edustus- ja markkinointikulut * Toimistokulut * Muut kustannukset * Pääomakustannukset ULKOINEN TUNTIHINTA Sisäiseen tuntihintaan lisätty liikevoitto ja riskienhallintavara muodostavat ulkoisen tuntihinnan, jolla suunnittelutoimisto palveluja tarjotaan.
Liikevoitto ja riskienhallintavara
Liikevoitto ja riskienhallintavara tekee toiminnasta kannattavaa.
Yrityksen jatkuvuuden ja kehityksen kannalta huomioitavia ovat ainakin
seuraavat näkökohdat:- vakavaraisuuden lisääminen toiminnan ylläpitämiseksi, laajentamiseksi ja kehittämiseksi. - korvaus yrittäjäriskin ottamisesta (osinko tms.) - varautuminen nopeisiin ja tilapäisiin suhdannevaihteluihin sekä asiakas/sopimussuhteisiin liittyvään riskienhallintaan
ESIMERKKI PALKANMAKSUKYVYN- JA TUNTIHINTOJEN LASKENNASTA
Toimisto on pienehkö 4:n henkilön yritys, jossa työskentelee
yksi johtava konsultti (omistaja), yksi vanhempi konsultti, yksi avustava
suunnittelija sekä piirtä-jä/toimistotyöntekijä.
Laskentaesimerkissä työntekijöistä yksityiskohtaiseen
tarkasteluun on valittu vanhempi konsultti. Toimiston liikevaihto
on n. 303 000 eur eli 75 757 eur/työntekijä/vuosi.1) Kokonaispalkkakustannukset työntekijää kohden (/vuosi) palkalla 3 250 eur/kk:Nimi: Arno Arkkitehti Kuukausipalkka + A%+B%+C% (norm. työtunnit): 4797 eur A sosiaalivakuutukset: 22,13% (vaihtelee) B sosiaalipalkat (mm. lomat) 24,60% (vaihtelee) C muut korvaukset ja kustannukset 0,88% (vaihtelee) A+B+C yhteensä x%:ia palkasta 47,6% (vaihtelee) Mahdolliset budjetoidut kannustuslisät: 0,- (tässä esimerkissä) Vuosipalkkakustannukset yhteensä: 11 x 4 797 eur = 52 767 eur Työntekijän saama kuukausipalkka: 4 797 eur / (1+47,6%/100%) = 3 250 eur Työtuntien ja palkkakulujen jakautuminen Arno Arkkitehti Laskutettavien projektityötuntien osuus 75% (vaihtuva): 39 583 eur Laskuttamattomien yleiskulutyötuntien osuus 25% (vaihtuva): 13 184 eur Yhteensä: 52 767 eur 2) Yleiskulujen prosenttiosuus:Yleiskulut (toimiston kaikki yleiskulut): 68 245 eurLaskuttamattomat yleiskulupalkat (koko henkilöstö): 56 418 eur Kokonaisyleiskulut: 174 663 eur (koko henkilöstö, toimistotyöntekijän yleiskulupalkkaosuus huomioitu suurempana kuin muiden) Kokonaispalkkakustannukset laskutettavista projektityötunneista: 135 585 eur (Summaan on laskettu mukaan koko henkilöstö, Arno Arkkitehdin osuus 39 593 eur) Yleiskustannusten lisäprosentti: Kokonaisyleiskulut 124 663 eur / Projektityötuntien palkkakulut 135 585 eur x 100% = 92% 3) Työntekijän tuntihinnat: Nimi: Arno Arkkitehti Vuosipalkkakustannukset yhteensä (esimerkki 1:stä) 52 767 eur Normaalit työtunnit: 1738 h Tuntikustannus (52 767 eur / 1738 h) 30,40 eur Yleiskustannusten lisäprosentti (92%, esimerkki 2:sta) 28,00 eur Yhteensä sisäinen tuntihinta 58,40 eur Liikevoitto ja riskinhallintalisä 15% (vaihtelee) 8,80 eur Yhteensä ulkoinen tuntihinta 67,20 eur Tuntihintoihin lisätään ALV (+22%). ALV on nykyisin 24 % Tekstin lähde http://arkit.tkk.fi/kurssit/A91181/tuntihinnan_laskenta.htm |
Lähteet
Kannattavan tuntipalkkion laskeminen AV-kääntäjät
Jorma Sipilä (2003) Palvelujen hinnoitteleminen. WSOY. Ekonomia.
Oikea tuntihinta yrityksellesi (Laskuri)
Rahatieto.fi (Laskuri)
Tuntihintojen laskenta TKK
Yrittäjänä samat tulot kuin nyt. Taloussanomat.
Comments