Tahdonvoima

Lueskelin menneen kuukauden aikana teosta Tahdonvoima, jonka ovat kirjoittaneet Roy Baumeister ja John Tierney. Aluperäinen teos on nimeltä Willpower ja kirja on ilmestynyt alkukielellä vuonna 2011. Kyse on siis tällaisesta self-help teoksesta, jossa kirjoitellaan sellaisia itsestäänselvyyksiä, jotka me periaatteessa kaikki tiedämme, mutta jostakin syystä näistä asioista emme vain saa otetta. Siinä kai pähkinänkuoressa syy, miksi kyseisiä teoksia kirjoitetaan ja myydään.

Kirjoittajat käsittelevät teoksessa hyvin paljon sitä, kuinka tavoitteiden asettamisella on merkitystä, kuinka sillä että on valmis työskentelemään tavoitteidensa eteen on merkitystä. Kukaan toinen ei voi tehdä asioita kenenkään puolesta. Vanhan kiinalainen sanonnan, Teachers open the door, but you must enter by yourself, syvällinen merkitys jää siis varsin monelle opiskelijalle hämäräksi. Jotkut oivaltavat sen ja sitä on sitten ilo seurata.

Se mihin opettaja, pomo, mentori tai mikä tahansa taho pystyy, on näytää asiat, joita olisi hyvä hallita ja ymmärtää. Meidän on itse loppuviimeksi tehtävä itse kaikki se työ, joka liittyy asiaan.

Baumeister ja Tierney (2012, 70-74) kehoittavat meitä syömään tahtomme vahvaksi. Ei siis turhaa sanota, että aamupala on päivän tärkein ateria. Meidän täytyy saada verensokerimme sellaiselle tasolle, että kykenemme työskentelemään. Tunnettua on, että heti tukevan aterian jälkeen väsyttää, mutta ilman ruokaa verensokeri laskee ja keskittyminen herpaantuu sitten sen takia. Kirjoittajat kehoittavat myös nukkumaan riittävästi. Lapset laitetaan nukkumaan kun he alkavat kiukuttelemaan. Myös aikuinen kärsii vähentyneestä itsehillinnästä, ollessaan väsynyt. 

Itse olen harrastanut tehtävälistoja jo hyvin nuoresta pitäen. Ne ovat tuntuneet luonnolliselta asialta. Tosin kerran eräs nuori psykologi sanoi niiden olevan jonkin asteista riippuvuutta/pakonomaisuutta. Täytyy kyllä sanoa, että ihmettelin kovasti, sillä itselleni listat ovat aina toimineet runkona tekemiselleni ja olen kokenut saavani aikaan asioita huomattavasti paremmin kuin ilman listoja.

Baumeister ja Tierney (2012, 76) toteavat että ensimmäinen askel itsehillinnässä on selkeän tavoitteen asettaminen. Tosin he toteavat (emt. 2012, 77) että useimpien kohdalla ei ole kysymys tavoitteiden puutteesta, vaan siitä että tavoitteita on yksinkertaisesti aivan liikaa.

Ongelma on usein se, että tehtävälistoja tehdään niin, että kuvitellaan ettei yhtään keskeytystä tule. Toisin sanoen listoista puuttuu jousto. Ja kun jousto puuttuu, tehtävät kasaantuvat ja ihmiselle iskee  ahdistus.

Omissa listoissani toimin niin, että teen vuositavoitteet. Vuositavoitteet muokkaan kuukausitavoitteiksi ja kuukausitavoitteet viikkotavoitteiksi. Niin saan aikaan huomattavasti enemmän kuin muuten saisin. Turha kuvitella, että en olisi itse asettanut liikaa tavoitteita ja joutunut toteamaan, että näitä nyt vain yksinkertaisesti ei ole mahdollista saavuttaa. Niissä tilanteissa olen tarkastellut listojani uudelleen ja tehnyt ne, jotka ovat täysin välttämättömiä, sitten ne jotka on hyvä hoitaa ja väliin olen lisännyt niitä asioita, joita on mukava hoitaa. Niin listojen sisältö on mielekäs eikä sisällä pelkkiä velvollisuuksia ja välttämättömyyksiä, vaan myös asioita, joita on kiva tehdä.

Päätösväsymys on yksi teema, josta Baumeister ja Tierney (2012, 105-126) teoksessaan kirjoittavat. He  kirjoittavat mm. ns. Tuomarin dilemmasta (ja vangin ahdingosta). Esimerkissä on 4 lähes identtistä tapausta, jossa tuomarien tehtävänä on arvioida, pääseekö vanki vapauteen vai joutuuko hän vielä jäämään vankilaan. Kuten esimerkki osoittaa, on merkityksellistä sillä, missä kohtaa päivää päätös tehdään. Tuomarien päätöksissä ilmeni kuvio, jonka tutkija huomasivat (ks. s. 115).  Vangit, jotka saivat esittää anomuksensa varhain aamulla, saivat ehdonalaispäätöksen n. 65 %. Jos vuoro oli myöhään iltapäivällä myönteinen päätös tuli alle  10 %. Ja ne vangit, joiden päätös käsiteltiin iltapäivällä klo 16.25 jälkeen saivat kielteisen päätöksen hakemukseensa. Vastaavasti ne vangit joiden päätös tuli käsittelyyn ennen luounasaikaa saivat heikommin vapauttavan päätöksen (n. 20 %) ja luounasajan jälkeen myönteinen päätös oli 60 %:ssa tapauksista.

Kirjoittajat toteavat (emt. 121) että kun tahdonvoima on vähissä, mös kyky tehdä päätelmiä on vähentynyt. Tämä liityy kokeeseen, jossa  henkilö joutuu tekemään ostoksilla kompromisseja.  Olet varmaan kuullut sanonnan, että nälkäisenä ei kannata mennä ruokakauppaan? Tämä asia liittyy myös siihen. Jos menet nälkäisenä ruokakauppaan, ostat sieltä yleensä jotakin sellaista, mitä et ole ajatellut ostavasi. Päätösväsymys tekee meistä helppoja saaliita kauppiaille, toteavat Baumeister ja Tierney (2012, 121).

Baumeister ja Tierney (2012, 127-143) pohtivat myös kuluttamista  otsikolla Minnen rahat katoavat? Itse kehoitan oipiskelijoitani tuntemaan lukunsa. Aivan samalla tavalla, miten yrittäjänkin on tunnettava lukunsa. Se ei ole mitään huoletonta löpinää, vaan suunnitelmallisuudella ja lukunsa tuntemalla myös pienistä tuloista on mahdollista laittaa vähän sivuun ja antaa rahan tehdä lisää rahaa. Niin kaikki vähitellen omaisuutensa luoneet ovat toimineet. Kysymys on pitkäjänteisyydestä tai tahdonvoimasta. Ihan kuinka vain haluatkin asian ilmaista. 

Viestini on kuitenkin se, että mikään ei tule ns. ilmaiseksi tai itsestään. Asioille on aina oltava valmis tekemään jotakin. Itse.

 About willpower

Lähteet
Baumeister, Roy, F. & Tierney, John. (2012). Tahdonvoima. Ihmisen suurin vahvuus. Basam Books. Tallinna Raamatutrükikoja OÜ.

Cooper, B. B. (2013). The Sience of self-control: 6 ways to improve your willpower today.  (6.3.2016).

Henley, J. (2012).  Why willpower matters – and how to get it ? The Guardian. (6.3.2016).

What you need to know about willpower: The psychological science of self-control  . American Psychological Association. (6.3.3016).

Willpower. The free dictionary. (6.3.2016).

Lähetetty Windows Phonesta