Kuva VN
Tämä teksti on alunperin julkaistu LinkedIn-verkostossani 22.11.2017.
Professori Juha Hakala kirjoitti LinkedIn .verkostossa artikkelin otsikolla PISA ja huonosti ymmättetty suomalainen mies. Pofessori Hakala linkkasi allekirjoittaneen postaukseen, kiitos siitä. Otan haasteen vastaan ja pohdin asiaa. (Aloitin kyllä ensiksi vastaamaan viestiin, mutta tämä vähän venähti.)
Ei yllätä, kuten Hakala toteaa, että menestymme ongalmaratkaisutaidoissa. Olemme ilmeisesti insinöörikansaa. Osaamme ratkoa ongelmia ja ehkä jopa pidämme siitä, ainakin niin meille on uskoteltu ja toteutamme rinta kaarella tuota uskomusta.
Kun opiskelin kasvatustieteitä Helsingin yliopiston Avoimessa yliopistossa, mieleeni on jäänyt ruotsinkielinen kirja, jonka olivat kirjoittaneet Jan Einarsson ja Tor, G. Hultman (1984). Kirja oli nimeltä Godmorgon pojkar och flickor. Ottaen huomioon ajan, jolloin se on kirjoitettu, se oli aika mullistava ja edistyksellinen teos. (Itse luin sitä kurssikirjana vuonna 1995). Ruotsissa oli kiinnitetty jo tuolloin huomiota siihen, kuinka opettajat kohtelevat lapsia eri tavalla luokassa, johtuen lapsen sukupuolesta. Ruotsissa oltiin sitä mieltä, että tyttöjä ja poikia laitetaan tiukasti sukupuolirooleihin eikä auteta yksilöä hyödyntämään omaa kiinnostustaan ja kapasiteettiaan täysimääräisesti. (Tämä on nyt muistinvarainen ajatus tuosta teoksesta, se on jäänyt elämän vuoristoradalla jossakin vaiheessa pois kyydistä.)
Onko pojilla kovempi laumapaine?
Tämä teos tuli kuitenkin mieleeni, kun PISA tulokset eilen julkaistiin. Pohdiskelin sitä, että onko käynyt niin, että salliva(?) ajattelutapamme: "No, pojat ovat poikia." syrjäyttää poikia? Tarkoitan siis sitä, että poikien annetaan olla rajuja ja vähät välittää koulusta. Tosimiehet laittavat opettajalle vastaan ja vähät välittävät säännöistä. Nörtit ovat erikseen. Ne ovat opettajan lemmikkejä ja harrastavat kenties jotakin tyttölajeja kuten tanssia, musiikkia tms., joita ei oikea mies harrasta. Ihminen on laumaeläin: laumassa lauman tavalla tai laumasta pois, totesi Matti Hyvärinen (1985) teoksessaan Alussa oli liike. Tutkimus yhteiskunnallisten liikkeiden mahdollisuudesta. Maija-Riitta Ollila (2008) jatkoi samasta aiheesta teoksessaan Lauman valta. Kirjoitin blogiini (Mannila 2009) pohdintaa joukosta ja yleisöstä, joita nimityksiä Hyvärin käyttää, vastaavasti Ollila puhuu laumasta. Onko pojalla kovempi tarve säilyttää asemansa laumassa? Tytöthän eivät tunnetusti joukossa viihdy, vaan tappelevat (kuulemma) heti, jos heitä on enemmän kuin kaksi.Outoa se kuitenkin on, kuten Hakala (2017) toteaa, samojen vanhempien lapsia.
Kyvyttömyys keskustella?
Hakala (2017) pohtii ovatko miehet kyvyttömiä keskusteluun? Fiskarsin lapio kouraan ja kymmenen metriä ojaa. Pohdin tekstiä lukiessani, että onko miehelle annettu rooli, että hän ei ole hyvä keskustelemaan ja ne keskustelut ovat niitä naisten juttuja. Tosimies ei puhu (ainakaan tunteista), itke eikä pussaa. Pohjalaisessa vitsissä kerrotaan pariskunnasta, jossa rouva kysyi mieheltään, että rakastakko sä mua viälä. Siihen mies murahtaa: "Moon sulle kertaallensa sen sanonu, mää ilimootan sitten kun tilanne muuttuu." Mies rakastaa teoilla, ei sanoilla. Mies rakentaa perheelleen kodin ja odottaa että vaimo tekee ruoan, hoitaa kodin ja puhumisen. Muistaa perheenjäsenten syntymäpäivät ja lähettää äitien- ja isäinpäiväkortit ja joulukortit sukulaisille.Sodan sukupolven kasvattamat?
Mikä osuus suomalaisen miehen kyvyttömyydestä puhua tunteista on sodalla? 1950-luvulla syntyneet ovat sodan sukupolven kasvattamia. Meistä 1960 -luvulla syntyneistä sodassa ovat olleet joko omat vanhempamme tai isovanhempamme. Kun ajattelee, että jatkosota päättyi vuonna 1944 ja Pariisin rauhansopimus solmittiin 1947 ei sodan virallisesta päättymisestä ollut vielä vuonna 1957 kuin 10 vuotta. Erityisesti kun ajattelee sitä että silloin ei ollut minkäänlaista keskusteluapua niille, jotka tulivat sieltä takaisin. Osa hukutti ahdistuksen alkoholiin, osa teki hullun lailla töitä.
Onko aikuinen mies siksi iso lapsi? Siksi, että haava sisällä on liian iso sanottavaksi ääneen tai ehkä sanoja ei edes ole? Ei sellaista voi kuvata, mitä toinen ei ole kokenut. Kuka ymmärtää kauhun, joka yön pimeydessä hiipii sieluun. Rasahdukset tekevät hulluksi. Meistä voi jokainen miettiä, kuinka meidän nykysukupolvemme selviäisi sellaisesta kriisistä. Nämä nuoret, joiden jääkaapissa on ollut aina ruokaa, hanasta on tullut lämmintä ja kylmää vettä ja suurin ongelma on väärän mallinen puhelin tai siinä oleva liian hidas käyttöliittymä.
Miksi tosiaan niin monella miehellä on tarve hankkia se harrikka tai katumaasturi? (Hakala 2017). Onko mies ulkoistettu omasta elämästään? Kun koti on rakennettu vaimo ottaa sen haltuunsa sisustamalla sen ajan hengen mukaisesti. Miehellä ei ole nurkkaa, minne hän voisi viedä tavaransa, mutta hän ei osaa sanoa, että hänkin haluaisi kodista pienen nurkan itselleen. Autotallin, jossa puuhastella. Mikä on kerrostalomiehen rooli? TV, makkarapaketti ja kaljapullo, jos liikunnalliset harrastukset eivät innosta.
En tiedä mitä miesten pitäisi tehdä vai pitäisikö naisten tehdä jotakin. Omalle asenteelleen. Pitäisikö meidän molempien sukupuolten oppia arvostamaan toistemme erilaisuutta ja hyväksymään itsemme ja puolisomme ihmisenä ja lähimmäisenä. Antaa toisillemme tilaa kasvaa parhaaksi mahdolliseksi itseksemme. Sen sijaan, että kiinnitämme huomiota siihen, missä toinen on epäonnistunut, kertoisimmekin että missä toinen on onnistunut. Puolin ja toisin. Kannattaisiko kokeilla? Vaikka tästä hetkestä vuoden loppuun.
Margit Mannila
Kirjoittaja on kauppatieteiden tohtori, joka rakastaa erityisesti pankkimaailma, riskianalyysejä, yrittäjyyttä, pohdiskelua ja kirjoittamista.
Lähteet ja lukemisto
Einarsson, Jan & Hultman, Tor G (1984). Godmorgon pojkar och flickor. LiberFörlag. Malmö.
Hakala, Juha, T. (2017). PISA ja huonosti ymmärretty suomalainen mies. LinkedIn. (22.11.2017)
Hyvärinen, Matti. (1985). Alussa oli liike. Tutkimus yhteiskunnallisten liikkeiden mahdollisuudesta. Vastapaino. Tampere.
Mannila, Margit. (2009). Alussa oli liike ja muita ajatuksia (vinkkejä tutkimuksen tekemiseen) viivakoodi-ihmiseen. Perheyrittäjyys. (22.11.2017).
Ollila, Maija-Riitta. (2008). Lauman valta. Edita. Helsinki.
QR-koodi tähän juttuun
Comments