Kuva Margit Mannila
Mediuutisissa oli Jarmo Kantosen (2016) kolumni otsikolla Älä syyllistä. Kantonen kirjoittaa, että Suomessa ei ole syyllisiä, sillä ihmisiä ei saa syyllistää. Niin kauan kuin varsinaisesta asiasta ei puhuta, sitä ei ole olemassa eikä kukaan ole syyllinen. Meillä näitä asioita, joista ei saa puhua, ainakaan niiden oikeilla nimillä, on runsaasti.
Yksi tällainen aihe, terveyden lisäksi, lienee koulutuksen taso ja opiskelijoiden motivaatio. Lähtökohtaisesti iso virhe tehtiin kun ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen rahoitusta muutettiin taannoin vastaamaan oppilaitoksesta valmistuneiden mukaan. Tällä tavalla koulusta onnistuttiin tekemään tehdas. Koulun ei ymmärrykseni mukaan voi tuottaa tutkintoja liukuhihnalta, kaikka käytännössä se nykyisin toimiikin tuotantolaitoksen tavoin tai se rahoitusmallilla pakotetaan toimimaan niin. #koulueioletehdas
Ääneen ei saa myöskään sanoa, että läpäisyn rimaa on laskettu sen mukaan, minkälaista ainesta on pulpettien ääreen onnistuttu saamaan. Näin toimien, kokonaisuuden näkökulmasta ammumme yhteiskuntana itseämme jalkaan. Yritykset eivät saa välttämättä sen tasoista potentiaalia, mitä ne tarvitsisivat pysyäkseen jatkossa kilpailukykyisinä.
Lisäksi huomattavan moni opiskelija kuvittelee olevansa asikas, joka on saamassa kokonaispalvelua, jossa lopputuloksena on korkeakoulututkinto. Härskeimmät eivät halua edes raahautua paikalle ellei heitä pakoteta tulemaan kierrättämällä nimilistoja luokassa.
Silloinkin joillakin on taipumus olla läsnä vaikka ei ole paikalla. Kaveri kirjoittaa nimen. Jos opettaja ei listaa kierrätä, vaan sanoo, että opiskelija on täysin vapaaehtoisesti kyseisessä opinahjossa, on hän ilmiselvästi huono opettaja. Opettajan tehtävähän on, myös korkea-asteella, valvoa, että opiskelija tekee läksynsä ja kysellä perään, jos tehtäviä ei kuulu. Eikö?
Kasvatamme mitä ilmeisemmin ihmisiä uskomaan että aina joku muu on vastuussa heidän teoistaan, tulevaisuudestaan ja hyvinvoinnistaan. Siinä kun terveydenhuollossa syytetään lääkäreitä ja systeemiä potilaan terveysongelmista, koulutuksen puolella syyllistetään opettajia ja heidän haluttomuuttaan kantaa vastuuta jokaisesta opiskelijasta ja hänen opiskeluhalustaan ja -motivaatiostaan.
#oppiminenonprosessi Oppiminen on henkilökohtainen prosessi. Siksi opettaja eikä kukaan muukaan voi opiskella asioita kenenkään puolesta.
Omista opiskeluajoistani on siis systeemi muuttunut varsin merkitsevästi. Läksyt piti tehdä ihan itse ja vieläpä ajoissa. Ei nimittäin olisi tullut mieleenkään ryhtyä pyytämään lisäaikaa tehtävien suorittamiseen tai erikoisjärjestelyjä. Tosin kerran sen tein. Mielestäni minulla oli erittäin pätevä syy. Nuorimmaiseni laskettu aika osui juuri tenttipäivälle ja se sattui olemaan viimeinen tentti kyseisestä oppiaineesta. Se tentti olisi ollut seuraavan kerran vuoden kuluttua ja valmistumiseni olisi viivästynyt vuodella. Opettaja jousti. Hän ei halunnut kätilöksi. Tuosta hetkestä on tänään 16 vuotta. Juniori jälleen lähempänä aikuisuutta.
Comments