Hinnoittelun säätely
Toimivaan taloudelliseen kilpailuun kuuluu olennaisena osana yritysten vapaus päästä markkinoille ja oikeus päättää vapaasti toimintatavoistaan ja kilpailukeinoistaan. Vastaavasti yritysten asiakkailla täytyy olla mahdollisuus valita vaihtoehdoista parhaaksi katsomansa, toteaa Wigren (2011, 207) ja jatkaa, että toimiva kilpailu kannustaa markkinaosapuolia jatkuvaan toimintatapojen tehostamiseen sekä uusien tuotteiden ja palvelujen kehittämiseen.
Palvelualoilla on tärkeää tuntea omaa alaa koskeva erityislainsäädäntö. Tällaisia erityslakeja ovat esimerkiksi sähkömarkkinalaki, kuljetuslaki, viestintämarkkinalaki, valmismatkalaki, asuntokauppalaki, perintälaki, alkoholilaki jne.
Palvelualoilla on tärkeää tuntea omaa alaa koskeva erityislainsäädäntö. Tällaisia erityslakeja ovat esimerkiksi sähkömarkkinalaki, kuljetuslaki, viestintämarkkinalaki, valmismatkalaki, asuntokauppalaki, perintälaki, alkoholilaki jne.
Kuluttajansuojalaki 1978, laki kuluttajavirastosta 1998/01
Kilpailulaki 948/2011; Laki kilpailu- ja kuluttajavirastosta 661/2012
Valtion maksuperustelaki 1992, valtion maksuperusteasetus 1992/95/2001
Laki julkisista hankinnoista 348/2007 ja lukuisat asetukset
Lainsäädäntö on muuttunut ja muuttuu kiihtyvällä tahdilla. Uutena tulleet sähköiset markkinakanavat ovat olleet omiaan antamaan lisäpotkua muutosvauhdille. Lakia ollaan muuttamassa ja uusi laki astuu voimaan 1.1.2020.
Kilpailumekanismin katostaan ohjaavan yhteiskunnan taloudelliset resurssit kaikkien tunnettujen tuoantomahdollisuuksien suhteen tehokkaimpaan mahdolliseen käyttöön, toteaa Wikberg (2011, 207). Kilpailulainsäädäntö velvoittaa viranomaiset meillä (Kilpailu- ja kuluttajavirasto KKV ja aluehallintovirasto 17.8.2018) ja EU:ssa komission, puuttumaan sellaisiin yritysten menettelytapoihin, jotka vähentävät taloudellista tehokkuutta taikka estävät tai haittaavat perusteettomasti muiden yritysten toimintaa. Kilpailulaki kieltää sellaiset kilpailunrajoitukset, joilla katsotaan olevan vahingollisia vaikutuksia taloudelliselle kilpailulle. (Wikberg 2011, 207-208.)
Kilpailulaki kieltää määrähinnat sekä tarjous- ja hintakartellit. Yksi perusperiaate on, että määräävää markkina-asemaa ei saa käyttää hyödykseen väärin. Yrityksellä on määräävä markkina-asema, kun yrityksellä tai yritysen yhteenliittymä on koko maassa tai jollain alueella yksinoikeusasemassa tai sellaisessa asemassa, että se ohjaa merkittävästi hyödykkeen hintatasoa ja toimitusehtoja tai vastaavalla muulla tavalla vaikuttaa kilpailuolosuhteisiin. Määräävän asemaan katsotaan kuuluvan sen, että yritys voi toimia markkinoilla asiakkaista ja kilpailijoista riippumatta. (Sipillä 2003, 93.)
Yritysten aikaansaamien kilpailunrajoitusten ohella markkinoiden toimintaa voivat haitata myös erilaiset lait, asetukset, hallinnolliset määräykset tai viranomaisten toimintatavat.
- Julkiset kilpailunrahoitukset voivat luoda rakenteellisia esteitä. Tällaiset rajoitukset estävät tai vaikeuttavat markkinoille pääsyä tai aiheuttavat markkinoilta poistumista. Esimerkkejä tällaisesta ovat esimerkiksi lakiin perustuvat yksinoikeudet, tarveharkintaan perustuvat toimiluvat, tekniset starndardit, ammattitaitovaatimukset ja kaavoitus.
- Toiminnallisilla esteillä julkinen valta rajoittaa tai ohjaa yritysten kilpailukeinojen käyttöä markkinoilla. Esimerkiksi mainonnan kieltäminen tietyissä elinkeinoissa.
- Julkinen valta voi säännellä välillisesti yritysten tai toimialan kannattavuutta. Esimerkiksi julkinen tuki tai välillinen verotus. (Wikberg 2011, 209-210.)
Vähämerkitykselliset kilpailunrajoitukset
Vähämerkitykselliset kilpailunrajoitukset määritellään komission de minimis-tiedonannossa siten, että jäsenvaltioiden väliseen kauppaan vaikuttavat yritysten väliset sopimukset eivät rajoita tuntuvasti kilpailua 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla,
- jos sopimuspuoleten yhteenlaskettu markkinaosuus ei ylitä 10 % millään sopimuksen vaikutusalaan kuuluvalla merkiyksellisillä markkinoilla, kun sopimuspuolet ovat todellisia tai mahdollisia kilpailijoita, joillakin näistä markkinoista (kilpailevien yritysten väliset sopimukset); tai
- jos yhdenkään sopimuspuolen markkinaosuus ei ylitä 15:tä prosenttia milläään sopimuksen vaikutusalaan kuuluvilla merkityksellisillä markkinoilla, kun sopimuspuolet eivät ole todellisia tai mahdollisia kilpailijoita millään näistä markkinoista (sellaisten yritysten väliset sopimukset, jotka eivät kilpaile keskenään). (Wikberg 2011, 211-212.)
Horisontaalinen kartelli
Samalla tuotanto- tai jakeluportaalla toimivat elinkeinonharjoittajat eivät saa määrätä tai suosittaa hintoja ja vastikkeita. Kun alan samalla tuotanto- tai jakeluportaalla toimivat elinkeinonharjoittajat sopivat, että ne noudattavat yhtenäistä hinta- tai veloitustasoa eivätkä kilpaile keskenään, vaan rajoittavat tuotantomääriään ja jakavat asiakkaat keskenään, on kyse horisontaalisesta kartellista. Kartelleja ovat myös toimialajärjestöjen antamat hinta- tai palkkiosuositukset.
Tarjouskilpailuissa yritykset eivät saa sopia, että jonkun on luovuttava tarjouksen tekemisestä, annettava korkeampi tai alhaisempi tarjous kuin toisen tai tarjoushinta, ennakko- tai luottoehto perustuu tarjoajien yhteistoimintaan. (Sipilä 2003, 93.)
Katso SEUT 101 artikla 1 kohta. (20.8.2018). SEUT101 artiklaa sovelletaan myös kansallisella tasolla, sillä jäsenvaltioiden kilpailuviranomaisilal ja tuomioistuimilla on asetuksen 1/2003(360) velvollisuus soveltaa 101 artiklaa suoraan kauppakriteerin täyttyessä. Wikberg (2011, 214) toteaa, että Suomen kansallisessa kilpailulaissa on on SEUT 101 artiklan kanssa identtinen säännös (5 §), jota sovelletaan niihin kansallisiin rajoituksiin, joiden kohdalla kauppakriteeri ei täyty. Nämä säännökset kieltävät kaikki horisontaaliset sopimukset, yritysten yhteenlittymien päätökset sekä yrityksten yhdenmukaistetut menettelytavat, jotka ovat omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja joiden tarkoituksena on estää, rajoittaa tai vääristää kilpailua yhteismarkkinoilla. Myös ne menettelytavat ovat kiellettyjä, joista seuraa, että kilapilu estyy, rajoittuu tai vääristyy. Erityisesti kielletyksi katsotaan mm.
- osto- tai myyntihintojen taikka muiden kauppehtojen suora tai välillinen vahvistaminen;
- tuotannon, markkinoiden, teknisen kehityksen taikka investointien rajoitus tai valvonta;
- markkinoiden tai hankintalähteiden jakaminen;
- eri kauppakumppaniene samankaltaisiin suorituksiin sovellettavat erilaiset ehdot eli syrjintä; ja
- sopimuspuolilta edellytettävät lisäsuoritukset, joilla ei niiden luonteen vuoksi tai kauppatavan mukaan ole yhteyttä sopimuksen kohteeseen eli sidonta. (Wikberg 2011, 214-215.) Tällaiset ehdot katsotaan pätemättömiksi eikä niitä siis saa soveltaa tai panna täytäntöön.
Wikberg (2011, 216) tiivistää kartellin olevan sellainen keskeinään kilpailevien yritysten välinen sopimus, jossa nämä joko laskevat tuotantoaan tietylle ennakkoon sovitulle tasolle tai myyvät hyödykkeitään yhteisesti sovitulla hinnalla. Toimintaa ei katsota kartellikiellon alaiseksi kun yritys päättää toiminnastaan itsenäisesti, ilman kilpailijoiden vaikutusta. Tilanne muuttuu, jos kilapilijat ovat vaihtaneet luottamuksellisia hintatietoja. Se, että seurataan kilpailijoiden hintoja ja siitä seuraa käyttäytymisen yhdenmukaisuutta ei ole kiellettyä. Kieltotunnusmerkistön täyttyminen edellyttää yhteistyötä tai hinnoittelua koskevan päätöksen viestittämistä kilpailijoille. (Wikberg 2011, 217-218.)
Jotta kartelli voi menestyä sen tulee täyttää seuraavat ehdot
Hintakartelli on keskeinen kartellimuoto. Hintakartelli voi koskea hyödykkeestä perittäviä hintoja = myyntikartelli.
Ostokartelli= hyödykkeestä maksettava vastike
Ehtokartellin kohteena voivat olla esimerkiksi alennukset, laskentasäännöt, erilaiset ehdot ja toimitusmaksut. Toisin sanoen hintakartelli koskee siis varsinaisen hinnoittelun lisäksi myös hinnoitteluperusteita ja hinnoittelusuosituksia. Tietojenvaihtokartellit ovat myös osa hintakartelleja. Asiakassuhteista, markkinaosuuksista ja muista vastaavista asioista tietojen vaihtaminen, jotka normaalisti luetaan liiketasalaisuuden piiriin kuuluvaksi. Historiallisten tietojen vaihtaminen on sallittu. (Wikberg 2011, 221-222.) Osin myös lakisääteisesti pakollistakin. Esimerkiksi osakeyhtiöiden on julkaistava tulostietonsa (tilinpäätöstiedot) vuosittain julkisesti kaupparekisteriin.
Huomaathan kuinka eri tavalla eri lähteessä sanotaan samasta asiasta: Hintakartelliksi katsotaan myös erilaiset tarjouskampanjat, yhteistarjoukset, toimialajärjestöjen hinta- ja palkkiosuositukset. Alennuksia ja toimitusehtoja eivät kilpailijat voi keskenään sopia. Hinta- ja kustannustietoja saa kerätä ja hintavertailuja tehdä, mutta näiden tietojen vaihtaminen kilpailijoiden kesken on lähellä lain tarkoittamaa kilpailun rajoittamista. (Sipilä 2003, 93.) Siis siinä kun Wikberg (2011, 221) toteaa, että ehtokartellin kohteena voivat olla esimerkiksi alennukset ja lastentasäännöt, erilaiset ehdot ja toimitusmaksut, kirjoittaa Sipilä (2003, 93) ettei alennuksia ja toimitusehtoja voida keskenään sopia. Itse kallistun Wikbergin näkemykseen ja ajattelen, että kaikista asioista voidaan sopia. Erityisesti juurikin sellaisista, joista vähiten kuvittelisi.
Hinnoittelua koskevat kartellisopimukset (price fixing) luetaan Yhdysvalloissa omaksutun näkemyksen mukaan ns. paljaiksi tai alastomiksi kilpailunrajoituksiksi (naked restraints). Tällaisessa tilanteessa on toiminta tai sopimus yhdenmukaistettu ja se koskee ainoastaan tuotannon rajoitusta tai hintojen nostamista ilman rinnakkaisia tuotannon järjestelyä tai jakelua koskevia sopimuksia. Menettely on kannattavaa niissä tilanteissa, kun yrityksillä on yhdessä riittävää voimaa nostaa markkinahintoja vähentämällä tuotantoaan. Naked price fixing on kiellettyä Yhdysvalloissa ja lisäksi se on rikos. (Wikberg 2011, 11.)
Hankintalähteiden tai markkinoiden jakamiseksi katsotaan myös kollektiivinen boikotti, jossa horisontaalisuhteessa olevat yrityset kieltäytvät liikesuhteesta kolmannen yrityksen kanssa (Wikberg 2011, 226).
Sallittu horisontaalinen yhteistyö
Sallittua horisontaalista yhteistyötä on sellainen, jolla ei ole tuntuvaa vaikutusta kilpailuun. Eritysesti tarkastellaan sitä, rajoitetakaanko kilpailua. Kilpailua rajoittavien vaikutusten arviointi on aina tapauskohtaista. (Wikberg 20111, 229-231.)
Vertikaalinen kilpailunrajoitus. Vertikaalisessa kilpailunrajoituksessa on kyse esimerkiksi siitä kun tavarantoimittaja ja jälleenmyyjä sopivat, että jälleenmyyjä myy vain tiettyä tuotetta tai että tavarantoimittaja ei toimita muille vastaavaa tuotetta (yksinoikeus). Seuraavalta myyntiportaalta ei saa vaatia, että kotimaassa tarjottavien hyödykkeiden myynnissä tai vuokrauksessa ei ylitetä tai aliteta tiettyä hintaa, vastiketta tai sen määräytymisperustetta (määrähintakielto). (Sipilä 2003, 94.)
Määräävä markkina-asema sinänsä ei ole kielletty, mutta sen väärinkäyttö on. Värinkäyttöä ovat esimerkiksi,
Wikberg (2011, 237) listaa vertikaalisen sopimuksen tunnusmerkeiksi
- Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja • Kilpailu ja kuluttajat • 16/2017Kilpailulain uudistamistakoskevan työryhmänmietintö. (17.8.2018).
- Toukokuussa 2018 on annettu HE 68/2018 vp HE 68/2018 vp. (17.8.2018) kilpailulain muuttamiseksi. Uusi laki tulee voimaan 1.1.2020.
Kilpailumekanismin katostaan ohjaavan yhteiskunnan taloudelliset resurssit kaikkien tunnettujen tuoantomahdollisuuksien suhteen tehokkaimpaan mahdolliseen käyttöön, toteaa Wikberg (2011, 207). Kilpailulainsäädäntö velvoittaa viranomaiset meillä (Kilpailu- ja kuluttajavirasto KKV ja aluehallintovirasto 17.8.2018) ja EU:ssa komission, puuttumaan sellaisiin yritysten menettelytapoihin, jotka vähentävät taloudellista tehokkuutta taikka estävät tai haittaavat perusteettomasti muiden yritysten toimintaa. Kilpailulaki kieltää sellaiset kilpailunrajoitukset, joilla katsotaan olevan vahingollisia vaikutuksia taloudelliselle kilpailulle. (Wikberg 2011, 207-208.)
Kilpailulaki kieltää määrähinnat sekä tarjous- ja hintakartellit. Yksi perusperiaate on, että määräävää markkina-asemaa ei saa käyttää hyödykseen väärin. Yrityksellä on määräävä markkina-asema, kun yrityksellä tai yritysen yhteenliittymä on koko maassa tai jollain alueella yksinoikeusasemassa tai sellaisessa asemassa, että se ohjaa merkittävästi hyödykkeen hintatasoa ja toimitusehtoja tai vastaavalla muulla tavalla vaikuttaa kilpailuolosuhteisiin. Määräävän asemaan katsotaan kuuluvan sen, että yritys voi toimia markkinoilla asiakkaista ja kilpailijoista riippumatta. (Sipillä 2003, 93.)
Yritysten aikaansaamien kilpailunrajoitusten ohella markkinoiden toimintaa voivat haitata myös erilaiset lait, asetukset, hallinnolliset määräykset tai viranomaisten toimintatavat.
- Julkiset kilpailunrahoitukset voivat luoda rakenteellisia esteitä. Tällaiset rajoitukset estävät tai vaikeuttavat markkinoille pääsyä tai aiheuttavat markkinoilta poistumista. Esimerkkejä tällaisesta ovat esimerkiksi lakiin perustuvat yksinoikeudet, tarveharkintaan perustuvat toimiluvat, tekniset starndardit, ammattitaitovaatimukset ja kaavoitus.
- Toiminnallisilla esteillä julkinen valta rajoittaa tai ohjaa yritysten kilpailukeinojen käyttöä markkinoilla. Esimerkiksi mainonnan kieltäminen tietyissä elinkeinoissa.
- Julkinen valta voi säännellä välillisesti yritysten tai toimialan kannattavuutta. Esimerkiksi julkinen tuki tai välillinen verotus. (Wikberg 2011, 209-210.)
Vähämerkitykselliset kilpailunrajoitukset
Vähämerkitykselliset kilpailunrajoitukset määritellään komission de minimis-tiedonannossa siten, että jäsenvaltioiden väliseen kauppaan vaikuttavat yritysten väliset sopimukset eivät rajoita tuntuvasti kilpailua 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla,
- jos sopimuspuoleten yhteenlaskettu markkinaosuus ei ylitä 10 % millään sopimuksen vaikutusalaan kuuluvalla merkiyksellisillä markkinoilla, kun sopimuspuolet ovat todellisia tai mahdollisia kilpailijoita, joillakin näistä markkinoista (kilpailevien yritysten väliset sopimukset); tai
- jos yhdenkään sopimuspuolen markkinaosuus ei ylitä 15:tä prosenttia milläään sopimuksen vaikutusalaan kuuluvilla merkityksellisillä markkinoilla, kun sopimuspuolet eivät ole todellisia tai mahdollisia kilpailijoita millään näistä markkinoista (sellaisten yritysten väliset sopimukset, jotka eivät kilpaile keskenään). (Wikberg 2011, 211-212.)
Horisontaalinen kartelli
Samalla tuotanto- tai jakeluportaalla toimivat elinkeinonharjoittajat eivät saa määrätä tai suosittaa hintoja ja vastikkeita. Kun alan samalla tuotanto- tai jakeluportaalla toimivat elinkeinonharjoittajat sopivat, että ne noudattavat yhtenäistä hinta- tai veloitustasoa eivätkä kilpaile keskenään, vaan rajoittavat tuotantomääriään ja jakavat asiakkaat keskenään, on kyse horisontaalisesta kartellista. Kartelleja ovat myös toimialajärjestöjen antamat hinta- tai palkkiosuositukset.
Tarjouskilpailuissa yritykset eivät saa sopia, että jonkun on luovuttava tarjouksen tekemisestä, annettava korkeampi tai alhaisempi tarjous kuin toisen tai tarjoushinta, ennakko- tai luottoehto perustuu tarjoajien yhteistoimintaan. (Sipilä 2003, 93.)
Katso SEUT 101 artikla 1 kohta. (20.8.2018). SEUT101 artiklaa sovelletaan myös kansallisella tasolla, sillä jäsenvaltioiden kilpailuviranomaisilal ja tuomioistuimilla on asetuksen 1/2003(360) velvollisuus soveltaa 101 artiklaa suoraan kauppakriteerin täyttyessä. Wikberg (2011, 214) toteaa, että Suomen kansallisessa kilpailulaissa on on SEUT 101 artiklan kanssa identtinen säännös (5 §), jota sovelletaan niihin kansallisiin rajoituksiin, joiden kohdalla kauppakriteeri ei täyty. Nämä säännökset kieltävät kaikki horisontaaliset sopimukset, yritysten yhteenlittymien päätökset sekä yrityksten yhdenmukaistetut menettelytavat, jotka ovat omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja joiden tarkoituksena on estää, rajoittaa tai vääristää kilpailua yhteismarkkinoilla. Myös ne menettelytavat ovat kiellettyjä, joista seuraa, että kilapilu estyy, rajoittuu tai vääristyy. Erityisesti kielletyksi katsotaan mm.
- osto- tai myyntihintojen taikka muiden kauppehtojen suora tai välillinen vahvistaminen;
- tuotannon, markkinoiden, teknisen kehityksen taikka investointien rajoitus tai valvonta;
- markkinoiden tai hankintalähteiden jakaminen;
- eri kauppakumppaniene samankaltaisiin suorituksiin sovellettavat erilaiset ehdot eli syrjintä; ja
- sopimuspuolilta edellytettävät lisäsuoritukset, joilla ei niiden luonteen vuoksi tai kauppatavan mukaan ole yhteyttä sopimuksen kohteeseen eli sidonta. (Wikberg 2011, 214-215.) Tällaiset ehdot katsotaan pätemättömiksi eikä niitä siis saa soveltaa tai panna täytäntöön.
Wikberg (2011, 216) tiivistää kartellin olevan sellainen keskeinään kilpailevien yritysten välinen sopimus, jossa nämä joko laskevat tuotantoaan tietylle ennakkoon sovitulle tasolle tai myyvät hyödykkeitään yhteisesti sovitulla hinnalla. Toimintaa ei katsota kartellikiellon alaiseksi kun yritys päättää toiminnastaan itsenäisesti, ilman kilpailijoiden vaikutusta. Tilanne muuttuu, jos kilapilijat ovat vaihtaneet luottamuksellisia hintatietoja. Se, että seurataan kilpailijoiden hintoja ja siitä seuraa käyttäytymisen yhdenmukaisuutta ei ole kiellettyä. Kieltotunnusmerkistön täyttyminen edellyttää yhteistyötä tai hinnoittelua koskevan päätöksen viestittämistä kilpailijoille. (Wikberg 2011, 217-218.)
Jotta kartelli voi menestyä sen tulee täyttää seuraavat ehdot
- Kartelloitavan tutoteen tai palvelun tulee muodostaa sellaiset relevantit markkinat, joilla on riittävän suuret alalle tulon estee, jotta uudet tulokkaat eivät voi heikentää kartellin hinnoittelupäätöksiä.
- Kartellin jäsenillä tulee olla riittän suuri osuus kyseisen tuotteen tai palvelun markkinoista, jotta jäljelle jääneet kilpailijat eivät voi heikentää kartellin päätösten vaikutuksia. Ulkopuolisilla yrityksillä ei saa olla mahdollisuuksia kasvattaa omaa tuotantoaan kartelliyritysten menettelyn heikentämiseksi nopeasti.
- Kartellin jäsenten tulee pystyä saavuttamaan sopimus kunkin yksittäisen kartelliyrityksen tuotantomääristä, sillä juuri tuotanto on useimissa tapauksissa hintaa tärkeämpi päätösmuuttuja.
- Jäsenten pyrkimykset huijata kartellia tulee voida havaita.
- Kyky tehokkaisiin huikauksesta määrättäviin rangaistuksiin.
- Edellä mainituista tehtävistä tulee suoriutua niin, että kukaan kartellin ulkopuolella ei havaitse asiaa. (Wikberg 2011, 220.)
Hintakartelli on keskeinen kartellimuoto. Hintakartelli voi koskea hyödykkeestä perittäviä hintoja = myyntikartelli.
Ostokartelli= hyödykkeestä maksettava vastike
Ehtokartellin kohteena voivat olla esimerkiksi alennukset, laskentasäännöt, erilaiset ehdot ja toimitusmaksut. Toisin sanoen hintakartelli koskee siis varsinaisen hinnoittelun lisäksi myös hinnoitteluperusteita ja hinnoittelusuosituksia. Tietojenvaihtokartellit ovat myös osa hintakartelleja. Asiakassuhteista, markkinaosuuksista ja muista vastaavista asioista tietojen vaihtaminen, jotka normaalisti luetaan liiketasalaisuuden piiriin kuuluvaksi. Historiallisten tietojen vaihtaminen on sallittu. (Wikberg 2011, 221-222.) Osin myös lakisääteisesti pakollistakin. Esimerkiksi osakeyhtiöiden on julkaistava tulostietonsa (tilinpäätöstiedot) vuosittain julkisesti kaupparekisteriin.
Huomaathan kuinka eri tavalla eri lähteessä sanotaan samasta asiasta: Hintakartelliksi katsotaan myös erilaiset tarjouskampanjat, yhteistarjoukset, toimialajärjestöjen hinta- ja palkkiosuositukset. Alennuksia ja toimitusehtoja eivät kilpailijat voi keskenään sopia. Hinta- ja kustannustietoja saa kerätä ja hintavertailuja tehdä, mutta näiden tietojen vaihtaminen kilpailijoiden kesken on lähellä lain tarkoittamaa kilpailun rajoittamista. (Sipilä 2003, 93.) Siis siinä kun Wikberg (2011, 221) toteaa, että ehtokartellin kohteena voivat olla esimerkiksi alennukset ja lastentasäännöt, erilaiset ehdot ja toimitusmaksut, kirjoittaa Sipilä (2003, 93) ettei alennuksia ja toimitusehtoja voida keskenään sopia. Itse kallistun Wikbergin näkemykseen ja ajattelen, että kaikista asioista voidaan sopia. Erityisesti juurikin sellaisista, joista vähiten kuvittelisi.
Hinnoittelua koskevat kartellisopimukset (price fixing) luetaan Yhdysvalloissa omaksutun näkemyksen mukaan ns. paljaiksi tai alastomiksi kilpailunrajoituksiksi (naked restraints). Tällaisessa tilanteessa on toiminta tai sopimus yhdenmukaistettu ja se koskee ainoastaan tuotannon rajoitusta tai hintojen nostamista ilman rinnakkaisia tuotannon järjestelyä tai jakelua koskevia sopimuksia. Menettely on kannattavaa niissä tilanteissa, kun yrityksillä on yhdessä riittävää voimaa nostaa markkinahintoja vähentämällä tuotantoaan. Naked price fixing on kiellettyä Yhdysvalloissa ja lisäksi se on rikos. (Wikberg 2011, 11.)
Hankintalähteiden tai markkinoiden jakamiseksi katsotaan myös kollektiivinen boikotti, jossa horisontaalisuhteessa olevat yrityset kieltäytvät liikesuhteesta kolmannen yrityksen kanssa (Wikberg 2011, 226).
Sallittu horisontaalinen yhteistyö
Sallittua horisontaalista yhteistyötä on sellainen, jolla ei ole tuntuvaa vaikutusta kilpailuun. Eritysesti tarkastellaan sitä, rajoitetakaanko kilpailua. Kilpailua rajoittavien vaikutusten arviointi on aina tapauskohtaista. (Wikberg 20111, 229-231.)
Vertikaalinen kilpailunrajoitus. Vertikaalisessa kilpailunrajoituksessa on kyse esimerkiksi siitä kun tavarantoimittaja ja jälleenmyyjä sopivat, että jälleenmyyjä myy vain tiettyä tuotetta tai että tavarantoimittaja ei toimita muille vastaavaa tuotetta (yksinoikeus). Seuraavalta myyntiportaalta ei saa vaatia, että kotimaassa tarjottavien hyödykkeiden myynnissä tai vuokrauksessa ei ylitetä tai aliteta tiettyä hintaa, vastiketta tai sen määräytymisperustetta (määrähintakielto). (Sipilä 2003, 94.)
Määräävä markkina-asema sinänsä ei ole kielletty, mutta sen väärinkäyttö on. Värinkäyttöä ovat esimerkiksi,
- kun hyödynnetään taloudellista voimaa tai muuta kilpailuetua kohtuuttomasti
- syyllistyy syrjiviin toimenpiteisiin. Tällaisia ovat esimerkiksi liikesuhteesta pidättäytyminen ilman asiallista syytä, hyvään kauppatapaan perustamattomien asikkaan toimintavapautta rajoittavien ehtojen käyttäminen ja yksinmyynti- tai yksinostosopimusten käyttäminen ilman erityistä syytä
- kilpailua rajoittava tai kohtuuton hinnoittelu
- ristiinsubventointi (tytäryhtiö toisella alalla, jolle annetaan kilpailijoihin nähden ylivertaiset taloudelliset voimavarat (Sipilä 2003, 92-95.)
Wikberg (2011, 237) listaa vertikaalisen sopimuksen tunnusmerkeiksi
1) Yhden tai useamman kilpailun kannalta merkityksellisen muuttujan rajoittamista eri tuotanto- tai jakeluportaalla, tosiinsa nähden myyjä- ja jostajasuhteessa toimivien yritysten välilä.
2) Vaihdantasopimusta, jolla rajoitetaan vähintään yhden sopijapuolen toimintavapautta kolmansien tahojen aknssa solmittavissa sopimuksissa.
3) Sopimuksen osapuolten säilyttämistä oikeudellisesti itsenäisinä.
Vertikaaliset rajoitukset ilmenevät useasti
- yhden tuotemerkin määräämistä koskevina rajoituksia (kilpailukieltovelvoitteet)
- yksinmyyntinä ja yksinomaisten asikkaiden määräämisenä
- valikoivana jakeluna (selektiivinen jakelu) esimerkiksi uusien autojen kauppa.
- luvakesopimuksina (franchising)
- yksinomaisina toimitusvelvoitteina
- sitomisena
- ohjevähittäishintoina ja enimmäishintoina. (Wikberg 2011, 237-238.)
Toimialan hintasäätely- Sallitut keinot ja hiljainen säätely
Sipilä (2003, 100-101) kirjoittaa, että miltei kaikilla aloilla ovat omat toimialaliitot, jotka tarjovat jäsenyrityksilleen erilaisia palveluja. Yleensä tällaisiin palveluihin kuuluvat eleinen edunvalvonta, juridiset palvelut, koulutus, neuvonta, julkaisut,tilastopalvelut yms. Aiemmin ammattiliitot antoivat jäsenilleen myös hinnoittelusuosituksia ja ohjehintoja. Kilpailuviraston vaatimuksesta ohjehinnoista oli luovuttava 1990-luvun alussa. Toimialaliitot voivat eivät saa antaa hintasuosituksia, mutta ne voivat kuitenkin julkaista hintatutkimuksia ja tilastoja.
Hinnan hiljaiselle säätelylle on Sipilän (2003, 101) mukaan ominaista, että kilpailijat pidättäytyvät hinnan käytöstä kilpailukeinona tai hintaa käytetään kilpailukeinona hyvin tavanomaisesti esim. muutamissa ja harvalukuisissa kampanjoissa. Hiljaiseen säätelyyn voivat vaikuttaa mm seuraavat asiat:
- Alan johtohenkilöt ovat saman kulttuurin kasvatteja ja tuntevat toisensa hyvin-voivat kuulua esim. samaan perheeseen
- Yrityksen johtajat ovat saavuttaneet arvostetun aseman maan "establishmentissä" (järjestelmä, yritysmaailma/ ehkä tässä myös merkityksessä valtaapitävät/johtoasema) eikä kukaan halua harrastaa veneen keikuttamista.
- Yritykset ovat yhteistyössä alan toiminnan kehittämisessä ja taistelevat yhdessä ulkopuolisia tunkeilijoita vastaan.
- Yritysten reviirit ovat asettuneet osapuolten mielestä varsin luontevasti, ei koukita toisen alueelle, jotta toinenkaan ei tekisi samaa.
- Yrityksillä on yhteisiä omistajia ja muita sidosryhmiä
Hiljainen säätely aiheuttaa sen, että yrityksen asiakaslähtöisyys ja kilpailukyky heikkenevät ja tästä seuraa, että "ulkopuolinen hyökkääjä" pääsee iskemään väliin. Korttitalo romahtaa, kun alalle ilmestyy "establishmentin" ulkopuolelta haastaja, joka ei kunnioita vanhoja hiljaisia herrasmiessopimuksia (ks. Sipilä 20003, 101.) Uskallan väittää, että suomalaisessa päivittäistavarakaupan kilpailussa oltiin establisment- tilanteessa (käytännössähän meillä vallitsee oligopoli) ja kun kortteja ruvettiin vuodesta 2002 alkaen jakamaan uudelleen, vanhoilla vahvoilla toimijoilla on tullut kiire tehdä korjausliikkeitä, joista osa näyttäytyy hieman hullunkurisiltakin, ainakin näin sivusta seuraten.
| vuosi | markkinaosuus |
|---|---|
| 2004 | 2,8% [19] |
| 2005 | 3,7% [20] |
| 2006 | 4,1% [21] |
| 2010 | 5,0% [22] |
| 2011 | 6,2% [16] |
| 2012 | 6,7% [23] |
| 2013 | 8,1% [24] |
Lähde: https://fi.wikipedia.org/wiki/Lidl
2014 7.6 % (Lähde tästä linkistä)
2015 9,0 %
2016 9,3 %
2017 9,3 %
2014 7.6 % (Lähde tästä linkistä)
2015 9,0 %
2016 9,3 %
2017 9,3 %
Aluksi toki markkinaosuus oli vähän kuin hyttysen pissa ja yritys tuottikin käytännössä tappiota ensimmäiset kymmenen vuotta. Käänne tapahtui mielestäni vuonna 2010. Vuonna 2013 alkoivat vaikutukset tuntua kahden suurimman kukkarossa.
Lähteet ja lukemisto
EK. Uusi laki liikesalaisuuksista voimaan 15.8.2018. (17.8.2018).
EUR-Lex - 52008XC1018(03) - EN. Suuntaviivat ei-horisontaalisten sulautumien arvioinnista yrityskeskittymien valvonnasta annetun neuvoston asetuksen nojalla. (21.8.2018).
Kolluusio. Tieteen termipankki. (21.8.2018).
Mannila, Margit. (2018). Keskeinen kilpailunormisto. Perheyrittäjyys. (17.8.2018).
Mannila, Margit. (2018). Kilpailuoikeus, taustoitus. Perheyrittäjyys. (20.8.2018).
Sipilä, Jorma. (2003). Palvelujen hinnoitteleminen. WSOY. Ekonomia.
Wikberg, Olli. (2011). Johdatus kilpailuoikeuteen. Talentum. Helsinki.
Edit
21.8.2018 (225/535)
20.8.2018 (120/310)
17.8.2018 (190).
EK. Uusi laki liikesalaisuuksista voimaan 15.8.2018. (17.8.2018).
EUR-Lex - 52008XC1018(03) - EN. Suuntaviivat ei-horisontaalisten sulautumien arvioinnista yrityskeskittymien valvonnasta annetun neuvoston asetuksen nojalla. (21.8.2018).
Kolluusio. Tieteen termipankki. (21.8.2018).
Mannila, Margit. (2018). Keskeinen kilpailunormisto. Perheyrittäjyys. (17.8.2018).
Mannila, Margit. (2018). Kilpailuoikeus, taustoitus. Perheyrittäjyys. (20.8.2018).
Sipilä, Jorma. (2003). Palvelujen hinnoitteleminen. WSOY. Ekonomia.
Wikberg, Olli. (2011). Johdatus kilpailuoikeuteen. Talentum. Helsinki.
Edit
21.8.2018 (225/535)
20.8.2018 (120/310)
17.8.2018 (190).
Comments