Kuvat Margit Mannila
Kirjoituksen otsikko on lainattu Mika Mannermaan teoksesta, Heikoista signaaleista vahva tulevaisuus. Jaan tämän teoksen referoinnin kahteen osaan.
Mannermaan teoksesta
Mannermaan teos johdattelee lukijan tulevaisuuden tutkimuksen maailmaan. Kirja on julkaistu vuonna 2004 ja se on WSOY:n kustantama. Sivuan tässä sekä tätä mainittua kirjaa, että Mannermaan muuta tuotantoa. (Lähinnä hänen nettisivustollaan olevaa.)
"Uusliberalistinen kovan kilpailun globaali talous tulevaisuudessa voi ylikansalliselle jättiyritykselle olla paras mahdollinen skenaario. Samalla se ehkä on pohjoiskarjalaisen pk-yrityksen pahin painajainen." Mika Mannermaa (1999)."Tulevaisuudentutkimus -- miksi, mitä ja miten?" (Tämä linkki on kirjoitukseen.)
Mannermaa määrittelee megatrendin seuraavasti: Megatrendeillä eli kehityksen suurilla aalloilla tarkoitetaan sellaisia ilmiöitä tai ilmiökokonaisuuksia, joilla voidaan nähdä olevan yleinen, jo toteutuneen kehityksen perusteella tunnistettava suunta, jonka uskotaan jatkuvan myös tulevaisuudessa.
Heikoista signaaleista Mannermaa mm. kirjoittaa näin: Nykyisin dynaamisimmat yritykset etsivät trendien ohella heikkoja signaaleja, ’villejä kortteja’. Niissä voi muhia menestysbisneksen itu. Heikko signaali on ilmiö, joka on oraalla. Sillä ei ole menneisyyttä, se ei löydy aikasarjoista eikä vallitsevasta talousviisaudesta. Mutta siitä voi tulevaisuudessa muodostua aivan keskeinen ilmiö – teknologinen, taloudellinen tai yhteiskunnallinen.
Heikko signaali on kummajainen, jota keskiverto talousviisaus hylkii, koska signaali syntyy yleensä suurten yritysten ja vallitsevien ajattelutapojen ulkopuolella. Piilaakso käynnistyi takapihan autotalleissa. Eniten luovuutta nousevalla bioteknologia-alalla osoittavat uudet yliopistomaailmasta tai suurista yrityksistä spin-offeina kirvonneet pienet yritykset, eivät esimerkiksi lääkealan byrokraattiset jättikorporaatiot.
Kaikki kummajaiset eivät tietenkään ole kovia juttuja tulevaisuudessa. Useimmat eivät ole. Internet oli heikko signaali kymmenisen vuotta sitten. Tuolloin se oli jo olemassa ja monien tiedossa, mutta harva ymmärsi, mikä sen merkitys tulisi olemaan. Nyt Internet ei ole heikko vaan vahva signaali. Samalla se on menettänyt arvonsa heikkona signaalina. Signaalin voi hyödyntää teknologisena, taloudellisena tai sosiaalisena innovaationa vain hetken! Nopeimmat sen tekevät, muut jäävät nuolemaan näppejään. (Ks. tarkemmin Mannermaan omalta sivustolta.)
Sitten enemmän kirjan sisältöön. Mannermaa mainitsee kirjan alussa muutamia esimerkkejä, joissa tulevaisuutta on ennustettu pahemman kerran pieleen. Yhtenä esimerkkinä on lordi Kelvinin väite, että ilmaa painavampia lentäviä esineitä ei voi olla olemassa. (Ristiriitainen väite jo muuten sinänsä, sillä ovathan linnutkin ilmaa painavampia.) Thomas Kuhn lanseerasi tähän liittyen 1960-luvulla käsitteen, jota voidaan soveltaen kutsua paradigmasokeudeksi. Paradigmasokeus on yleistä myös tulevaisuusajattelussa. (Mannermaa 2004, 22-23.)
Trendiajattelu on hyvin luontainen inhimillinen tapa ajatella kehitystä ja tulevaisuutta. Se lienee kangistumista kaavoihin, sillä perusajatus on, että jos joku asia tai ilmiö on jatkunut tietyllä mallilla, uskotaan sen jatkuvan saman periaatteen mukaisesti myös tulevaisuudessakin. Mannermaan mukaan, trendiajattelun peruslähtökohtia ovat muuttumaton muutos ja muuttumaton muuttumattomuus. Trendiajattelun rinnalla on raideajattelu, jossa tulevaisuutta ennustetaan kehittyneempien yhteiskuntien mukaan ja ajatellaan oman yhteisön olevan samanlainen jonkun tietyn ajan kuluttua. Mannermaan mukaan talousennusteet ovat näkyvimpiä esimerkkejä trendiajattelusta ja sen ongelmallisuudesta. Mannermaa esittää, että on lähinnä sattuma, jos talousennuste osuu suurin piirtein oikein, vaikka ennustejakso olisi vain kuusi kuukautta. (2004, 23-25.)
Kulttuurisen ylimielisyyden Mannermaa (2004, 26-29) sanoo uhkaavan eniten niitä, jotka ovat menestyneet ja joilla on takana loistava tulevaisuus. "Me olemme niin hyviä, ettei meidän tarvitse edes yrittää." Tällä ajatuksella lienee alkanut useammankin yrityksen tie kohti konkurssia. Porterin mukaan kulttuurisen ylimielisyyden ajatusansa laukeaa todennäköisemmin sellaisen taloudellisen kehityksen vaiheessa, jota voidaan kutsua vaurauskeskeiseksi taloudeksi.
Sellaisessa vaiheessa, jossa keskeisten taloudellisten vaikuttajien ajattelu taantuu vaurauskeskeiseksi ja yhdistyy kulttuuriseen ylimielisyyteen, syntyy tuhoisa yhdistelmä.
Myös Mannermaan tekstissä päästään lauman jäljille. Ainakin omasta mielestäni tämä kuvaa sitä: Historia opettaa, että yhteiskunnalliset liikkeet käyvät läpi toisiaan muistuttavan byrokratisoitumisprosessin. Alussa on liike, anarkistiset ideat ja halu muuttaa maailma, "panna kaikki uusiksi", vaikka ei vielä tarkkaan tiedetä, mitä tavoitellaan ja miten. Lopulta organisaatio, puolue, byrokratia, palkatut toimitsijat, säännöt, "oikea käyttäytyminen", teknokraattinen peli systeemissä systeemin ehdoin, aatteellisen keskustelun hautautuminen päivän rituaalien alle. Mielenkiintoinen esimerkki tästä on teollisen yhteiskunnan viimeinen aatteellinen liike, vihreät. Verrattuna työväenliikkeen vastaavaan historiaan, kaikki edellä kuvattu tapahtui hyvin nopeasti, vain noin 15 vuodessa.
Aika ajoin tullaan siis tilanteeseen, jatkaa Mannermaa (2004, 29), jossa on todettava, että lato on lato, eikä muutu pilvenpiirtäjäksi, vaikka kuinka pintaan siveltäisiin punamultaa. Jos sitä ei itse tajua -ehkä kulttuuriseen ylimielisyyteen lankeamalla- muut voimat hoitavat aikanaan rakennemuutoksen toteutumisen.
Seuraavaksi Mannermaa (2004, 30) ottaa käsittelyynsä yli-innon ja uuden vähättelyn. Hänen mukaansa ne edustavat tulevaisuuteen asennoitumistapoina samaa "tautia", liioittelua, kuitenkin toisilleen vastakkaisina äärimmäisyyksinä. Tosin Mannermaan (2004, 31) mukaan suomalainen yrityskulttuuri ei ole perinteisesti suuresti suosinut uusien ilmiöiden, nykykielellä heikkojen signaalien esiinnostoa. Ja jälleen olen havaitsevani viittauksen toimia laumassa lauman tavalla. Mannermaa nimittäin kirjoittaa näin: Jos ihminen esittää jotakin hyväksytystä paradigmasta, yrityksen tai alan perusajattelutavasta, poikkeavaa, hän asettaa itsensä alttiiksi monenlaisille hyökkäyksille. Uran edistymisen kannalta monessa tapauksessa kannattaa pysyä ruodussa. Se on ollut varmin tie korkeimmille johtajanpalleille. Kuitenkin tosiasiassa ne mielenkiintoisimmat tyypit ovat olleet aina oman tiensä kulkijoita ja omaksuneet oppinsa valtavirta-ajattelun ulkopuolelta.
Ongelma on siis viimekädessä vain se, että tunnistaa ne teknologian ja niitä avittavien markkinoiden meille tarjoamat uudet sovelluskandidaatit, jotka ovat niitä joista tulee kovia juttuja, toteaa Mannermaa.
Tulevaisuuden arvioinnin hyvyyttä voidaan arvioida vasta jälkeenpäin, siksi tällä alueella onkin tarjolla oikein loistavat jälkiviisastelun markkinat. Mitäs minä sanoin...
Suuri toteutumistodennäköisyys Tavanomaiset trendit Megatrendit
Taulukko 2. Tulevaisuusilmiöt todennäköisyys-vaikuttavuus -kentässä.
Mannermaa tiivistää, että yritysten kannattaisi tulevaisuudessa työskentelyssään kiinnittää huomattavan paljon huomiota heikkoihin signaaleihin. Se on helpommin sanottu kuin tehty. Ongelmana lienee tunnistaa heikot signaalit. Se ei loppuviimeksi kuitenkaan ole aivan ylivoimaista kuitenkaan.
Sitten enemmän kirjan sisältöön. Mannermaa mainitsee kirjan alussa muutamia esimerkkejä, joissa tulevaisuutta on ennustettu pahemman kerran pieleen. Yhtenä esimerkkinä on lordi Kelvinin väite, että ilmaa painavampia lentäviä esineitä ei voi olla olemassa. (Ristiriitainen väite jo muuten sinänsä, sillä ovathan linnutkin ilmaa painavampia.) Thomas Kuhn lanseerasi tähän liittyen 1960-luvulla käsitteen, jota voidaan soveltaen kutsua paradigmasokeudeksi. Paradigmasokeus on yleistä myös tulevaisuusajattelussa. (Mannermaa 2004, 22-23.)
Trendiajattelu on hyvin luontainen inhimillinen tapa ajatella kehitystä ja tulevaisuutta. Se lienee kangistumista kaavoihin, sillä perusajatus on, että jos joku asia tai ilmiö on jatkunut tietyllä mallilla, uskotaan sen jatkuvan saman periaatteen mukaisesti myös tulevaisuudessakin. Mannermaan mukaan, trendiajattelun peruslähtökohtia ovat muuttumaton muutos ja muuttumaton muuttumattomuus. Trendiajattelun rinnalla on raideajattelu, jossa tulevaisuutta ennustetaan kehittyneempien yhteiskuntien mukaan ja ajatellaan oman yhteisön olevan samanlainen jonkun tietyn ajan kuluttua. Mannermaan mukaan talousennusteet ovat näkyvimpiä esimerkkejä trendiajattelusta ja sen ongelmallisuudesta. Mannermaa esittää, että on lähinnä sattuma, jos talousennuste osuu suurin piirtein oikein, vaikka ennustejakso olisi vain kuusi kuukautta. (2004, 23-25.)
Kulttuurisen ylimielisyyden Mannermaa (2004, 26-29) sanoo uhkaavan eniten niitä, jotka ovat menestyneet ja joilla on takana loistava tulevaisuus. "Me olemme niin hyviä, ettei meidän tarvitse edes yrittää." Tällä ajatuksella lienee alkanut useammankin yrityksen tie kohti konkurssia. Porterin mukaan kulttuurisen ylimielisyyden ajatusansa laukeaa todennäköisemmin sellaisen taloudellisen kehityksen vaiheessa, jota voidaan kutsua vaurauskeskeiseksi taloudeksi.
Sellaisessa vaiheessa, jossa keskeisten taloudellisten vaikuttajien ajattelu taantuu vaurauskeskeiseksi ja yhdistyy kulttuuriseen ylimielisyyteen, syntyy tuhoisa yhdistelmä.
Myös Mannermaan tekstissä päästään lauman jäljille. Ainakin omasta mielestäni tämä kuvaa sitä: Historia opettaa, että yhteiskunnalliset liikkeet käyvät läpi toisiaan muistuttavan byrokratisoitumisprosessin. Alussa on liike, anarkistiset ideat ja halu muuttaa maailma, "panna kaikki uusiksi", vaikka ei vielä tarkkaan tiedetä, mitä tavoitellaan ja miten. Lopulta organisaatio, puolue, byrokratia, palkatut toimitsijat, säännöt, "oikea käyttäytyminen", teknokraattinen peli systeemissä systeemin ehdoin, aatteellisen keskustelun hautautuminen päivän rituaalien alle. Mielenkiintoinen esimerkki tästä on teollisen yhteiskunnan viimeinen aatteellinen liike, vihreät. Verrattuna työväenliikkeen vastaavaan historiaan, kaikki edellä kuvattu tapahtui hyvin nopeasti, vain noin 15 vuodessa.
Aika ajoin tullaan siis tilanteeseen, jatkaa Mannermaa (2004, 29), jossa on todettava, että lato on lato, eikä muutu pilvenpiirtäjäksi, vaikka kuinka pintaan siveltäisiin punamultaa. Jos sitä ei itse tajua -ehkä kulttuuriseen ylimielisyyteen lankeamalla- muut voimat hoitavat aikanaan rakennemuutoksen toteutumisen.
Seuraavaksi Mannermaa (2004, 30) ottaa käsittelyynsä yli-innon ja uuden vähättelyn. Hänen mukaansa ne edustavat tulevaisuuteen asennoitumistapoina samaa "tautia", liioittelua, kuitenkin toisilleen vastakkaisina äärimmäisyyksinä. Tosin Mannermaan (2004, 31) mukaan suomalainen yrityskulttuuri ei ole perinteisesti suuresti suosinut uusien ilmiöiden, nykykielellä heikkojen signaalien esiinnostoa. Ja jälleen olen havaitsevani viittauksen toimia laumassa lauman tavalla. Mannermaa nimittäin kirjoittaa näin: Jos ihminen esittää jotakin hyväksytystä paradigmasta, yrityksen tai alan perusajattelutavasta, poikkeavaa, hän asettaa itsensä alttiiksi monenlaisille hyökkäyksille. Uran edistymisen kannalta monessa tapauksessa kannattaa pysyä ruodussa. Se on ollut varmin tie korkeimmille johtajanpalleille. Kuitenkin tosiasiassa ne mielenkiintoisimmat tyypit ovat olleet aina oman tiensä kulkijoita ja omaksuneet oppinsa valtavirta-ajattelun ulkopuolelta.
Ongelma on siis viimekädessä vain se, että tunnistaa ne teknologian ja niitä avittavien markkinoiden meille tarjoamat uudet sovelluskandidaatit, jotka ovat niitä joista tulee kovia juttuja, toteaa Mannermaa.
Tulevaisuuden arvioinnin hyvyyttä voidaan arvioida vasta jälkeenpäin, siksi tällä alueella onkin tarjolla oikein loistavat jälkiviisastelun markkinat. Mitäs minä sanoin...
Pieni vaikutus Suuri vaikutus
Pieni toteutumistodennäköisyys Merkityksetön kohina Heikot signaalitSuuri toteutumistodennäköisyys Tavanomaiset trendit Megatrendit
Taulukko 2. Tulevaisuusilmiöt todennäköisyys-vaikuttavuus -kentässä.
Mannermaa tiivistää, että yritysten kannattaisi tulevaisuudessa työskentelyssään kiinnittää huomattavan paljon huomiota heikkoihin signaaleihin. Se on helpommin sanottu kuin tehty. Ongelmana lienee tunnistaa heikot signaalit. Se ei loppuviimeksi kuitenkaan ole aivan ylivoimaista kuitenkaan.
Comments