Learning Clusters - Academic Summit

Kuluvalla viikolla on täällä Jyväskylässä ollut 12 TCI-maailmankonferenssi (TCI-organisaation sivustolle tästä), jossa on tavanomaiseen tapaan ollut mukana myös akateeminen osuus. Se oli eilen. Tilaisuutta isännöi ja sen avasi professori Matti Koiranen. Ensimmäisenä ja kiiteltynä Keynote -puhujana oli Jukka Teräs, joka väitteli vuonna 2008 Oulun yliopistosta klustereista: Regional science-based clusters A case study of three European concentrations. (PDF). Olin Teräksen yhteydessä keväällä, kun konferssin järjestämisen akateeminen osuus tupsahti erittäin lyhyellä varoitusajalla tehtäväksemme.

Teräksen väitöstutkimuksessa verrattiin Oulun, Ruotsin Luulajan ja Italian Pisan tiedepohjaisia huipputekniikan alojen keskittymiä eli klustereita. Yhteistä näille kolmelle on, että ne ovat kokeneet viime vuosina sekä voimakkaan kasvuvaiheen että kasvun taittumisen.

Teräksen havainto oli, että alueelliset tiedepohjaiset klusterit ovat yhä enemmän sidoksissa ulkoiseen ympäristöönsä ja globaaleihin markkinoihin. Toki paikallisella klusteriyhteistyöllä on edelleen merkitystä.

Tutkimuksessa tunnistettiin klustereiden elinkaaren vaiheet: käynnistys, kasvu, kypsyminen ja taantuminen. Klusterit voivat joissakin tapauksissa nousta taantumasta uudelle kasvu-uralle. Väitöstutkimuksen mukaan klusterien analysointia ei kuitenkaan tule rajoittaa klusterin kokonaistarkasteluun. Kuten aina elävässä elämässä tapahtuu asioita, jotka ovat toisten kannalta huonoja, mutta jotkut yksittäiset toimijat saattavat esimerkiksi taantuvassa klusterissa saavuttaa voimakkaankin kasvuvaiheen.

Teräs havaitsi lisäksi, että pääkaupunkiseutujen ulkopuolisissa klustereissa on väitöstutkimuksen perusteella riittävällä koolla, nk. kriittisellä massalla merkittävä vaikutus alueellisten tiedepohjaisten klustereiden kehitykselle. Tutkimuksessa esitettiin klusterin optimaalisen koon käsite: klusteri saavuttaa kriittisen massan, mutta välttää metropolialueiden klustereiden tyypillisiä ongelmia kuten esimerkiksi liikenteen ruuhkautumisen tuomat haitat.

Oulun, Luulajan ja Pisan välillä yhtäläisyyksiä olivat mm.

• vahva tutkimusyhteisö
• informaatio- ja kommunikaatioteknologian yritysten suuri osuus
• kasvuyritysten vähäinen määrä
• vahvan klusterijohtajuuden puute
• osittainen tyytymättömyys nk. välittäjäorganisaatioihin

Eroja olivat mm.

• suurten yritysten osuudessa
  
• teknologiakylien roolissa

Lisäksi Teräksen mukaan Oulun ja Luulajan klustereissa klusteritoimijoiden välinen yhteistyö oli selvästi tiiviimpää kuin Pisan klusterissa.

Väitöstutkimuksen mukaan alueellisten tiedepohjaisten klustereiden tulee välttää muualla toimivien klustereiden liiallista matkimista. Klustereille suositellaan omille alueille synnytettyjen vahvuuksien jatkokehittämistä ja lisäpanostuksia tutkimustulosten kaupallistamiseen ja yrittäjyyteen.(referaatti, alkuperäinen lähde tästä)

Jukka Teräs on nykyisin tutkijana Italian Pisassa: Scuola Superiore Sant'Anna-nimisessä opinahjossa. Teräksen puheenvuoro oli erittäin mielenkiintoinen. Hänen vahva käytännön kokemuksensa klustereista antaa hyvän pohjan myös akateemiselle työlle.

Teräs esitti puheessaan listauksen viidenlaisista klustereista:

Working clusters
Latent clusters
Potential clusters
Policy divers clusters
Wishful thinking clusters

Viimeisin kohta herätti hymynkareen kuulijoiden huulille, mutta valitettavan usein klustereihin liittyy juuri tätä kohtaa kaikista eniten. Suuret puheet ja jatkuvat suunnanmuutokset eivät edesauta toimivien klustereiden syntyä.

Oma osuuteni tilaisuudessa liittyi professori Kirsimarja Blomqvistin akateemisen paperin kommentointiin. Blomqvist on kokenut luottamuksen ja verkostojen tutkija. Kommentoijana pääsee aina helpolla, kun saa eteensä kokeneen ja alastaan syvästi perillä olevan, innostuneen tutkijan paperin. Blomqvistin mielenkiintoinen esitys paperista: Role and nature of trust in innovation ecosystems, herätti niin vilkasta keskustelua, että meinasin jäädä vähän jalkoihin kommenttieni kanssa. Tosin kokeneen tekijän ja tutkijan papereihin ei yleensä ole sisällöllisesti juurikaan kommentoitavaan enemmänkin tällaisista papereista oppii. Toisaalta ne myös haastavat keskustelemaan, juuri kuten tuo tilaisuus osoittikin.

Erityisen mielenkiintoisena pidin luottamuksen hahmottamista "willingness to be vulnerable". Tähän sisältyy mielestäni juuri se rajalla*) oleminen ja siihen liittyvän tuskan sietäminen. Nimenomaan juuri siinä kohdassa on löytyvät ne uudet ajatukset ja innovaatiot. Jos uskallus yhteistyössä puuttuu ja pelätään erilaisia mielipiteitä, yhteistyötä ei voi syntyä.

Toisaalta myös Teräksen puheenvuorossaan kuuluttama vahva johtajuus. Kaikki eivät voi johtaa, on oltava selkeä johtaja, joka vie asioita eteenpäin. Ja johtajan on ansaittava luottamus.

*) Siis jälleen tämä ajatus:
Rajalla oleminen, uuden ja
vanhan rajalla oleminen, on iso haaste.
Siinä joudutaan tekemään ratkaisuja,
joiden merkitys paljastuu usein
vasta pitkän ajan jälkeen.
Siinä punnitaan kyvykkyys
katsoa riittävän kauaksi horisonttiin ja nähdä
oikea suunta, minne on mentävä, jotta
voidaan ylläpitää toimintojen
kannalta sopiva miehistö ja vaihtaa laiva jossakin
vaiheessa vieläkin ajanmukaisemmaksi.

Tilaisuuden toinen Keynote-puhuja oli ruotsalainen Charlie Karlsson, Jönköping International Business School. Hänen aiheensa oli From Learning Clusters to Creative Clusters. Aihe oli erittäin mielenkiintoinen ja ilmeisesti myös ajankohtainen - siis nouseva trendi. Itselläni ei ollut tilaisuutta jäädä kuuntelemaan Karlssonin ajatuksia, joten en osaa sanoa siitä sen enempää.