Yrittäjämäinen oppiminen

Vuoden 2010 Yrittäjyyskasvatuspäivillä (luit aivan oikein, että 2010) oli teemana yrittäjämäinen oppiminen. Aihe on aina ajankohtainen ja kiinnostava, sillä yrittäjyys ja yrittäjät ovat  yhteiskunnan tukiranka. Seppo Helakorpi, Pauli Juuti ja Hannele Niemi kirjoittavat vuonna 1996 julkaistussa kirjassa Tiimiorganisoitu koulu. (WSOY, Opetus 2000. PS -viestintä Oy), että edessämme on vain muutosta, Perinteiset ajattelutavat eivät anna enää vastauksia huomisen haasteisiin (Helakorpi, Juuti & Niemi, 1996, 30).

Osaava ja kilpailukykyinen Suomi tarvitsee koulutusta, joka tukee työelämää. Toisaalta onko missään muutoksessa sinänsä mitään uutta. Muutokset ovat olleet käynnissä jatkuvasti. Oppimisen vauhti on asia, joka on kiihtynyt. Kommunikaatiota on ehkä liian vähän tai se ei tapahdu mielestämme oikeanlaisilla menetelmillä ja emme useinkaan ymmärrä sitä, mitä muut viestivät. Meillä ei välttämättä ole syvällisen tunnetasoisen sanoman oikeaan tulkintaan riittäviä eväitä. Sanotaan, että postmoderni kulttuuri on pirstoutunut monien kultuurillisten saarekkeiden tai kielipilvien joukoksi. Tämä edellyttää useisiin erilaisiin kulttuureihin ja ajattelutapoihin perehtymistä. (Helakorpi, Juuti & Niemi 1996, 30-31.)

Kirjoittajat toteavat, että jos me aiomme ymmärtää itseämme ja kulttuuriamme, on meidän ymmärrettävä millä tavalla kulttuurimme on kehittynyt. Ymmärrettävä, että ajattelumme juuret ovat metsästyskauden ja maatalousajan ja teollisen ajan ihmiseltä peräisin.  Sellainen yksinkertainen koodisto, jossa elettiin tietyn uskomusjärjestelmän tai tietyn kulttuurin sisällä on hajonnut useiksi kulttuureiksi. (Helakorpi, Juuti & Niemi 1996, 31-32.) Mm. tästä asiasta kävin keskustelua ystäväni kanssa tässä yhtenä iltana. Pohdimme keskustelussamme mm. sitä kuinka yhtenäistä loppujen lopuksi kulttuurit ovat aiemminkaan olleet. Meille välittyy niistä homogeeninen kuva, joka ei välttämättä pidä ollenkaan paikkaansa vallinneen reaalisen todellisuuden kanssa. Kuvauksissa on monta väliintulevaa muuttujaa, jotka ovat muuttaneet ja muokanneet todellisuutta. Vähäisin niistä ei suinkaan ole historiankirjoitus ja historiankirjoittajien tekemät tulkinnat aiheesta.

Tällä hetkellä koulutuksessa on vallalla käsitys elinikäisestä oppimisesta. En ole aivan varma, onko ajatus uusi. Ennen opittiin tekemällä ja seuraamalla asioita. Se oppimisen tapa ei ole vieläkään vanhentunut. Elinikäistä oppimmista voi pitää myöskin yrittäjämäisenä oppimisena. Jatkuvana itsensä kehittämisenä. Yrittäjämäisyys on nyt se tämän hetken muotisana, joka edellä asioita viedään eteenpäin. Ei riitä, että ihminen on yrittäjämäinen, sisäinen yrittäjä, kuten esim. professori Matti Koiranen asian ilmaisee, vaan ihmisen pitäisi myös ryhtyä liiketoimintaa pyörittäväksi yrittäjäksi.

Se, mikä minua henkilökohtaisesti kuitenkin hieman hämmentää tässä keskustelussa on, että innokkaimpia yrittäjyys-aatteen ja yrittäjäksi ryhtymisen tuputtajia kaikelle kansalle ovat ne, joilla  ei ole yrittäjyydestä minkäänlaista omakohtaista kokemusta tai halua. Heillä on turvattu  toimeentulo (usein) hyvässä valtion virassa tai jonkun suuryrityksen johtotehtävissä. He puhuvat yrittäjyydestä lääkkeenä työttömyyteen ja kannustavat innokkaasti muita ryhtymään yrittäjiksi: Poislukien tietysti itsensä, sillä yrittäjyydessä joutuu laittamaan itsensä likoon, puhumattakaan taloudellisesta riskistä ja kaikesta muusta epämukavuudesta, joka siinä sen ohessa yrittäjälle osaksi tulee. Itse he eivät missään tapauksessa ryhtyisi yrittäjiksi.

Yrittäjyys on  itselleni henkilökohtaisesti läheinen ja mieluinen asia. Puhun siitä erittäin mielelläni, kannustan ihmisiä kokeilemaan rohkeasti ideoitaan ja ajatuksiaan. Parhaimmillaan yrittäjyys on ovi johonkin mielenkiintoiseen ja merkittävään. Silti olen  sitä mieltä, että kun ollaan innostuttu yrittäjyydestä, siis yhteiskunnallisesti ja ruvettu "pakottamaan" ihmisiä siihen suuntaan, ei olla enää oikein nähty metsää puilta ja on unohdttu, että yrittäjyys sinänsä ei ratkaise yhtään  mitään. Sillä yrittäjyys tai yrityksen perustaminen eivät käytännössä ole vielä yhtään mitään. Yritys on vain juridinen toimintamuoto,  väline toteuttaa asioita (liiketoimintaa), joka mahdollistaa kokeilemisen, se ei itsessään vielä ratkaise yhtään mitään. Ei riitä että sanoo olevansa yrittäjä tai kertoo toimivansa yrittäjämäisesti. Pitää olla  asiakkaita, jotka ovat kiinnostuneita yrityksen tuotteista. Ilman asiakkaita ei voi mikään yritys toimia.

Yrittäjyys ei myöskään sovi ihan kaikille, ja siksi sitä ei pitäisi ihan jokaiselle tarjota vaihtoehdoksi.  Ei edes leikillään. Vaikka yrittäjyys ei vaadi mitään ihmeominaisuuksia, mutta  ihmisellä ei ole yhtään seikkailijan sielua ja kykyä sietää epävarmuutta ja jatkuvaa muutosta, ei välttämättä kannata ryhtyä yrittäjäksi. Pahitteeksi ei ole, jos yrittäjällä on kykyä sietää virheitään, omaa keskeneräisyyttään ja keskinkertaisuuttaan. Postmodernissa maailmassa ei voida tukeutua modernin maailmaan ja sen pysyvyyteen. Käytännössä koulutusjärjestelmä on sitoutunut tiedon yli-ihannointiin ja se on aliarvioinut luovan maailmaan ja mielikuvien tuottamisen. On siirryttävä säilyttämään pyrkivästä ajattelumaailmasta kohti muuttumista painottavia ajattelumalleja  (Helakorpi, Juuti & Niemi 1996, 33.) Luovuus on sananakin jo monimerkityksellinen. Luovuus Luo (v) uus. Luovu+uus. Vain luopumalla vanhasta voi luoda jotakin uutta ja uudistuminen on aina entisen muuttamista tai tuunaamista.

Myös koulutuksen käsitteen on muututtava. Jotkut asiat joita olemme tottuneet pitämään välttämättöminä ja pyhinä voivat olla juuri niitä esteitä, jotka on raivattava pois uuden oppimisjärjestelmän tieltä. Koulutuksesta on siirryttävä oppimiseen.  Helakorpi, Juuti ja Niemi ruoskivat koulutusjärjestelmäämme, että siinä osaaminen ja innovatiivisyyden kehittäminen on verhottu modernismin kaapuun, me koulutamme ihmisiä pyrkien pysyvyyteen. Tästä ovat osoituksena erilaiset säännökset ja vaatimukset henkilökunnan pätevyydestä, opintokokonaisuuksien sisällöstä, luokkakoosta jne. Koulutuksen ja kasvatuksen käsitteiden sijaan pitäisi ottaa käyttöön osaamisen, oppimisen ja innovatiivisuuden käsitteet. Tavoitteena tulisi olla kontrolloivan, sääntöjen noudattamisen ja valvomiseen perustuvan toimintamallin korvaava aktiivisen toimijan malli. Samalla, näin kirjoittajat toteavat,  pitäisi pystyä voittamaan joustavuutta ja muutosta ylitsevuotavasti ihannoivan narsistisen kulttuurin vaarat riittävän hyvin. (Helakorpi, Juuti & Niemi 1996, 33-35.)

Teema: yrittäjämäinen oppiminen sopii kaikelle kansalle. Yrittäjämäinen oppiminen  on rinnastettu elinikäiseen oppimiseen, joka perustuu ajatukseen jatkuvasta oppimisesta ja kehittymisestä. Kasvu, luovuus ja uusituminen kuuluvat yhteen. Elämästä on tullut jatkuvaa oppimista ja luova prosessi, jossa käsikirjoituksemme elämästämme menee kerta toisensa jälkeen uusiksi. (Helakorpi, Juuti & Niemi 1996, 37)

Yrittäjämäinen asenne helpottaa elämää. Yrittäjä näkee ovia raollaan ja ne raollaan olevat ovet (eri vaihtoehdot) antavat tunteen elämänhallinnasta. Sosiaalistumme erilaisten riittien kautta muiden luomiin maailmoihin, luomme maailmoja itse ja opetamme niitä muille (Helakorpi, Juuti & Niemi, 1996, 37). On huomattava, että oppimisessa opetetaan edellisiä maailmoja tulevaisuuden sukupolville. Kuinka eilisen tiedoilla voi rakentaa huomisen maailmaa? Tärkeintä on oppia taito kuinka voidaan oppia nopeasti ja kuinka opitusta luodaan uudenlaisia tiedon järjestelmiä. Jos väitetään kerran, että kansallinen menestys vaatii luovia osaajia, pitäisi tämän asian näkyä jollakin tavalla myös koulutuksessa ja oppimisessa. (Helakorpi, Juuti & Niemi 1996, 41, 43.)

Mutta taikasauvaksi, siis ratkaisuksi kaikkeen kurjuuteen, yrittäjyydestä ei ole. Yrittäjyys liiketoimintana on vaativa laji.  Se ei vain yksinkertaisesti sovi kaikille.

 

Lähteitä

Professori David Rae on tutkinut yrittäjyyden lisäksi yrittäjämäistä oppimista. (13.5.2022)

Edit 

13.5.2022

20.3.2017