Aika usein kuulee sanottavan, että pitäisi tarttua nopeasti tilaisuuteen, sillä tarjous ei toistu. Mainonnassa painostaminen nopeaan päätökseen on varsin tavallinen keino saada asiakas tekemään vähemmän harkittu ostopäätös. Tätä päätökseen pakottamista käytetään hyväksi myös ei niin puhtoisissa tarkoituksissa. Joskus tilaisuuden menettäminen tai käsistä päästäminen saattaa tietenkin harmittaa.
Kannattaako kaikkia asioita sitten harkita ja miettiä niin syvällisesti? Kannattaa ja ei. Riippuu täysin siitä, millaiset kokonaisvaikutukset päätöksellä on a) omaan elämään, b) aidosti läheisten ihmisten elämään.
Ensin on tietenkin ollut hyvä tehdä selväksi, että mitä elämältään haluaa ja ottaa vähän selvää siitä, mitä ne kaikista tärkeimmät ja läheisimmät henkilöt haluavat. Sillä haluamme tai emme, meidän elämämme on aina jollakin tavalla kiinni myös niiden kaikkien läheisempien elämässä. Etenkin vanhemman roolissa vastuullisuus ja velvollisuudet jälkikasvun huolehtimisesta sitovat. Lasten elämä on vahempien elämää, siitäkin huolimatta, että vanhemmat eivät voi elää lastensa puolesta eivätkä tasoittaa lastensa tietä kaikista elämän omituisuuksista.
Ensin on tietenkin ollut hyvä tehdä selväksi, että mitä elämältään haluaa ja ottaa vähän selvää siitä, mitä ne kaikista tärkeimmät ja läheisimmät henkilöt haluavat. Sillä haluamme tai emme, meidän elämämme on aina jollakin tavalla kiinni myös niiden kaikkien läheisempien elämässä. Etenkin vanhemman roolissa vastuullisuus ja velvollisuudet jälkikasvun huolehtimisesta sitovat. Lasten elämä on vahempien elämää, siitäkin huolimatta, että vanhemmat eivät voi elää lastensa puolesta eivätkä tasoittaa lastensa tietä kaikista elämän omituisuuksista.
Yleensä elämässä ei voi saada heti (ilman kovaa työntekoa: Lue Tom Lundbergin kolumni aiheesta Kun unelmat särkyvät) ihan kaikkea mitä haluaa ja ihan kaikki saamiset eivät ole aina kiinni pelkästään omasta halusta ja tahdosta. Ei vaikka mainoksissa saatetaan sellainen mielikuva antaakin. Nimittäin joku muukin saattaa siinä välissä tahtoa jotakin. Asiat voi sitten ottaa joko ylitsepääsemättömänä muurina tai mielenkiintoisena haasteena. Kuitenkin oma asenne on se, johon ihminen voi vaikuttaa ja siinä mielessä ihminen on myös oman onnensa seppä.
Opiskelija, joka lukion jälkeen aloittaa opintonsa korkeakoulussa tai yliopistossa, on uudenlaisen opiskelukulttuurin edessä. Siksi omaa oppimistaan ja kykyään johtaa itseään on hyvä hieman tarkastella siitä näkökulmasta, että kaipaisiko omat tottumukset ja menettelytavat jonkinasteista päivittämistä.
Korkeakouluissa opettajat eivät esimerkisi näytä kädestä pitäen, mistä asioista kannattaa tehdä muistiinpaljoa. Se on opiskelijan oma valinta tekeekö vai ei. Myöskään läsnäolopakkoa ei välttämättä ole. Ja siitä opiskelijat välillä nurisevatkin, että kun ei ole pakkoa, ei sitten tule tehtyäkään asioita.
Tässä vaiheessa teen yleensä opetuksellisen laittomuuden ja soitan opiskelijoille Jope Ruonansuun Pakollisen joulun: http://youtu.be/lFiqMm6520w.
Se suututtaa monia. Valitettavasti asia on kuitenkin niin, että oletus on, että täysi-ikäisyyden saavuttaneet opiskelijat ovat itse vastuussa elämästään ja siitä istuvatko he tunneilla vai eivät. Tähän liittyy myös se opetuksellinen puoli, että myöskään työelämässä ei ole kenenkään pakko mennä töihin. Siitä vain on yleensä seurauksena se, että sitten ei enää kohta ole työpaikkaa, minne mennä. Korkeakouluopinnot ovat vähän samanlaisia: opettaja johdattelee opiskelijat tietolähteiden äärelle ja opiskelija itse on vastuussa siitä, miten materiaalia hyödyntää tehtävissä.
Positiivarit antoivat tänään ajattelemisen aihetta tätä ajatusmaailmaa sivuten. Kirjoitus on otsikoitu:
PÄÄ POIS PENSAASTA "Kun me erehdymme arkielämän pikkuasioissa, korjaamme tilanteen muitta mutkitta. Emme jää suremaan virhettä. Emme epäröi. Emme soimaa itseämme. Emme masennu. Mutta entäs, kun kysymys onkin huomattavasti tärkeämmästä asiasta? Vaikkapa terveydestä tai ihmissuhteista tai urasta? Mitä me teemme, jos niissä on toivomisen varaa? Yritämmekö unohtaa koko jutun? Lykkäämmekö asian hoitamista? Toivommeko, että tilanne hoituu itsestään? Elämä on kuitenkin rajallinen. Jokainen saa käyttöönsä vain tietyn ajan. Se on liian lyhyt tuhlattavaksi stressiin, uupumukseen ja murehtimiseen.
Vaivaako sinua jokin? Eikö kaikki ole niin kuin pitää? Jos se, mitä teet, ei tunnu mielekkäältä, tee kerta kaikkiaan jotain muuta. Siinä piilee viisaus. Usko pois.
Oletko koskaan huomannut, että kun teet oikean ratkaisun, kaikki ikään kuin loksahtaa paikalleen? Ovet lennähtävät auki, annat anteeksi kaikille, pursuat tarmoa... olet sovussa maailman kanssa.
Rannaton ulappa odottaa. Olisi otettava oikea suunta.
Pitäisiköhän sinun tehdä täyskäännös?"
Opiskelija, joka lukion jälkeen aloittaa opintonsa korkeakoulussa tai yliopistossa, on uudenlaisen opiskelukulttuurin edessä. Siksi omaa oppimistaan ja kykyään johtaa itseään on hyvä hieman tarkastella siitä näkökulmasta, että kaipaisiko omat tottumukset ja menettelytavat jonkinasteista päivittämistä.
Korkeakouluissa opettajat eivät esimerkisi näytä kädestä pitäen, mistä asioista kannattaa tehdä muistiinpaljoa. Se on opiskelijan oma valinta tekeekö vai ei. Myöskään läsnäolopakkoa ei välttämättä ole. Ja siitä opiskelijat välillä nurisevatkin, että kun ei ole pakkoa, ei sitten tule tehtyäkään asioita.
Tässä vaiheessa teen yleensä opetuksellisen laittomuuden ja soitan opiskelijoille Jope Ruonansuun Pakollisen joulun: http://youtu.be/lFiqMm6520w.
Se suututtaa monia. Valitettavasti asia on kuitenkin niin, että oletus on, että täysi-ikäisyyden saavuttaneet opiskelijat ovat itse vastuussa elämästään ja siitä istuvatko he tunneilla vai eivät. Tähän liittyy myös se opetuksellinen puoli, että myöskään työelämässä ei ole kenenkään pakko mennä töihin. Siitä vain on yleensä seurauksena se, että sitten ei enää kohta ole työpaikkaa, minne mennä. Korkeakouluopinnot ovat vähän samanlaisia: opettaja johdattelee opiskelijat tietolähteiden äärelle ja opiskelija itse on vastuussa siitä, miten materiaalia hyödyntää tehtävissä.
Positiivarit antoivat tänään ajattelemisen aihetta tätä ajatusmaailmaa sivuten. Kirjoitus on otsikoitu:
PÄÄ POIS PENSAASTA "Kun me erehdymme arkielämän pikkuasioissa, korjaamme tilanteen muitta mutkitta. Emme jää suremaan virhettä. Emme epäröi. Emme soimaa itseämme. Emme masennu. Mutta entäs, kun kysymys onkin huomattavasti tärkeämmästä asiasta? Vaikkapa terveydestä tai ihmissuhteista tai urasta? Mitä me teemme, jos niissä on toivomisen varaa? Yritämmekö unohtaa koko jutun? Lykkäämmekö asian hoitamista? Toivommeko, että tilanne hoituu itsestään? Elämä on kuitenkin rajallinen. Jokainen saa käyttöönsä vain tietyn ajan. Se on liian lyhyt tuhlattavaksi stressiin, uupumukseen ja murehtimiseen.
Vaivaako sinua jokin? Eikö kaikki ole niin kuin pitää? Jos se, mitä teet, ei tunnu mielekkäältä, tee kerta kaikkiaan jotain muuta. Siinä piilee viisaus. Usko pois.
Oletko koskaan huomannut, että kun teet oikean ratkaisun, kaikki ikään kuin loksahtaa paikalleen? Ovet lennähtävät auki, annat anteeksi kaikille, pursuat tarmoa... olet sovussa maailman kanssa.
Rannaton ulappa odottaa. Olisi otettava oikea suunta.
Pitäisiköhän sinun tehdä täyskäännös?"
Comments