Tietokoneeton opiskelu, hiljainen singnaali?

Kuva: Margit Mannila

Ihmiset voidaan jakaa kahteen ryhmään:
niihin, jotka kulkevat edellä ja saavat jotain aikaan,
ja niihin, jotka kulkevat jäljessä ja arvostelevat.

-Seneca 

Suutarin lapset ilman kenkiä vaiko viisas hiljainen signaali?

Onko niin, että suutarin lapsella ei ole kenkiä vai ovatko IT-alan ammattilaiset oivaltaneet osa-alueestaan jotakin sellaista, mitä he eivät meille taviksille kerro?

Onko Suomi yksinkertaisesti pudonnut niin totaalisesti sivuun opettamisen ja oppimisen kehityksestä, että emme enää näe metsää puilta? Rummutammeko asioita, jotka muut ovat jo ajat sitten todenneet huonoiksi? Vai annammeko aina "tulen" ryhtyä isännäksi, kun sen pitäsi olla ainoastaan hyvä renki? Ehkä leijumme Pisa-tulosten taikapölyssä ja unohdamme tarkastella kriittisesti oppimisympäristöämme.

Nimittäin kun keskiviikkona (11.2.2015)  kirjoitin tähän blogiin pelillisestä oppimisesta  ja pelipedagogiikasta, niin sitten törmäsin samana iltana TalousSanomissa olleeseen, Elina Rannan kirjoittamaan,  juttuun, joka oli otsikoitu: Piilaakson teknologiaväki suosii tietokoneetonta opetusta. Jyri Engströmin haastattelu oli sitten myös torstaina (12.2) ilmestyneessä HelsinginSanomissa, joka oli otsikoitu, että lapset pois netistä ja aikuiset Tinderistä.

Kirjoituksen alussa kerrotaan, että teknologiayrittäjä Jyri Engeström pyörittää lähipiireineen "mikrokoulua" San Franciscossa. Kotikouluhenkinen oppimismalli painottaa luovuutta, sosiaalisia taitoja ja itsehallintaa. Digitaaliset materiaalit tukevat oppimista, mutta älylaitteita lapset eivät ole halunneet tunneille.

Piilaakson ympäristön Waldorf-kouluissa, tämä tarkoittaa Steinerkouluja, joissa perusperiaatteena on opettaa lasta tekemään mahdollisimman paljon itse. Oppikirjoista lähtien. Jälkikasvustani yksi on käynyt Steinerkoulua kuudennelta luokalta lukion loppuun, joten tunnen ko. opetusta opetusfilosofiaa jonkin verran. Lisäksi kaksi nuorimmaistani on käynyt vuoden verran Steinerkoulua.  Kirjattomuus ei toimi mielestäni ihan kaikissa oppiaineissa. Kaikille ihmistyypeille kyseinen opetustyyli ei vaan välttämättä sovellu. Se, mikä oikein toteutetussa Steinerkoulussa on hyvää, liittyy siihen, että oppilaat opetetaan ajattelemaan ja tuottamaan tietoa heti pienestä pitäen. Tämä oppimistyyli pitäsi kyetä ottamaan haltuun sitten korkeakouluopinnoissa, jossa ei enää riitä, että osaa ulkoa kaiken, mitä kirjoissa on, vaan pitäsi osata soveltaakin.

Ranta kirjoittaa lasten elo näyttää videolla satumaiselta: leikkiä, liikuntaa, käsien ja ihmisyyden taitoja.  Juuri näin. Steinerkoulu on kuitenkin opetusfilosofialtaan sellainen, että se vaatii opettajalta aivan äärettömän paljon. Ja koska sama opettaja opettaa lapsia ensimmäiseltä luokalta aina yhdeksännen luokan loppuun asti, on opettajalla aivan järjettömän suuri vaikutus lapsen itsetuntoon ja elämään, niin hyvässä kuin pahassakin. Steinerkouluihin, niin kuin kaikkiin muihinkin oppilaitoksiin, henkilökuntaan ja opiskelijoihin mahtuu monenlaista.

 
Ranta kertoo, että Applen, eBayn, Googlen ja Yahoon huippujohtajat lähettävät jälkikasvunsa näihin kouluihin. Tietokoneet ovat kiellettyjä. Edesmennyt Apple-johtaja Steve Jobs kielsi tunnetusti tabletit lapsiltaan.


Lue myös nämä: Näistä töistä maksetaan yllättävän hyvää palkkaa
 Intohimotyö – tämä jos mikä ahdistaa
 6 tapaa näyttää älykkäämmältä

Ranta jatkaa, että ajan henkeä kuvaa Sundance-festivaaleilla esitettävä The Mask You Live In -elokuva, joka ruotii digiviihteen rajua vaikutusta poikien identiteettiin. Tämä on asia, joka kannattaisi oikeasti ottaa vakavasti. Jos ihmisen elämään kuuluu räiskimistä aamusta iltaan, niin se ei voi olla vaikuttamatta psyykkeeseen. Mielestäni ei voida millän tavalla väittää, tai sulkea pois, etteikö väkivaltapelit opettaisi  jollakin tasolla väkivaltaa tai jopa madaltaisi kynnystä käyttää sitä. On suorastaan luonnotonta väittää, että niin ei tapahdu, jos sitten opetuksen pelillistämistä perustellaan sillä, että pelin avulla tulee kokonaisvaltainen tunnekokemus ja asia jää paremmin mieleen. Aivan samalla logiikalla myös väkivalta jäänee mieleen.

Olemmeko sittenkin (taas) jälkijunassa?

Pohdin jo tuossa alussa, että ollaanko meillä siis sittenkin jälkijunassa, kun meillä  puuhataan näitä älylaitteita tohinalla  kouluihin, kun digiteollisuuden ytimessä Piilaaksossa, kuten Ranta kirjoittaa, kytee kapinahenki digitalisoituvaa lapsuutta kohtaan. Ranta jatkaa, että eräänlaista renessanssiajan opetusta tarjoavat koulut vastaavat omalla tavallaan siihen, mitkä taidot ovat tärkeitä tulevaisuudessa ja miten niitä opitaan. – Luovuus, vuorovaikutustaidot ja yhteistyökyky, useiden teknoyhtiöiden vaikuttaja Brad Wurtz sanoo Waldorf-koulun videolla. "Suomi elää yhä intovaihetta" Suomi on nuori kulutuskulttuuri varsinkin Piilaaksoon verrattuna. Piilaaksossa digitalisen viihteen kulutus on ollut ylenpalttista jo useamman sukupolven ajan, mikrobloggauspalvelu Jaikusta aikanaan tunnetuksi tullut, yrityshautomoa nykyään vetävä Engeström sanoo Taloussanomille. Suomessa tunnutaan olevan yhä innostusvaiheessa: mitä enemmän ruutuja, sen parempi.

Digiteollisuus on iso työllistäjä

Ranta siteeraa  Engeströmiä, joka arvelee, että  Amerikan länsirannikolla eletään kaaren kypsempää vaihetta, jossa kriittisyyskin kasvaa. Digiteollisuus on iso työllistäjä Kaliforniassa. Siksikin muutaman vuoden pyörineen koulukokeilun vanhemmista valtaosa työskentelee teknologiayhtiöissä. Ajatushautomo Demoksen tulevaisuuden tutkija Aleksi Neuvonen sanoo, että Suomessakin voisi odottaa jollain aikavälillä "vastapedagogiikkaa" valtavirralle, lapsiin ja viestintäteknologiaan liittyvälle "valtavalle ihmiskokeelle". Tällä hetkellä puuttuu syvällisempi keskustelu teknologian lisäarvosta, ruutuajan kasvamisesta ja sen vaikutuksista. – Meillä on osin talouden, osin kulttuurin luoma idea, että kun digitalisaatio etenee nopeasti, putoamme kaikki kelkasta. Tähän reagoidaan voimakkaasti. Koulutuksen pitää vastata muutokseen, mutta laitehankinnat ovat helppo, hallinnollinen päätös.

Meidän pitäisi itse määritellä se, millainen se meidän kelkkamme on, josta putoamme. Jos kelkasta putoaminen tarkoittaa matalampaa elintasoa, mutta mielekkäämpää elämää, ei kelkasta putoaminen ole ollenkaan ongelma. Ongelma on enemmän se, että meistä jokainen haluaa  (jättisuuren) omakotitalon järven tai meren rannalta ja kaksi autoa,  viisi ulkomaanmatkaa vuodessa jne... Juoksemme näiden halujemme perässä henkihieverissä. Meillä olisi mahdollisuus myydä hiljaisuutta ja rauhaa sen kadottaneille.

Laitteet vetoavat lapsiin

 – Keskustelu kulkee maallikkohavaintoina. Lapset näyttävät käyttävän kaiken mahdollisen ajan laitteiden ääressä. Laitteet ovat niin vetovoimaisia ja addiktoivia. Siitä, mitkä ovat pitkän aikavälin kehityspsykologiset vaikutukset, ymmärrystä on vähän, Neuvonen sanoo.

Sitten otetaan esiin digitaaliset oppimismuodot. Niistä sanotaan näin: Digitaalisia oppimismuotojakin kannattaa ottaa mukaan, mutta ylipäänsä oppimista pitäisi kehittää enemmän psykofyysiseksi kokemukseksi, jossa yhdistetään liikuntaa, ulkoilua, havainnointia, käsillä tekemistä ja eri oppiaineiden sisältöjä, Neuvonen sanoo.

Jutussa nousevat vahvasti esiin Steinerkoulut, josta kirjoitin jo edellä hieman. Steinerkouluissa vaihtelevia käytäntöjä Yhdysvaltalainen koulujärjestelmä ei ole samalla tapaa tasalaatuinen kuin suomalainen. Piilaaksoon valikoituu koulutusnäkemyksiltään vahvaa väkeä. Yhdysvalloissa koulu voi lisäksi suunnitella hyvin vapaasti opetustaan. Yksityiskoulujen lukukausimaksut tuovat lisäresursseja ja vanhempien äänen kuuluville. 

Jutussa huomautetaan, että Suomessa opetusta ohjaavat melko tarkasti opetussuunnitelmat. Opetushallitus on juuri uudistanut niiden perusteet. Tietotekniikka on yhä vahvemmin esillä. Jos Suomesta hakee vaihtoehtoa, steinerkoulut seuraavat piirun verran varovaisempina tietotekniikan opetuskäyttöä. Steinerkasvatuksen liitosta kerrotaan, että käytännöt vaihtelevat maittain ja kouluittain. Suomessa pääsääntö on, että alakouluissa teknologiaa ei ole. Kouluissa on keskusteltu tablettien käytön järkevyydestä ja siitä, pitäisikö käyttöä rajata esimerkiksi vasta neljännestä tai kuudennesta luokasta ylöspäin. Vanhemmissa on sekä teknomyönteisiä että -kielteisiä. – Teknologiassa on paljon hyvää, mutta kyse on siitä, milloin ja miten sitä kannattaa käyttää, Espoon steinerkoulun rehtori Filip Häyrynen sanoo. Jyri Engeströmin lasten ruutuaika on rajattua. Pidemmillä reissuilla tableteista katsotaan sentään elokuvia. Engeström kertoo hiljattain kysyneensä pojaltaan hänen lempielokuvaansa. Se oli Chaplinin poika.

HelsinginSanomissa olleessa haastattelussa Engström lainaa psykiatri Carl Jungin varjon käsitettä selittääkseen, mikä sosiaalisessa mediassa on pielessä. Jungille varjo tarkoitti tiedostamatonta persoonallisuuden osaa, joka kätkee esimerkiksi epämiellyttävät luonteenpiirteet ja pyrkimykset, jotka eivät sovi yhteen tietoisen mielen kanssa. "Some-ajassa se varjo yritetään lakaista maton alle. Sille ei ole sijaa. Tiedätkö H. C. Andersenin sadun miehestä, joka menettää varjonsa? Mies halusi olla hyvä ja järkevä, mutta kun varjo kiellettiin, se kasvoi. Lopulta se murhautti isäntänsä."

Eräs kalifornialainen koulu palkkasi hiljattain leikkimiskonsultin, Engeström kertoo. Siis henkilön, joka opettaa lapsille, miten leikitään. Engeström epäilee, että syy on peleissä. Lapset ovat menettäneet kykynsä leikkiä.

Syy voi olla mielestäni myös TV-ohjelmmissa. Lapset katsovat aamusta iltaan filmejä. Filmit opettavat meidät keskittymään n. 12- 20 minuutin ajaksi.  Sitten tulee uusi filmi tai mainoskatko. filmiä katsoessaan lapsi on passiivinen sivustaseuraaja ei aktiivinen osallistuja, kuten leikissä. Samaa tahtia koneilla vietetyn ajan kanssa ihmiset paisuvat kuin pullataikina. Todennäköisesti tulevaisuuden elinikäennuste laskee samaa tahtia maailman digitalisoitumisen kanssa.

Itse olen sitä mieltä, että tietotekniikan perusteet tulee saada ottaa haltuun nuorena. Itsekuria ja itsehillintääkin on pakko oppia ja opetella. Ei ihminen opi sillä tavalla hallitsemaan mielihalujaan, että kaikki kielletty, epäterveellinen, sopimaton tai vaarallinen viedään pois silmien edestä. Kyllä ihmisen pitää opetella johtamaan itseään  ja kantamaan vastuuta tekemistään päätöksistä.

Mieleeni hiipii tässä yhteydessä myös päätös lopettaa suomalaisissa kouluissa kaunokirjoitus. Käsillä tekemisen taidot, hienomotoriikka, ajatteleminen ovat yhteydessä toisiinsa. Aivotutkijat ovat huolissaan käsinkirjoittamisen vähenemisestä. "Tuoreet tutkimukset osoittavat, että käsinkirjoituksella ja laajemmalla oppimiskehityksellä on tiivis yhteys, kertoo New York Times. Opittuaan käsinkirjoitusta lapset eivät ainoastaan opi lukemaan nopeammin vaan he myös pystyvät paremmin tuottamaan ja hallitsemaan tietoa. Toisin sanoen tutkijoiden mukaan merkitystä ei ole pelkästään sillä, mitä kirjoitamme vaan myös sillä, miten kirjoitamme."

Käsin kirjoittaminen antaa aikaa ajatella

Jutussa Katoaako käsin kirjoittaminen?, sanotaan mm. näin: Käsin kirjoittamiseen ja käsialaan perehtynyt kasvatustieteen professori Leena Krokfors toteaa käsin kirjoittamisen arvon pienentyneen. Vielä pari vuosikymmentä sitten käsialalla oli merkitystä.

– Käsin kirjoittaminen antaa ihmiselle aikaa ajatella. Käsittäminen ja ymmärtäminen ovat kokonaisvaltaisia prosesseja, ja ihminen tarvitsee aikaa sisäistääkseen asioita. Käsin kirjoittaminen vaikuttaa aivotoimintaan. Se on samankaltaista tekemistä kuin liikkuminen, vaikkapa tanssi. Käsin kirjoittaminen ja ylipäätään käsillä tekeminen vaikuttavat myös positiivisesti luovuuteen, Krokfors kertoo.

Käsin kirjoittamisesta seuraa ihmiselle monenlaista hyvää. Se on osa laajempaa motorista kokonaisuutta, ja kehittää etenkin psykomotorisia taitoja. Se stimuloi aivoja monipuolisesti. Parhaimmillaan se tuottaa tekstin lisäksi mielihyvää ja nautintoa.

– Käsin kirjoittaminen edistää kokonaisvaltaista kehon ja mielen koordinaatiota. Se auttaa painamaan mieleen ja muistamaan asioita, se luo yhteyksiä eri aivoalueiden välillä ja edistää näin aivojen plastisia, muovautuvuuteen liittyviä ominaisuuksia, Krokfors sanoo. (Lähde Katoaako käsin kirjoittaminen?)

Käsin kirjoittamisesta luopumisen sijaan meidän tulisikin vähentää koulussa koneella kirjoittamista ja  lisätä käsin kirjoittamista, piirtämistä ja kädentaitoaineita entisestään. Rudolf Steiner taisi olla tässä asiassa aivan oikeilla jäljillä aikoinaan. 

Lähteitä ja lukemistoa
Huttunen, Vesa-Pekka. (2020). Kir­joi­tat­ko tärkeät asiat ylös kynällä vai näp­päi­let­kö ne tie­to­ko­neel­la tai pu­he­li­mel­la? – Väitös: Ai­kui­sel­le läppäri on nopea väline, mutta kynä on parempi. Lapin kansa. (10.1.2020).  KM Satu-Maarit Frangoun kasvatustieteen väitöskirja ”Write to Recall – An Embodied Knowledge Construction Model of Affects in Writing” (3.11.2021).

Mielenkiintoinen hiljainen signaali, joka ei välttämättä naurata juuri nyt. (23.3.2020).


Auta minua pitämään sivusto ajan tasalla. Jos huomaat, jonkun linkkaamisen arvoisen sivuston tai huomaat, että joku linkki ei toimi, laita viesti kommenttikenttään. Viestiäsi ei julkaista, jos kiellät sen julkaisemisen.  

Edit
3.11.2021 5/20.
23.3.2020 5/15.
10.1.2020 10