Stereotypiauhkia ja mielen valmentamista

Kuva hevosblogistani, kuvaaja GuNi

Aloita elämä heti ja laske jokainen päivä erilliseksi elämäksi.
-Seneca

Seneca the Elder Seneca the Younger

Aloitin eilen lukemaan menneellä viikolla lainaamaani teosta, jonka on kirjoittanut Harri Gustafsberg (2014). Kirja on nimeltään: Mielen valmentamisella optimaaliseen suoritukseen. Sen on kustantanut Kustannus Siipipyörä. Kirjan takakannessa kerrotaan, että Harri Gustafsber on koulutukseltaan poliisi ja hän työskennellyt ns. Karhu-ryhmässä.

Gustafsberg (2014, 15) sanoo uskovansa voimakkaasti siihen, että meillä on valta valita oma mielentilamme, energiatasomme ja asenteemme. Hän neuvoo heti kirjan alkulehdillä tekemään noin viikon ajan seuraavaa harjoitusta: Kun heräät aamulla valitse energinen mieliala, kuuntele hyvää musiikkia ja päätä että tästä päivästä tulee hyvä. Valitse suhtaumistapasi rakentavasti ja positiivisesti. Tee vaikka lyhyt mielikuvaharjoitus siitä, että tunnet olevasi energinen ja mielesi on kirkas ja iloinen. (Gustafsberg 2014, 15-16.)

On totta, että me emme voi aina valita, mitä meille tapahtuu, mutta voimme valita tapamme suhtautua näihin asioihin. Mielen valmentamisen yksi tarkoitus on oivaltaa tämän valinnan vapauden mahdollisuus, kirjoittaa Gustafsberg (2014, 17.) ja jatkaa, että mielen valmentaminen tarkoittaa oman sisäisen maailman hahmottamista ja ymmärtämistä. 

Tiedän, että osa opiskelijoistani pitää täytenä hömppänä, kun puhun liiketoimintasuunnitelman kohdassa 2 omasta osaamisesta ja omasta visiosta.  Siitä huolimatta teetän tämän tehtävän vuodesta toiseen. Tiedän omasta kokemuksestani, että mielen valmentaminen toimii. Toisaalta opettajana olen joutunut pohtimaan paljon sitä, kenelle opetan. Kaikkea kaikille vai ei mitään kenellekään? Olen tullut siihen lopputulokseen, että minun on tehtävä valinta ja opetettava niitä, joilla on kyky/halu/valmius vastaanottaa asioita.

Tästä on suora aasinsilta  Jani Kaaron kolumniin, joka on julkaistu YLE/oppiminen -sivustolla. Kolumni on otsikoitu: Miksi naiset eivät menesty matematiikassa? Kaaro aloittaa kolumninsa toteamalla, että koulun alkaessa tytöt ja pojat ovat yhtä kiiinnostuneita matematiikasta. He ovat siinä myös taitotasoltaan yhtä hyviä. Yläasteella tyttöjen kiinnostus matematiikkaan kuitenkin alkaa vähitellen lopahtaa, lukiossa harvempi tyttö kuin poika valitsee pitkän matematiikan ja yliopistossa matematiikan opiskelijoista valtaosa on poikia. (Kaaro 2015.)

Näinhän siinä tuppaa käymään, miten Kaaro kuvaa. Itse olin alakoulussa luokkani priimus matematiikassa aina viidenteen luokkaan saakka. Sitten opettaja vaihtui. Hän ei ilmeisesti itse pitänyt kovin paljon matikasta, koska istui tuolissaan aina matematiikan tunnilla vetelästi, yleensä jalat vielä pöydällä. Minuakaan ei matematiikka enää kiinnostanut, sillä opettaja viestitti koko olemuksellaan, että se ei ole tärkeää eikä näitä asioita juurikaan tarvita. Aloin tippua kyydistä. Ja koska tipuin kyydistä, minut ohjattiin keskipitkään matematiikkaan yläkoulussa (kultaisella 1980-luvulla oli käytössä tasokurssit).

Kaarron (2015) seuraavakin toteamus osuu nappiin: Viime vuosina on kuitenkin kuvattu psykologinen mekanismi, joka näyttää selittävän tyttöjen huonoa matematiikkamenestystä – ja samalla monta muuta oppimiseen liittyvää ongelmaa. Mielenkiintoista on se, että sillä ei ole mitään tekemistä oppilaiden taidon tai kapasiteetin, vaan pelkojen ja odotusten kanssa.

Stereotypiauhka aktivoituu erityisesti kokeissa ja koulumenestyksessä, ja saa ihmisen osaamisen näyttämään kehnommalta kuin mitä se todellisuudessa on.

Amen. Tähän ei voi muuta sanoa. Stereotypiauhka. Ja kun lähipiirissäni sattui vielä olemaan henkilö, joka vahvisti tätä stereotypiaa, niin mikäs siinä. Oli helppo antaa mennä. Se sopi aivan erinomaisesti laiskalle luonteelleni. Ei tarvinnut nähdä yhtään ylimääräistä vaivaa: lukio lukematta läpi jne. Nyt opettajana yritän saada oppilaani havahtumaan siihen, mikä merkitys omalla asenteella on oppimisprosessissa. Fiksoutumat ovat  valitettavasati vain usein niin syviä, että puhe menee ns. kuuroille korville.

Opettajalla on vastuu opetustyössään.  Mielestäni ei ole kuitenkaan ollenkaan väärin luoda illuusio siitä, että oppilaat osaavat ja ovat hyviä. He nimittäin alkavat toimia odotusten mukaisesti. Se on todettu psykologisissa tutkimuksissa. Kaarokin viittaa niistä yhteen.

 "Stereotypiauhka aktivoituu erityisesti kokeissa ja koulumenestyksessä, ja saa ihmisen osaamisen näyttämään kehnommalta kuin mitä se todellisuudessa on. Stereotypiauhassa oppilaan mieli täyttyy epäonnistumisen pelolla, mikä vie tilaa rationaaliselta ajattelulta ja päätöksenteolta." toteaa Kaarto.

Kaaro (2015)  toteaa, että stereotypiauhan negatiivinen vaikutus naisten matemaattisten aineiden opiskeluun on osoitettu monissa tutkimuksissa. Näistä eräs kiinnostavimpia on Padovan yliopiston vuoden 2008 tutkimus, jossa miehiä ja naisia laitettiin pelaamaan shakkia internetissä. Koeasetelma oli suunniteltu siten, että naiset eivät tienneet ketä vastaan he pelasivat ja tämä antoi tutkijoille mahdollisuuden kokeilla erilaisia yhdistelmiä. (Kaaro 2015)

Tulokset osoittivat, että naiset olivat hyviä shakinpelaajia, mutta heidän itseluottamuksensa riippui siitä, ketä vastaan he pelasivat. Jos vastapelaaja oli tuntematon, naiset pärjäsivät shakissa yhtä hyvin kuin miehet. Jos naiset uskoivat pelaavansa toista naista vastaan, heidän suorituksensa jatkui hyvänä. Jopa silloin, kun vastapelaaja oli oikeasti mies, mutta heille uskoteltiin vastapelaajan olevan nainen, naiset pelasivat hyvällä tasolla. Kun vastapelaajan kerrottiin olevan mies, naisten suoritus romahti välittömästi.
Tutkijat uskovat että naisten suorituksen romahtaminen johtuu siitä, että shakki on hyvin miesvaltainen ala. Siksi stereotypiauhan aktivoitumiseen riitti pelkkä tieto siitä, että vastapelaaja on mies. (Kaaro 2015)

Kaaro jatkaa, toisissa tutkimuksissa stereotypiauhkaa on selvitetty koettamalla aktivoida uhka ennen matemaattista testiä. Yhdessä tutkimuksessa naiset saatiin alisuoriutumaan matematiikan kokeessa pelkästään muistuttamalla, että miehet pärjäävät matematiikassa usein naisia paremmin. Toisessa kokeessa naisten matematiikan osaaminen romahti täydellisesti, kun heitä muistutetiin tästä samasta asiasta, mutta lisättiin, että ero miesten ja naisten matemaattisuudessa on biologinen eikä siihen voi vaikuttaa.

Tulokset osoittivat odotetusti, että jos naiset osallistuivat kokeeseen omalla nimellään, he alisuoriutuivat. Mutta jos naiset käyttivät miehen pseudonyymiä, he selviytyivät kokeesta yhtä hyvin kuin miehet.

Samalla tavalla kuin stereotypiauhan voi aktivoida, sitä voi koettaa myös vaimentaa. Eräässä matemaattisessa testissä naisten stereotyyppiuhka ensin aktivoitiin muistuttamalla heitä miesten ylivertaisuudesta matematiikassa. Tämän jälkeen osalle naisista tarjottiin kuitenkin mahdollisuus osallistua testiin miehen nimellä. Tulokset osoittivat odotetusti, että jos naiset osallistuivat kokeeseen omalla nimellään, he alisuoriutuivat. Mutta jos naiset käyttivät miehen pseudonyymiä, he selviytyivät kokeesta yhtä hyvin kuin miehet.

Pseudolääke tai pesudonimi. Mieleeni on jäänyt kasvatustieteiden opinnoistani teos Einarsson, Jan och Hultman, Tor G (1984), God morgon pojkar och flickor – Om språk och kön i skolan, Malmö: Gleerups förlag. Ruotsissa ollaan valveutuneita, kuten tämänkin teoksen kirjoittamisvuosi osoittaa. Itse opiskelin ko. teosta vuonna 1995 Helsingin yliopiston kasvatustieteiden cum laudatur -arvosanaa suorittaessani.  Tämä teos on jäänyt poikkeuksellisen hyvin mieleeni. Havainnot opettajan asenteessa tyttöihin ja poikiin ja etekin sen merkityksestä havahduttivat.

Aihepiiriin liittyvää (ruotsinkielistä tutkimusta) löytyy tästä linkistä, jossa on Anna Anderssonin,  vuonna 2009, opettajaopintoihin tekemä tutkimus, joka on otsikoitu  Hur pojkar och flickor tar och får ordet i klassrummet. – Ur ett genus perspektiv. Onko mikään muuttunut? Vai onko kaikki taantunut. Sukupuolineutralius ei,  kaikesta huolimatta, taida olla vastaus tähän asiaa.

Stereotypiauhka koskee tietysti muitakin asioita, kuin pelkästään tyttöjen matematiikan oppimista, kirjoittaa Kaarto. Jos ylipainoisia muistutetaan siitä, että lihavilta puuttuu itsekuria, tämä on usein myös tulos, jonka he saavat testeissä. Jos vanhuksia muistutetaan siitä, että vanhalla iällä muisti heikkenee, he floppaavat muistitesteissä. Stereotypiauhalla on taipumus toteuttaa itsensä, minkä vuoksi kokeet ja testitilanteet voivat antaa vinoutuneen kuvan ihmisten todellisesta osaamisesta. (Kaaro 2015) Edelleen mielläkin vähätellään naisia ja tyttöjä, blondeja jne. Ihan samalla kuin poikiin kohdistuu erilaisia sterotypiauhkia. Etenkin emotionaaliselle puolelle. Mies ei itke. Mies osaa sitä ja tätä. Pohdin vakavasti, miksi me valtaistamme toisiamme tällä tavoin? Eikö tämä ole henkistä väkivaltaa? Syrjintää?

Kuinka tästä kaikesta itsensä vähättelemistä sitten voi päästä eroon? Harjoittelulla, sanoo Gustafsberg (2014, 18-19).  Harjoittelun laatu on suorassa suhteessa suorituskykyyn ja sitä kautta tuloksiin. Tätä ei voi tämän yksinketaisemmin eikä selkeämmin ilmaista.  Harjoittelun on oltava jatkuvaa.  Gustafsberg (2014, 19) esittääkin kahdeksan kysymystä:

1. Miksi mieltä on syytä harjoittaa jatkuvasti?
2. Jos olet hyvässä fyysisessä kunnossa, niin voitko lopettaa hajoittelun?
3. Muistammeko olla jokaisena päivänä kiitollisia ja onnellisia?
4. Viekö stressi energiaamme tarpeettomasti?
5. Kykenemmekö elämään hetkessä vai olemmeko negatiivisten ajatusten kehässä tai tunteiden suossa?
6. Osaammeko keskittää energiamme ja keskittyä tärkeisiin asioihin? 
7. Mitä ovat tärkeät asiat?
8. Tiedostammeko omat sisäiset voimamme ja osaammeko käyttää niitä?

Ihmisellä on ihmeen kaipuu. Me tavoittelemme muutosta, joka kääntäisi elämämme suunnan ja antaisi elämällemme suurempaa tarkoitusta, kirjoittaa Gustafsberg ja jatkaa, ajatus eli sisäinen ääni on alku, johon keho vastaa tunteilla. Tunne muuttuu toiminnaksi ja toiminta voi muuttua tavaksi ja tottumukseksi. Tottumusten kautta toiminnasta tulee intuitiivista eli toimimme ajattelematta asiaa sen enempää.  (2014, 20)

Gustafsberg (2014, 21)  toteaa, että jos uskomme, että joku asia on totta, siitä muodostuu todellisuus. Toisaalta jos uskomme samaan asiaan, että se ei ole totta, niin sekin muodostuu todellisuudeksi. Mielen lait ovat sopusoinnussa luonnonlakien kanssa. Jos näin ei ole, mielen tuotokset ovat pelkkää ajatusharhaa. Hän nostaa esimerkiksi  tällaisesta   uskomuksesta esiintymispelon, joka vahvistuu ajattelun voimasta on uskomus siitä, että ei kykene esiintymään julkisesti.  Tämä uskomus luo mielen tilaamme reaktion, jota kehomme tunne vahvistaa hikoilulla, äänen värinällä, jännityksellä, pahoinvoinnilla ym. tuntemuksilla. Näin uskomus vahvistaa todellisuutta. 

Oma kokemukseni esiintymispelosta on, että siedätyshoito on siihen paras lääke, ei se että jättää esiintymättä. Minä kyllä varsin hyvin ymmärrän nuorta, joka kertoo esiintymispelostaan, mutta en ymmärrä sitä, että hän antaa pelon hallita häntä. Työelämässä tarvitaan  esiintymistaitoja.  Ja olen sitä mieltä, että kaikki taidot todellakin on opittavissa olevia asioita. Joidenkin taitojen harjoittelu vain vaatii enemmän harjoittelua kuin jonkin toisen.

Lähteet
Gustafsberg, Harri (2014). Mielen valmentamisella optimaaliseen suoritukseen. Kustannus Siipipyörä.

Kaaro, Jani. (2015). Miksi naiset eivät menesty matamatiikassa?   Kolumni. Yle/oppiminen-sivustolla.

Sundheim, Ken (2015) The Fundamentals of Successful Thinking (24.11.2015)

(Edit 24.11.2015)

Lähetetty Windows Phonesta