Yrityskaupasta II

Kuvan lähde Kukkonen & Walden 2015, (Luettu  25.3.2019). 

Kukkonen ja Walden (2015) toteavat, että  yrityksen elinkaaren keski- ja loppuvaiheessa mukaan kuvaan tulevat hyvin usein ns. yritysjärjestelyt eli yritystoiminnan harjoittamisen uudelleenorganisoinnit. Yritysjärjestelyihin luetaan niin yrityksen mahdollinen myynti ja purkaminen taikka lopettaminen kuin myös omistuksessa tehtävä sukupolvenvaihdos tai muut mahdolliset liiketoiminnan järjestelyt. Yrityksen ja sen omistajien peruskysymyksiksi tässä yhteydessä muodostuvat ainakin seuraavat asiat:

1. • tehdäänkö jossakin vaiheessa omaisuuslajisiirtoja ja/tai tulolähdesiirtoja
2. • siirretäänkö yrityksen omaisuutta yksityispuolelle
3. • tehdäänkö yritysmuodon muutos tai muu yritysjärjestely elinkeinoverolain määrittelemässä mielessä
4. • myydäänkö yritys eli tehdäänkö yrityksen kauppa joko liiketoiminnan myyntinä tai koko yrityksen (osakkeiden) myyntinä
5. • tehdäänkö vastikkeeton tai vain osin vastikkeellinen sukupolvenvaihdos
6. • lopetetaanko toiminta vasta purkamisen kautta. (Kukkonen & Walden 2015, luettu  25.3.2019.)
7.  

 

Englannin kielessä yrityskauppojen yhteydessä käytetään termiä mergers and acquisitions, mikä viittaa moniin erityyppisiin transaktioihin. Sanaa acquisitions voitaneen pitää enemmän geneerisenä (yleisluonteisena) terminä, kun taas sanan mergers voidaan katsoa viittaavan laissa säädeltyihin järjestelyihin, kuten esimerkiksi Suomen osakeyhtiölain mukaiseen sulautumiseen. Yrityskauppamaailmassa käytäntö on  hyvin pitkälti se, että yrityskauppoihin liittyvät sopimukset laaditaan englannin kielellä. Näin toimitaan riippumatta siitä, ovatko osapuolet maista, joissa englanti on vallitseva kieli. On lukuisia esimerkkejä siitä, että myös maan sisällä – esimerkiksi suomalaisten osapuolten välillä – laaditaan englanninkielisiä sopimuksia. Englannin kielen käyttö ei ole ongelmatonta, koska oikeusjärjestelmässä, jossa englanti ei ole virallinen kieli englanninkielisten termien merkitys ei aina ole yksiselitteinen.

Kielellisen ulottuvuuden lisäksi yrityskauppasopimuksissa noudatetaan muutoinkin pitkälti alun perin Englannissa ja Yhdysvalloissa kehitettyä sopimustraditiota. Käytännössä tämä  johtaa erinäisiin oikeudellisiin kysymyksiin siitä, mitkä näiden mallien ja termien vaikutukset ovat riitatilanteissa silloin, kun kauppakirjaan sovelletaan Suomen lakia. (Doepel, Fogelholm, Karanko, Saanio & Wilkman 2013, 331.)

Immonen (2018, 511) kirjoittaa, että yritysjärjestelydirektiivin (viimeisin kodifiointi 2009/133/EY 26,3,2019) tarkoituksena on ollut edistää EU-tasoisia yritysjärjestelyjä keventämällä näihin liittyvää tuloverorasitusta. Verotusta on huojennettu ottamalla käyttöön yritysrakenteiden uudelleenjärjestelyyn sovellettavat yhteiset säännöt, jotka ovat myös kilpailun kannalta puolueettomia. Direktiivi on saatettu Suomessa voimaan niin, että direktiiviperusteisia normeja sovelletaan sekä kansallisiin että maan rajat ylittäviin järjestelyihin, joissa toisena osapuolena on muusta EU-maasta oleva yhtiö (kotipaikka on jäsenvaltion lainsäädännön mukaan kyseisessä valtiossa, eikä yhtiö ole kyseisen valtion ja jonkin EU:n ulkopuolisen valtion välillä solmitun verosopimuksen perusteella EU:n ulkopuolella asuva), joka täyttää yritysjärjestelydirektiivin statuksen ja on velvollinen suorittamaan yhteisöveroa.

Immonen (2018, 511) huomauttaa, että ongelmana oli pitkään se, ettei yhtiölainsäädännössä ollut valmiuksia toteuttaa maan rajat ylittävää sulautumista tai jakautumista. Verolainsäädännössä on ollut valmiina säännökset tällaisen menettelyn verokohtelusta (EVL 52.2 ja 52 e §) jo vuodesta 1996 lukien. Vaikka yritysjärjestelydirektiivi koskee vain EU-aluetta, samat EVL:n periaatteet koskevat myös ETA-aluetta (Norja, Islanti, Liechtenstein) ja sulautumisen osalta laajemminkin. Immonen (2018, 511) viittaa muutamiin KHO:n taltioihin ja KVL:n lausuntoihin  KHO 10.10.1997 taltio 2531, KHO 2004:112, KVL 2007/38 ja KVL 2008/55.

Kun eurooppayhtiöasetus (8.10.2001/2157, ks. asetuksen II Osasto 2. jakso) saatiin aikaiseksi, tuli 8.10.2004 lukien mahdolliseksi toteuttaa­ jäsenvaltion rajat ylittävä sulautuminen perustamalla eurooppa­yhtiö joko absorptiosulautumisen tai kombinaatiosulautumisen kautta (ks. tapauksia KHO 2005:71 ja 2007:30 sekä KVL 2006/70). EU:ssa valmistui seuraavaksi Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi pääoma­yhtiöiden rajat ylittävistä sulautumisista (2005/56/EY), jota on ollut sovellettava jäsenvaltioissa 15. päivästä joulukuuta 2007. Direktiiviä sovelletaan EU-valtioiden lisäksi muissa Euroopan talousalueeseen kuuluvissa valtioissa (ETA:n sekakomitean päätös N:o 127/2006). Direktiivin voimaan saattamiseksi Suomessa muutettiin muun muassa osakeyhtiölakia (28.12.2007/1415; HE 103/2007) näiden menettelyjen mahdollistamiseksi. Samassa yhteydessä lakiin lisättiin, vaikka mainittu asetus ei tätä vaadikaan, myös rajat ylittävää jakautumista koskevat säännökset. EU-tasolla rajat ylittävää jakautumista ei siis ole harmonisoitu. (Immonen 2018, 511-512.) Ks. myös Eurooppayhtiön perustaminen (26.3.2019)

Edelleen Immonen (2018, 512) huomauttaa, että oikeuskäytännössä on katsottu, että sulautumista koskevia verotuksen periaatteita tulee soveltaa myös ETA-alueen ulkopuolella asuvien yhtiöiden sulautumiseen, jos tämä oikeudellisen menettelyn kannalta vastaa Suomen lain tarkoittamaa sulautumista (Katso KHO 10.10.1997 taltio 2531).

 

Lähteet ja lukemisto

 

Aho, Pekka. Miten teet tarkkoja tilinpäätösanalyysejä. (26.3.2019).

Andreas Doepel, Christian Fogelholm, Antti Karanko, Ari-Pekka Saanio, Nina Wilkman,

V Yrityskaupan sopimukset. Teoksessa Katramo, Mikko,  Lauriala, Jari,   Matinlauri, Ismo,  Niemelä, Jaakko E., Svennas, Karin,  Wilkman, Nina,Yrityskauppa. 2013. Alma Talent. 

Arvonmääritysopas. Yritys Consulting. (26.3.2019). 

Eurooppayhtiölaki 742/2004. Finlex. (26.3.2019).

Finanssivalvonta. Tilinpäätöksen avainluvut. (26.3.2019).

Finnvera. Laske yrityksesi arvo. (26.3.2019)

Immonen, Raimo, Yritysjärjestelyt. 2018. Alma Talent. 

Kilpailulaki 948/2011. Finlex. (25.3.2019).

Kivistö, Joni & Painilainen, Jonas. Myyjän tiedoksiantovelvollisuus ja ostanjan selonottovelvollisuus yrityskaupassa. PWC. (25.3.2019).

Kukkonen, Matti & Walden Risto. (2015). Elinkeinoverolaki käytännössä. Alma Talent. 

Kyllönen, P. Yrityskauppasopimukset, luento. C&S. (25.3.2019).

Laki kilpailuoikeudellisista vahingonkorvauksista 1077/2016. Finlex. 

Mannila, Margit. (2017). Kirjanpito ja talouden tunnusluvut. Perheyrittäjyys. (26.3.2019).
 

Mannila, Margit. (2014). Yrityskauppa. Perheyrittäjyys. (25.3.2019). 

Ohjeita "busineksen" ostajalle.  (26.6.2019).

Työ- ja elinkeinoministeriö. Työ ja elinkeinoministeriö seuraa ulkomaalaisia yrityskauppoja. (25.3.2019).

Valtioneuvoston asetus yrityskauppojen tiedonantovelvollisuudesta 1012/2011. Finlex. (25.3.2019).

Yrityskauppavalvonta. Kilpailu- ja kuluttajavirasto. (25.3.2019). 


Edit
26.3.2019 130/250
25.3.2019 120

Auta minua pitämään sivusto ajan tasalla. Jos huomaat, jonkun linkkaamisen arvoisen sivuston tai huomaat, että joku linkki ei toimi, laita viesti kommenttikenttään.