Tekijyys yhteiskirjoittamisessa

Akateemisessa maailmassa tutkimuksen tulokset tuodaan julki kirjoittamalla ne tutkimusraporteiksi. Usein tutkimusta tekee ja tutkimusraporttia kirjoittaa useampi henkilö ja siksi tekijyydestä ja tutkimukseen liittyvistä vastuista olisi tärkeä sopia jo heti tutkimusta aloitettaessa. Tutkimuseettisen neuvottelukunnan vuonna 2019 julkaisema ohjeistus Tieteellisten julkaisujen tekijyydestä sopiminen (myöhemmin Tekijyys 2019) on laadittu juuri tällaisiin tilanteisiin. Julkaisuilla on vahva rooli tutkijan meritoitumisessa (Tekijyys 2019, 7). Meritoituminen osoitetaan julkaisuilla ja niiden määrä on usein ratkaiseva tekijä virantäytössä. Siksi myös kiistoja tekijyydestä syntyy suhteellisen helposti. Käytännössä nimi kirjoittajaluettelossa on tutkijalle siis ansio. Tämän ansion hän voi merkitä julkaisuluetteloonsa. Meillä Suomessa tutkimusorganisaatiot ja tutkimusta rahoittavat tahot edellyttävät, että heille osoitetut tai heidän tutkijayhteisössään laaditut hakuasiakirjat (hakemus, ansioluettelo, julkaisuluettelo, portfolio) noudattavat hyvää tieteellistä käytäntöä. (Tekijyys 2019, 10.)

Tekijyydestä on hyvä puhua senkin takia, sillä se ketkä merkitään yhteisjulkaisuissa kirjoittajiksi ja muiksi tekijöiksi vaihtelee eri tieteenalioilla. Epäselvyyksiä siitä, kenen nimi mainitaan julkaisussa ja missä järjestyksessä, syntyy helposti tilanteissa, joissa tutkimusta tehdään ryhmässä. Jotta tekijyyteen liittyviä kiistoja ei syntyisi tai että syntyneet kiistat on helpompi selvittää, olisi tekijyydestä siksi suositeltavaa sopia kirjallisesti jo siinä vaiheessa, kun yhteiseen projektiin ryhdytään. (Tekijyys 2019, 7.) Erityisesti eri tieteenaloilta tulevien kirjoittajien kannattaa ottaa selvää käytännöistä, ennen kuin projektiin ryhtyy.

Sopimus on oikeustoimi

Sopimus on oikeustoimi, joka sitoo sen tekijöitä sopimuksen kohteena olevassa asiassa. Sopimuksia on erilaisia ja lähtökohtana on, että se sitoo sopijapuolia toimimaan sovitulla tavalla. Järjestäytynyt yhteiskunta perustuu sopimuksiin ja niiden noudattamiseen. (Sopimukset.)

Suomessa on sopimuksenvapaus ja sen johdosta meillä myös suullinen sopimus on pätevä. Sopimus kuitenkin kannattaa aina tehdä kirjallisesti, sillä ihmisellä on usein taipumus unohtaa itselleen epämieluisia asioita ja mahdollisesti tulevissa riitatapauksissa suullisen sopimuksen sisällön todentaminen voi olla vaikeaa. Siksi sopimuksessa on määriteltävä täsmällisesti sopimuksen sisältö eli sopimusosapuolten oikeudet ja velvollisuudet toisiaan kohtaan. Samalla on syytä määritellä myös muut olennaiset asiat, jotka kulloinkin sovittavaan kokonaisuuteen liittyy ja myös se, mitä tapahtuu, jos sopijaosapuolet eivät toimikaan sovitulla tavalla. (Sopimus.) Yritysmaailmassa tehdyissä sopimuksissa määritellään yleensä riidanratkaisutavat ja oikeuspaikka.

Sopimus voi syntyä neuvottelun sijaan myös niin sanotusti hiljaisesti. Tämä tarkoittaa tilannetta, että sopijapuolet ryhtyvät toimimaan yhdessä määrätyllä tavalla ja tästä tavasta on muodostunut tai muodostuu heidän välilleen vakiintunut käytäntö. Menettelyssä molemmat osapuolet noudattavat tiettyä toimintatapaa ja jonka molemmat siis hyväksyvät, ollaan tilanteessa, jossa on osapuolten välille syntynyt niin sanottu hiljainen sopimus. (Sopimus.) Epäselviä tilanteita voi syntyä huomattavan helpostikin tiedeyhteisössä. Esimerkiksi, jos kollega osallistuu tutkimuskysymyksen muotoiluun, kommentoi tehtyä työtä, etsii lähdemateriaalia ja kirjoittaakin pätkiä, korjaa tekstiä ja ajattelee olevansa tasavertaisena kumppanina mukana tekemässä tutkimusta. Vastaavasti toinen on ajatellut vain keskustelevansa kollegan kanssa aiheesta ja on ollut kiitollinen saamastaan sparrauksesta. Tällaiseen tekijyyden määrittelyyn on perusteita International Committee of Medical Journals Editors, (ICMJE) ohjeen pohjalta (Tekijyys 2019, 11). Selitän ohjeen sisällön tarkemmin alla.

Tekijyys ja sopiminen

HTK-ohjeessa otetaan kantaa tekijyyteen seuraavasti:

”Tutkimushankkeessa tai tutkimusryhmässä sovitaan ennen tutkimuksen aloittamista tai tutkijoiden rekrytointia kaikkien osapuolten – niin työnantajan, vastuullisen tutkijan (principal investigator) kuin ryhmän jäsenten – oikeudet, tekijyyttä koskevat periaatteet, vastuut ja velvollisuudet sekä aineistojen säilyttämistä ja käyttöoikeuksia koskevat kysymykset kaikkien osapuolten hyväksymällä tavalla.” (Tekijyys 2019, 10.)

Myös Pawlak (2011) suosittelee sopimaan ennalta yhteiskirjoittamisesta, jotta tekijyyteen liittyviltä kiistoilta vältytään. Tekijyydestä sopiminen on myös osa hyvää tieteellistä käytäntöä (Tekijyys 2019, 8).

Tekijyydellä tarkoitetaan (Tekijyys 2019, 8) mukaan kaikkea toimintaa, jota tehdään tutkimustiedon tuottamiseksi. Kun tekijyyttä lähestytään tutkimusetiikan näkökulmasta, tarkoitetaan tekijällä/kirjoittajalla (author) henkilöä, joka on osallistunut tieteellisen artikkelin tai muun julkaisun tekoon niin merkittävällä panoksella (contribution), että hänet tulee mainita julkaisun tekijä- tai kirjoittajaluettelossa. Näin ollen tekijyyskäsite on laajempi, mitä sillä tekijänoikeudessa ymmärretään. Kun henkilö on merkitty kirjoittaja-luetteloon tai toimittajaksi, voivat kyseiset henkilöt lisätä julkaisun omaan julkaisuluetteloonsa. Tekijyys tuo myös vastuuta. Kirjoituksen tekijät ovat vastuussa kirjoituksen sisällöstä ja laadusta (Tekijyys 2019, 9).

Tekijyys (2019, 11) otetaan esiin kansainvälisiä ohjeita liittyen tekijyyteen. Nostan tässä esille (International Committee of Medical Journals Editors, ICMJE) ohjeistuksen, jota kutsutaan niin sanotuksi Vancouver-ohjeeksi. Mainitussa ohjeessa suositellaan tekijyyden määrittelyyn neljää kriteeriä:

merkittävä osallistuminen (substantial contribution) tutkimuksen ideointiin ja suunnitteluun, aineiston keräämiseen tai aineiston analysoimiseen ja tulkintaan
artikkelin luonnosteleminen tai sen kriittinen tarkistaminen siten, että on merkittävästi vaikuttanut sen sisältöön
lopullisen julkaistavan version hyväksyminen
vastuun ottaminen työn jokaisesta vaiheesta varmistaen, että hyvää tieteellistä käytäntöä on noudatettu työn kaikissa vaiheissa. ICMJE-ohjeistuksen tarkoitus ei ole sulkea pois mahdollisia tekijöitä. Ohjeissa todetaan, että kaikille, jotka ovat osallistuneet tutkimuksen ideointiin ja suunnitteluun, aineiston keräämiseen tai aineiston analysoimiseen, pitää tarjota mahdollisuus osallistua tutkimuksen perusteella kirjoitettavan käsikirjoituksen suunnitteluun, arviointiin ja lopulliseen hyväksymiseen, ja näin ollen mahdollisuus mainintaan kirjoittajaluettelossa. (Tekijyys 2019, 11.)

Mistä seikoista tulisi ainakin sopia? Yleensä hyvässä sopimuksessa ovat ainakin seuraavat asiat

Ketkä sopivat? (sopijakumppanit)
Mistä sovitaan? (sopimuksen kohde)
Kuinka kauan projekti kestää? (aika/sopimuksen voimassaolo)
Mikä on sopijakumppaneiden rooli ja vastuut?
Jos kyseessä on kaupallinen teos, kuinka teoksen tuotot jaetaan?
Kuka viheltää pelin poikki ja missä tilanteessa? Kuinka sopimuksesta voidaan irrottautua? Tuleeko sanktioita? Kuinka jo tehtyä osuutta käsitellään? (laki ja riidanratkaisu)
Allekirjoitukset ja päivämäärä sekä maininta samansanaista/yhtäpitävistä kappaleista, joita sopimuksesta on tehty ja kenelle ne on annettu. (Katso myös Tekijyys 2019, 17; Mannila 2018.)

Kun kiista nostaa päätään, on kirjallisesta sopimuksesta helppo tarkastaa, onko toimittu sopimuksen mukaisesti. Käytännössä sopimuksen voidaan ajatella olevan yhteistyön tiekartta, joka ohjaa maaliin epäselvissä tilanteissa.

Perheyrittäjyys - Family Business

Search This Blog