Luokkaretki

Kuva Margit Mannila

Jo jonkin aikaa sitten ilmestynyt (vuonna 2008) Laura Kolben ja Katriina Järvisen kirjoittama teos: Luokkaretkellä hyvinvointiyhteiskunnassa, herätti ilmestyessään kohua. Kirjassa käsiteltiin suomalaista luokkajakoa tavalla, jollaiseen meillä ei ole totuttu. Me suomalaiset haluamme kernaasti uskoa, että olemme maailman tasa-arvoisin kansa. Sillä perustuuhan esimerkiksi Suomen koulutusjärjestelmä yhtenäiseen, kaikille samanlaiseen yleissivistävään, kestoltaan yhdeksänvuotiseen, perusopetukseen, joka kelpaa myös vientituotteeksi, kuten olemme saaneet lukea. (JYU). Huolimatta siitä, että koulu on sama kaikille, meidän kaikkien perhetaustamme poikkeavat toisistaan ja toiset pääsevät koulussa helpommalla kuin toiset. Koulutulokkaiden lähtötaso poikkeaa toisistaan merkitsevästi. Ennen peruskoulun aloitusta lapsilla on mahdollisuus osallistua vuoden kestävään esiopetukseen. Peruskoulun jälkeiseen koulutukseen kuuluvat ammatillinen koulutus ja lukiokoulutus. Korkea-asteen koulutusta annetaan ammattikorkeakouluissa ja yliopistoissa. Aikuiskoulutukseen Suomessa panostetaan elinikäisen oppimisen periaatteella. (Lähteenä: Koulutusjärjestelmä/Opetusministeriö 2010.)

Katriina Järvinen ja Laura Kolbe (2008). Luokkaretkellä hyvinvointiyhteiskunnassa : Nykysukupolven kokemuksia tasa-arvosta. Kirjapaja.

Euroopan historian professori, Helsingin yliopisto, Laura Kolbe: Luokkaretkellä hyvinvointiyhteiskunnassa

• Jokainen kansakunta on eräänlainen tarina - kertomus on kuitenkin hyvin samantyyppinen eri maissa. Meilläkin on vahva idea omasta itsestämme: olemme kriisien ja kollektiivisten muistojen yhteen hitsaama kansakunta. Näistä esimerkkinä voi mainita sotakokemukset. Suomen rajat on yhdessä ponnistellen tuotettu. Sotilaana saattoi pärjätä yhteiskuntaluokasta riippumatta. Talvisota kuroi yhteen sen trauman, joka oli syntynyt vuoden 1918 sodassa.
• Pienillä elementeillä on tuotettu Suomi-kuva, joka elää vahvana. Elementeistä tärkeimpinä mainittakoon luontonäkökulma, suomalainen suunnittelu ja teknologia sekä suurmiehet.
• Koulutuksen kautta on lähdetty ylöspäin ja urbaaniin elämänmuotoon. Muutos on meillä ollut poikkeuksellisen nopea: yleensä vain yksi jäi viljelemään maata, muut lähtivät opintielle.
• Me vapaudumme koulutuksen kautta sosiaalisesta taustastamme. Todellinen yhteiskuntaluokkien kohtaaminen tapahtui vuosina 1968-70.
• Valkoinen ylioppilaslakki on edelleen "pyhä arvo" riippumatta siitä, pääsevätkö kaikki lakin hankkineet jatkamaan opintojaan. Ylioppilaaksi valmistuminen oli ja on jotain "itseä isompaa".
• Tekniikan ja insinööriosaamisen avulla tuotetaan hyvinvointia koko kansalle. Alvar Aalto yhdisti metsän ja marmorin. Naisten (esim. Armi Ratia, Kaija Aarikka ja Anu Pentikäinen) sisääntulo on myös ollut
• hyvin tärkeää. Heissä kaikissa yhdistyvät design, luovuus ja innovaatiot.
• Agraari-Suomen muutos korpisuomalaisesta keskiluokkaiseksi tuotti myös paljon häpeää ja ulkopuolisuuden tunteita. Sosiaalisesta taustastamme puhuminen on meille edelleen vaikeaa - toisin kuin esim. ruotsalaisille.
• Sosiaaliluokat eivät kuitenkaan ole kuolleet. Työväenluokka on meillä edelleen suuri, ja tuloerot ovat viime vuosina alkaneet taas kasvaa, ja esim. työttömyys näyttäisi periytyvän. Taustalla on kuitenkin yritys vaikuttaa luokkaerojen kaventumiseen koulutuksen kautta. (Lähde)

Työlaistaustaisen nousu yliopistoon on hankalaa

Järvinen pääsi kaivamaan tuhannen satunnaisen Helsingin yliopiston opiskelijan tietoja vanhempien ammateista. Ne olivat lähes kaikki keskiluokkaa, kuten opettajia. Hän ei löytänyt yhtään siivoojaa, vaikka se on yleinen ammatti. Järvinen uskoo silti, että entisenkaltainen luokkanousu voitaisiin palauttaa pienillä asioilla pikku hiljaa.
"Tutkielmat pitäisi jättää pois ja peruskoulun opettajan ei esimerkiksi pitäisi kysyä kaikilta oppilailta, mitä nämä ovat tehneet kesälomalla. Osa käy Thaimaassa, mutta toisilla on varaa mennä vain Korkeasaareen. Opettajat eivät tajua, miten sensitiivisestä asiasta on kyse, että onko rahaa."
Järvinen on Avoimen yliopiston opettaja, jonka opiskelijoista osa on tohtoreita, mutta osa on käynyt vuosia sitten vain keskikoulun.
"Kaikille voi silti opettaa samalla tavalla. Sanon suoraan eli eksplisiittisesti eli suomennan sivistyssanat tekemättä siitä numeroa. Kenellekään ei pitäisi tulla huonommuuden tunneta, jos ei tiedä jotain luennolla."

(Lähde: Aviisi 6/2010)

Annamanna: Luokkaretkellä hyvinvointiyhteiskunnassa...

Aittola,T. Eskola, J. & Suoranta, J. (toim.) (2007). Kriittisen pedagogiikan kysymyksiä. TAmpereen yliopisto. Kasvatustieteen laitos. Harmaasarja. Tampere. (PDF). Teoksessa on mm. Vuorikosken kirjoittama artikkeli, jossa käsitellään luokkataustaa. Vuorikoski, M. Dialogini bell hooksin kanssa: toisentekemisen tila akatemiassa (emt.) (39-58): "Oivalsin, että tieteellinen koulutus ei ole vain kehityksen edistäjä, vaan se voi jopa salvata ajattelukyvyn ja luovuuden. Se voi viedä itsetunnon. Sosiaalistuaminen tieteelliseen ajattelutapaan, rationalisuuteen ja tunneneutraaliuuteen oli saanut minut unohtamaan itseni ja omat tunteeni! Kauniin puheet yliopiston tehtävästä kasvattaa kriittisiä ajattelijoita ovat pikemminkin sanahelinää kuin vakavasti otettavia tavoitteita. Yliopisto tuottaa kaavamaista ajattelua ja järjestelmään sopeutujia." (Emt. s. 43.) [...] "Bell hooks kuvaa elävästi ja kriittisesti sitä, miten koulutus toimii keskiluokkaistajana. Hän lähestyy sosiaaliluokan merkitystä lähtien kokemuksistaan opiskelijana ja opettajana. Hän oppi jo yliopistoon tullessaan, että julkilausumattomana oletuksena oli porvarillisiin tapoihin ja arvoihin sopeutuminen." (Emt. s. 51.)

bell hooks
bell hooks on the web
bell hooks on education
bell hooks, you tube
Straightening Our Hair by bell hooks

Omat arvot
on tunnettava

Tasa-arvoisen oppimisyhteisön ja yhteisvastuun luominen on haasteellista yksilökeskeisyyttä ja tehokkuutta korostavassa opetuskulttuurissa. Sitoutuneesti ja yhteisvastuullisesti toimiva ryhmä vaatisi riittävästi aikaa.

Opettaja tarvitsee hyvää ohjaustaitoa. Parhaimmillaan dialogissa pystytään teorian ja kokemustiedon yhteen nivomiseen.

Dialogiseen opetustapaan siirtyminen edellyttää harjoittelua. Erilaisten ihmisten ja näkemysten kohtaaminen kysyy opettajalta ja opiskelijoilta kriittistä tietoisuutta omista arvoista ja asenteista.

Demokratiataitojen lisäämiseksi on tarpeen tehdä näkyviksi yhteiskunnallista eriarvoisuutta tuottavia mekanismeja. (Lähde: bell hooks opettaa toisin , you tube)

Osaako suomalainen yläluokka olla yläluokkaa?

Talouselämässä 36/2014 on toimittaja Merja Saarisen tekemä Laura Kolben haastattelu, joka on otsikoitu Yläluokka laiskistui. Jutun ingressi alkaa Laura Kolben kommentilla, jonka mukaan Suomesta on tullut taas sääty-yhteiskunta.

Laura Kolbe on kaupunkihistorijoitsija hän on tutkinut suomalaista sivistyneistöä ja porvaristoa. Haastattelu liittyy hänen kirjansa, Yläluokka: olemisen sietämätön keveys, ilmestymiseen. Kolbe toteaa teoksessaan yläluokan palanneen. Suomessa säädyistä ei haluta puhua, mutta säädyllä on merkitystä. Kuten Kolbe toteaa, että pelkkä koulutus ei enää takaa hyvää ammattia ja elitasoa. Juristin lapsesta tulee juristi ja lääkärin lapsesta tulee lääkäri. Luokkaretken mahdollisuus on kaventunut.

Lukiessani Kolben ajatuksia, pohdin, että osaako suomalainen yläluokka olla yläluokkaa?

Sääty-yhteiskunnassa, toteaa Kolbe, jokainen tiesi paikkansa ja pyrki rakentamaan hyvää elämää niissä puitteissa, joissa oli. Nykysuomalaisen identiteetit ovat olleet kovassa liikkeessä. Kun koulutus on nostanut nopeasti ylöspäin, on vanha kotitausta kuopattu. Uusi identiteetti voi kuitenkin tuntua hauraalta, itse sanoisin, että vieraalta.

Kolbe sanoo, että yläluokkalaisuus on hyvän koti- ja kasvuympäristön perinteiden ja arvostusten tuottamaa sosiaalista ja kulttuurillista pääomaa. Se näkyy sosiaalsiena varmuutena, hyvätapaisuutena, kohteliaisuutena, suurisydämisyytenä ja vastuuntuntoisuutena. Turvallinen jatkuvuus tekee sosiaalisen aseman tuomasta roolista luonnollisen.

Kolben mukaan ulkoiset merkit ovat toisarvoisia. Näkyvin luokkaero syntyy elämäntyylien ja vapaa-ajan harrastusten kautta. Kalliit ja koreat vermeet ja vempaimet eivät enää viesti luokka-asemasta.

Kolbe toteaa, että sivistyssukujen lisäksi yläluokkaan kuuluu raharikkaita ja virkamiehiä. Keskiluokasta on noustu yläluokkaan koulutuksen voimin. Suomalainen yläluokka ei ole sosiaalisesti yhdenmukainen, vaan siihen on tultu monia polkuja pitkin.

Todellista yläluokkalaisuutta on se, että ne joilla on asema, myös sitoutuvat vahvasti yhteisöönsä. Ahneus, hienon kämpän osto ja komealla autolla ajaminen eivät riitä. Yläluokkaisuutta, on Kolben mukaan velvollisuuden tunne: uhrautuva työ itseään isomman asian hyväksi. Sitä kautta tullaan suuriksi. Rahalla ei voi ostaa mainetta, kunniaa tai ansioita. Kolben sanat on suunnattu yritysjohtajille. Ahneudelle, verosuunnittelulle ja johtajasopimuksille pitää saada vastavoimia, sillä muuten yläluokasta ei ole enää esikuvaksi.

Niiden, joilla on asema yhteiskunnassa, pitäisi tuntea vastuuta sen kehittämisestä. Näin ei kuitenkaan ole. Tästä syystä politiikkaa tekevät puolueammattilaiset ja yhteiskunnallinen arvonmuodostus jää julkkiksille ja pintakiitäjille. Tämä pintakiitäjien joukko on myös median suosikkijoukkoa, Kolbe analysoi.

Jutun lopussa Kolbe maalaa kuvaa, joka ei ainakaan itsenäi ilahduta, mutta jonka näen olevan ihan nurkan takana myös meillä: "Kun harvempi jaksaa enää sivistää itseään, niin tulevaisuudessa voi tieto taas munkkiutua keskiajan tyyliin. Silloin vain eliitillä on hallussaan syvätieto ja muita johdetaan elämyksillä ja tunteilla." Tämä tyyli on käytössä nykyäänkin kehitysmaissa ja maissa, jossa valtajärjestelmä ei ole demokraattinen.

Erilaisen perheen erilainen tyttö. Vantaan Lauri (2008). (5.1.2017)

Kemppinen, J. Luokkaretki  (5.1.2017).

Tomi Kiilakoski, Tuukka Tomperi ja Marjo Vuorikoski (toim.) (2005). KENEN KASVATUS?
Kriittinen pedagogiikka ja toisinkasvatuksen mahdollisuus. Vastapaino Tampere. (PDF) (5.1.2017).

Mikkola, T. (2003). Muuttuvat arvot ja uusi keskiluokka. Tutkimus arvojen mittaamisesta ja monitasoisuudesta. Helsingin yliopiston sosiologian laitoksen tutkimuksia No. 241. Väitösk. (PDF) (5.1.2017).

Korhonen, Riitta( 2007). Porvari pukeutuu beigeen. Talouselämä. (5.1.2017)

Ripsaluoma, M. (2010).  Matkalle lähtiessä (kirjoituksessa on pohdintaa luokasta)

Romppanen Kirsi: Kerran prole, aina prole. Aamulehti. (5.1.2017)

Marjo Vuorikoski, Sirpa Törmä & Sinikka Viskari (2003). Opettajan vaiettu valta. Vastapaino. Tampere. (PDF). (5.1.2017).

Kokko, O. (2010). Varo tämä tekee sinusta köyhän. Talouselämä. (5.1.2017)

Saarinen, Merja. Yläluokka laiskistui. Talouselämä 36, 34-38.  http://summa.talentum.fi/article/te/uutiset/ylaluokka-laiskistui/100271 (7.11.2015)

Yhteiskuntaluokka 

(Edit: 5.1.2017)