Mikä on välttämätöntä tietoa?

Postiivareiden aamun ajatuksissa oli joku aika sitten tällainen juttu. En muista päivää, enkä jaksa sitä nyt ruveta etsimään:

Jokaisen sanan tulisi kulkea kolmen portin läpi ennen kuin se lausutaan.
Ensimmäisen portin vartija kysyy: onko se totta?
Seuraavalla portilla kysytään: onko se tarpeellista?
ja kolmannella: onko se ystävällistä? (Aamun ajatus- Positiivarit)

Tätä ajatusta voisi soveltaa opetukseenkin. Jokaista opetattavaa asiaa/tietoa pitäisi arvioida kolmesta näkökulmasta:

Ensiksi onko tieto totta/onko se ajan tasalla?
Toiseksi: mitä hyötyä tästä tiedosta on/miten sitä voidaan soveltaa käytännössä?
Kolmanneksi: edistääkö tieto hyvinvointia?

Pohditaanko opetettavia asioita tällaisestä näkökulmasta? Jos ajattelee sitä, millaisia asioita tenteissä kysytään, niin ainakin oma kokemukseni on, että harvemmin. Enemmän mennään eteenpäin laput silmillä ja sitten ihmetellään, kun asiat eivät motivoi.

Opetuksessa unohtuu usein sen  asian avaaminen, että missä tilanteessa käytännössä mistäkin asiasta on hyötyä. Pelkästään tällaisella pienellä yksityiskohdalla voitaisiin lisätä opiskelijan motivaatiota. Vai voitaisiinko?

Olen kuluneella viikolla keskittynyt motivointiin ja palautteen antamiseen Haaga-Heliassa olleen lähipäivän (13.2.2012) innoittamana. 

Johtajuuden kurssini viimeisellä kerralla tunnilla oli luennoimassa Wärtsilän Installation and Construction Services, Power Plants -divisioonasta Area Manager Kari Jakku, joka kertoi käytännön työtehtävistä, millaisia taitoja insinööreiltä odotetaan ja mitä tarvitsevat. Luento liittyy VAMK:ssa meneillään olevaan TREENI-hankkeeseen, jossa projektipäällikön roolissa operoi Nina Hautio-Holm. TREENI-hankkeen tarkoituksena on antaa valmistuville opiskelijoille tietoa työelämän edustajien näkökulmasta siitä, mitä työelämässä oikeasti odotetaan.

Ensimmäisenä listalla oli sopimuksiin liittyvät asiat. Projektin tiimoilta joudutaan tekemään alihankintasopimuksia kohdemaassa olevien toimijoiden kanssa. Siksi sopimustekstien ymmärtämiseen tulisi käyttää aikaa ja energiaa. 

Johtamistaito, kyky ratkaista arjen haasteita on avainasemassa. Tiimityöskentelytaitojen merkitys korostuu, sillä työtiimissä ollaan käytännössä 27/7. Kaverin kanssa saatetaan yöpyä samassa hotellihuoneessa, ollaan hotellissa samassa aamiasipöydässä, tehdään päivä töitä, mennään illalla hotelliin ja vietetään vielä usein iltakin yhdessä.  Siinä ei auta kovin paljon olla täynnä itseään.

Ulkomaankomennuksilla tarvitaan myös herkkyyttä ja valmiutta perehtyä paikalliseen kulttuuriin. Kulttuurien välisessä kommunikaatiossa tulee helposti väärinkäsityksiä. Niiden ratkominen ei välttämättä ole helppoa, mutta niiden ratkominen on välttämätöntä.

Ympäristö- ja laatuasiat ovat myös keskiössä. Laatuasioita opettaessa olen kuullut usein sitä, että näissä on kysymys itsestäänselvyyksistä. No niin on. Ei tämä aikuisten maailma ole kovin monimutkainen. Teoriat pohjautuvat käytäntöön. Hyvä teoria on käytännönläheinen.

Olen luopunut käytännössä tenteistä. Teetän tehtäviä, ryhmätöitä, jotka esitetään ja raportoidaan ja lisäksi teetän henkilökohtaisena työnä opintojaksoillani yleensä oppimispäiväkirjan. Yllätys, yllätys saiteilla tehdään viikkoraportit ja kas kummaa sehän on periaatteessa oppimispäiväkirja. Se on työpäiväkirja. Mutta periaate on sama. Siinä ei siis pohdita omaa oppimista, vaan kerrotaan päivän tapahtumat ja työvaiheet ja niissä olleet haasteet. Kirjoitelma on todellakin teksti, ei luettelo, joka hoidellaan ranskalaisin viivoin. Tämä kirjoittamisasia herättää tunteita. Minulle ovat jotkut opiskelijat kertoneet, että heistä tulee insinöörejä eikä heidän tarvitse koskaan kirjoittaa yhtään mitään. Kun olen sanonut, että voi olla, että joudutte kirjoittamaan aika paljonkin ja pääsääntöisesti Lontoon murteella, on sille naureskeltu. No ehkä elävä (työ)elämä on vähän erilaista, mitä kuvitelma siitä. Kesätöissä lattiahommissa ei saa kuvaa siitä, mitä insinöörin työ käytännössä on oikeasti.

Esiintymistaitojakin pitää olla. Insinööri joutuu esittämään asioita palavereissa, tuotantolaitoksiin tulee virailijoita, palavereissa pitää osata neuvotella, kuunnella ja kommunikoida. 

Uskokaa tai älkää, kyllä me opet aivan oikeasti yritämme teettää sellaisia tehtäviä, jotka edesauttaisivat oikeissa töissä tarvittavien taitojen kehittymisessä. Yritämme huolehtia siitä, että näiden perusvalmiuksien päälle olisi hyvä ruveta rakentamaan sitä ammattiosaamista.