Opinnäytetyötä kirjoitettaessa yksi asia, joka täytyy ottaa huomioon, liittyy tekstin kieleen. Tuleeko tutkimus kirjoittaa aktiivissa vai passiivissa. Tämä lienee makuasia. Käytännössä on kysymys erittäin suuria tunteita herättävästä makuasiasta.
Aalto yliopiston Elina Henttonen (2008) kirjoittaa mm. näin:
Millä keinoin tutkimusta kirjoittaessa ilmaistaan tutkijan oma mielipide tai kanta;
kirjoitetaanko passiivissa vai voiko käyttää sanoja ’minä’ tai ’tutkija’? Onko eroja, kun
kirjoittaa englanniksi?
Kyseessä on makuasiasta, joten sekä aktiivissa että passiivissa kirjoittaminen on
hyväksyttävää. Itse suosittelen kirjoittamaan sekä suomeksi että englanniksi
aktiivimuodossa: ’Tutkimukseni aineistoksi valitsin mediatekstejä, joita analysoin
diskurssianalyyttisesti’ vs. ’Tutkimukseni aineistoksi valikoituivat mediatekstit, joita
analysoitiin diskurssianalyyttisesti’; ’Tutkimuksessani osoitan…’ vs. ’Tutkimus
osoittaa…’. Tutkija tekee tutkimuksessaan aktiivisesti valintoja ja esittää tulkintoja, eikä
tätä ole syytä piilottaa tätä näennäisobjektiivisen retoriikan taakse. (Lähde Elina Henttonen 2008. Usein kysyttyjä kysymyksiä laadullisesta tutkimuksesta. Kysymykset koonnut ja vastaukset laatinut osana syksyn 2008 Business Research Methods –kurssia.
Henttonen, E. 2008 Viitattu 2.2.2015.)
Itse asetun henkilökohtaisesti aktiivin kannalle juurikin tuosta syystä, että passiivi on mielestäni näennäisobjektiivista retoriikkaa. Mutta, kuten Henttonenkin toteaa, molemmat ovat hyväksyttäviä tapoja ja kyseessä on lähinnä siis makuasia.
Tätä ajatuksenjuoksua vahvistaa myös allaoleva lainaus, joka haluan nostaa esiin tässä yhteydessä. Lainaus on Tampereen yliopiston KvaliMOTV-sivustolta löydetty ajatus, joka takana ovat Saaranen-Kauppinen & Puusniekka (2006):
Laadullisen tutkimuksen myötä on alettu korostaa reflektion ja samalla myös aktiivissa kirjoittamisen merkitystä ja mielekkyyttä (Eskola 1998a, 22). Prosessista kertovan tekstin tulisi olla läpinäkyvä, jotta lukija pystyisi seuraamaan tutkijan ajattelua tekstin perusteella. Koska tutkimus on väistämättä subjektiivista tutkijan toimintaa, on myös luontevaa kirjoittaa siitä sellaisena. Kirjoittamisen avulla tutkija pystyy välittämään omia tuntemuksiaan, ajatuksiaan ja valintojaan, ja saamaan näin tutkimuksen eloon. Tutkimuksessa kuljetun reitin kuvaaminen ja perusteleminen on tärkeää, jotta lukijat pystyisivät tarkastelemaan polun ja päämäärän suhdetta; onko käytetty reitti ollut sopiva tavoitteiden kannalta. Valinnat, kontekstit ja pulmat tulisi kirjoittaa näkyviin, jotta tutkimuksen luotettavuutta voidaan arvioida. Kirjoittaako "aloitin aineiston käsittelyn koodaamalla ", "aloitimme aineiston käsittelyn koodaamalla" vai "aineiston käsittely aloitettiin koodaamalla"? Valinnat täytyy tehdä ottamalla huomioon niiden vaikutukset ja seuraukset. (Lähde Saaranen-Kauppinen & Puusniekka (2006) KvaliMOTV http://www.fsd.uta.fi/menetelmaopetus/kvali/L4_1_1.html.KvaliMOTV - Menetelmäopetuksen tietovaranto [verkkojulkaisu]. Tampere:
Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto [ylläpitäjä ja tuottaja].
<http://www.fsd.uta.fi/menetelmaopetus/>. Viitattu 2.2.2015.)Joensuun yliopiston Maantieteen laitoksen sivustolta löytyy ohje, joka on kirjoittanut Minna Tanskanen vuonna 2004. Tanskanen toteaa mm. näin: Tieteellinen kieli -otsikon alla:
Hyvään tieteelliseen kieleen kuuluu, että se on:
- selkeää ja täsmällistä
- havainnollista, mutta kuitenkin tiivistä
- kieliopillisesti korrektia
- luettavaa ja ymmärrettävää
saatu uusi tieto. Kielen tulisi olla selkeää niin, että viesti välittyy yksiselitteisesti ja ilmaisusta
karsitaan kaikki tarpeettomat sanat ja asiaankuulumattomat yksityiskohdat. Kielen on oltava myös
täsmällistä ja tarkkaa; löysiä ilmaisuja (suurin piirtein, ehkä, luultavasti jne.) kannattaa välttää.
Jos on epävarma ns. sivistyssanojen merkityksestä ja sisällöstä, kannattaa niiden käyttöä välttää ja
suosia normaalia peruskieltä. (Tanskanen 2004, 6.) Tanskanen (2006,7) pohtii myös kielen persoonamuotoa. Hän toteaa, että viime aikoina aktiivin käyttö on yleistynyt etenkin kokeneimpien kirjoittajien tieteellisissä teksteissä. Tanskanen alleviivaa, että minämuoto antaa kirjoitukselle henkilökohtaisuuden tunnun ja suo mahdollisuuden persoonalliselle ilmaisutavalle (ks. esim. Kumpulainen 1999). ‘Tieteellisen nöyryyden’ nimissä minän liialliseen korostamiseen ei kuitenkaan pidä sortua (Eskola & Suoranta 2000, 235). (Tanskanen, 2006.)
Kajaanin ammattikorkeakoulun sivustolla on mainiosti hahmotettu opinnäytetyötä. Sivustolla pohdiskellaan persoonamuotoon liittyviä haasteita mm. näin:
Persoonamuodon käyttö valitaan opinnäytetyön ja sen luonteen mukaan. Perinteisesti opinnäytetyön tekijä ei ole saanut tunkeutua subjektina lukijan ja asian väliin. Tekstin tuottaminen on siten persoonatonta. Passiivin tai kolmannen persoonan käyttö ei sinänsä tee opinnäytetyöstä sen tieteellisempää. Tekstin voi kirjoittaa passiivissa, yksikön ensimmäisessä persoonassa tai ryhmän kyseessä ollessa passiivissa tai monikon ensimmäisessä persoonassa. Passiivi ja kolmas persoona on käytössä usein turvallisempi kuin ensimmäinen persoona, koska minä-muodossa tekstistä tulee helposti kertomus ja se vaatii kirjoittajalta hyvää tyylitajua. Aineistolähtöisissä ja kehittämishanketyyppisissä opinnäytetöissä on jopa suositeltavaa käyttää minä- tai me-muotoa, kunhan muistaa, ettei tarpeettomasti tuo itseään lukijan ja asian väliin. Aina ilmaisussa ei tarvitse pronominin painotusta vaan persoonan voi ilmaista päätteen avulla. Opiskelija voi itsenäisesti päättää, käyttääkö hän opinnäytetyössään aktiivia vai passiivia.
Hirsjärven, Remeksen ja Sajavaaran Tutkija ja kirjoita -teoksessa (2005, 283 - 286) on suosituksia siitä, mitä aikamuotoja opinnäytetyössä voi käyttää. Aikamuodon valintaan vaikuttaa käsiteltävä asia ja opinnäytetyön luku.
Preesensiä käytetään
- johdannossa, kun kuvataan opinnäytetyön tavoitteet ja tarkoitus
- opinnäytetyön asiasisältöä, käsitteiden selityksiä ja määritelmiä kuvailtaessa
- johtopäätöksissä ja suosituksissa
- taulukoihin, kuviin ja kuvioihin viitattaessa
- aikaisempiin tutkimuksiin viitattaessa
- aineistonkeruun suunnittelun, toteutuksen ja analyysin kuvaamisessa
- tuloksissa
- tuotteen suunnittelun ja toteutuksen kuvaamisessa
- imperfektin tavoin, mutta perfektillä ilmaistu tekeminen on kestänyt nykyhetkeen tai sillä on edelleenkin merkitystä (Ks. Kajaanin ammattikorkeakoulu. Aika- ja persoonamuoto. Viitattu 2.2.2015)
Hyviä perusteluja passiivin käyttöön. Eli loppupäätelmänä Kajaanin ohjeistuksesta voisi ajatella, että ns. hyvälle kirjoittajalle ei ole väliä käyttääkö aktiivia vai passiivia. Toisaalta vastuu jätetään myös tässä ohjeessa loppuviimeksi opiskelijalle itselleen. Näin sen kuuluukin olla, sillä opinnäytetyöhän on itsenäinen työ, jossa sen tekijä osoittaa kyvykkyytensä asettamansa tutkimusongelman ratkaisemiseen.
Comments