Terveys ja johtaminen: Käsitteiden määrittely

Posted by Unknown on


Luentomateriaalina on  Jari Vuoren (2005) toimittama teos Terveys ja johtaminen sen sisältö jakautuu viiteen päälukuun, joiden otsikot ovat:

 Käsitteet ja käsitteiden määrittely
Terveysjohtamisen historia ja nykytila
Hyvä elämä ja työ johtajan haasteina
Terveydenhuollon organisaatiokulttuurit
Voimavarana talous, informaatioteknologia ja henkilöstön tulevaisuus
Tässä kirjoituksessä keskityn ensimmäiseen päälukuun: Käsitteet ja käsitteiden määrittely. Tämän otsikon alla on kaksi Jari Vuoren kirjoittamaa artikkelia. Ensimmäisen otsikkona on Terveysjohtaminen ja -hallinto tieteenalana (Vuori 2005, 10-23) ja toisen otsikkona on Terveys ja hallinnon käsitteet (Vuori 2005, 34-73).


Terveysjohtaminen ja -hallinto tieteenalana-luvussa Vuori (2005, 10)  aloittaa, että johtamista on esitetty ratkaisuksi terveydenhuollon haasteisiin 1990-luvun alusta alkaen. Valtionosuusuudistuksien rakenteellinen muutos, jossa päätäntävalta siirtyi valtiolta kunnille, ei muuttanut terveydenhuollon organisaatioiden ja johtamisen ja johtajuuden käytäntöjä. Vuori toteaa, että terveydenhuollon organisaatioissa ohje - ja normikeskeinen käyttäytyminen tulkittiin johtamisen synonyymiksi. Edes rahoituskriisi ei ole saanut kuntia muuttamaan toimintaansa. Väestön terveystarpeisiin perustuva toiminnan organisointi aloitettiin vasta 1990-luvulla. Hoitoprosessit eivät ole vieläkään tehostuneet teknisesti siellä, missä ne olisivat voineet tehostua asiakkaiden ja potilaiden edun mukaisesti.

Potilaan lääkärilehdessä Paul Robert (2014) pohdiskelee otsikolla Kuka neuvoo auttajaa? potilaan oikeuksia. Näin maallikkona tulee väistämättä pohtineeksi hyvää hoitoa ja oikeutta kuolla vanhuuteen.

Ongelmallisena kunnallisessa ja yleensä julkisissa organisaatioissa on vallalla ajattelumalli, jossa kaikki budjetissa olevat varat on käytettävä budjettivuoden aikana tai budejttia pienennetään. Tällaisesta ajattelusta tulisi päästä nopeasti eroon. Se johtaa käytännössä kummallisiin hankintoihin. Toisaalta tämä käyttäytymismalli on tunnistettu, mutta sen muuttamiseksi ei olla tehty mitään. Se on oikeastaan aika käsittämätöntä.

Usein julkisessa terveydenhuollossa on tärkeintä noudattaa standardeja kuin saada aikaan jotakin. Kun tavoitteena olisi hoitaa potilas mahdollisimman hyvin, käytännössä on tärkeämpää hoitaa työnsä asemansa säilyttäen. Auktoriteettilähtöinen asiantuntijapätetyys estää kaiken oppimisen ja toiminnasta tulee kuuliaista "seuraa sääntöjä, niin kaikki menee hyvin". (Vuori 2005, 11.)

Esimerkiksi hoitoalan henkilöstöllä katsotaan olevan jokin erityinen oikeus työskennellä yhdellä osastolla. Reursseja vaaditaan lisää, mutta vapaana olevaa (toisen osaston) henkilöstöä ei käytetä resurssina. Toimivissa ja johdetuissa terveydenhuollon työyhteisöissä mm. tehokkuuden lajeja on sovellettu ja työnkiertoa on tehty koko ajan. (Vuori 2005, 11.)  Luultavasti tällainen käyttäytyminen johtuu siitä, että pelätään, jos on aikaa mennä auttamaan viereiselle osastolle, siitä seuraa, että oma osasto lakkautetaan tarpeettomana.

Käytännössä julkisen terveydenhuollon toimijoissa on niitä jotka toimivat hyvin ja niitä jotka toimivat huonosti. Sama koskee yksityisen terveydenhuollon sektoria. Myös Vuori (2005, 12) jakaa tämän näkemyksen.


Vuori (2005, 13) toteaa suurimman ongelman terveydenhuollon ja terveyden johtamiselle aiheutuneetn aidon johtamistutkimuksen jäämisestä kaupallisilla markkinoilla toteutettujen johtamismallien varjoon.  Kestävän johtamistutkimuksen on oltava pitkäkestoista ja pikemminkin pitkittäis- kuin poikkileikkaustyyppistä. Kaupallisella rintamalla tarjotaan erilaisia johtamisen malleja, joita organisaatiot sitten seuraavat, pohtimatta, sopivatko ne oikeasti omaan organisaation. Väilitetään ulkopuolisille kuva siitä, että seurataan aikaa ja ollaan muutosmyönteinen organisaatio. Jotkut tekevät aitoa oppivaa ydinosaamisvertailua (benchmarking), toisten verhotessa toimintansa tämän nimikkeen alle.

Terveydenhuollossa johtamisen ongelmat ovat monelta osin erityislaatuisia. Lähtökohtana on terveyden edistämisen tavoittelu sairaudenhoidolla. Pelkästään se on haastava prosessi. (Vuori 2005, 14.)

Miksi tieto sitten on niin ristiriitaista ja keskustelu liikkuu hallitsemattomasti eri tasolla. Vuoren (2005, 16-20) mukaan siihen on tarjolla ainakin seuraavat selitykset:
1. Terveyshallinnollisen tiedon puute
2. Hallinnon ja talouden käsitteistön hallitsemattomuus
3. Tieteellisesti ja kokemuksellisesti erilaisen tiedon yhteensopimattomuus
4. Terveydenhuollon toimivuutta selitetään jopa terveydentilalla ja päinvastoin

Käytännössä terveydnhuollossa ollaan ristiriitojen äärellä: Toisaalta sen tehtävänä on luoda ja suojella elämää ja terveyttä, mutta toisaalta varmistaa ihmisen hyvä kuolema ja sairauden hoito (Vuori 2005, 19).

Olen joskus itse pohdiskellut ja saanut jopa näppylöitä talouden termin "säästäminen" merkityksestä terveydenhuollossa. Mitä se siellä oikeasti tarkoittaa ja mitä sen pitäisi tarkoittaa? Toisen tieteenalan käsitteistön ottaminen suoraviivaisesti käyttöön täysin erilaisella alalla ei ole järkevää ilman käsitteen perusteellista semioottista analyysiä. Vuori (2005, 19) kirjoittaa, että terveyshuollon ja terveysjohtamisen termien määrittelyt eivät  ratkea kestävästi muodikkaiden etuliitteiden kevyin sovelluksin.

Johtajuus, johtaminen ja terveydenhuollon konteksti

Johtajuuden määrittelyn ongelmat aiheutuvat johtajan kontekstin laiminlyönnistä. Konteksti, toimintaympäristö ja kulttuuri vaikuttavat johtajuuteen. Koska johtaja on aina suhteessa toimintaympäristöönsä, tulisi työn sisältö määritellä aina kontekstin suhteen. Vuori (2005, 20) jatkaa ja antaa esimerkin. Psykiatrian tulosalueen johtajalla on samanlaisia johtamisen tehtäviä kuin kirurgian tulosalueen johtajalla, mutta toimintaympäristö ja ammatillinen suhde työhön ja heidän johtajaansa (johtajuus) on kulttuurisesti erilainen.

Johtajuus sisältää johtamista ja johtaminen johtajuutta. Jaottelu  ihmisten johtamiseen (leadership) ja asioiden johtamiseen (management) on mustavalkoinen. Todellisuus on harvoin näin selkeä, vaikka näin haluttiin tämän johtamisnäkökulman mukaan uskoa. Käsitteestä johtaminen ollaan siirtymässä käsitteeseen johtajuus. Vuori (2005, 20) pohdiskelee termien semioottisia merkityksiä. Johtaminen on käskyttävää ja määräilevää, johtajuus sisältää merkityksen siitä, että johtaja luo johtajuuden yhdessä henkilöstön kanssa kaksisuuntaisen viestinnän avulla. Vuori (2005, 20-21)  nostaa esille Homansin (1950, 188) ja Druckerin (1996) määritelmät johtajuudesta. Vuori kirjoittaa Homansin ajatuksen että "johtaja toteuttaa niitä ryhmän normeja, joita he eniten arvostavat". Vastaavasti Drucker puhuu jaetusta johtajuudesta, joka tarkoittaa sitä, että eri tehtävissä ja tilanteissa eri ihmiset ovat kokonaisuuden kannalta vastuussa siitä, että  asiat etenevät ja tulevat tehdyiksi.  Druckerin ajattelumalli on lähellä Homansin ajatuksia.

Mielestäni minua joksus 1980-luvulla opettanut johtajuuden opettaja, joka puhui johdattelusta, oli aikaansa edellä. Terminä johdattelu avaa johtajuutta mielestäni hyvin. Johdatteluun liittyy ajatus, että henkilölle annetaan vihjeitä halutusta lopputuloksesta ja hän saa itse valita tavan, jolla hän lopputuloksen saavuttaa.

Työelämässä johtamisen ylikorostaminen on varsin tyypillistä. Kun taloudelliset resurssit ovat niukat, niiden järkevään käyttöön vaikuttaa se, kuinka viestintä toimii johtajien ja työntekijöiden välillä. (Vuori 2005, 21.)

Tuula Kivinen (2008,15) toteaa väitöskirjansa alussa näin: "Tiedon ja osaamisen merkitys korostuu nyky-yhteiskunnassa sekä yksilön, organisaation että yhteiskunnan tasoilla. Maailmanlaajuisesti käynnissä olevaa murrosta luonnehtivat informaatioteknologinen vallankumous, uuden globaalin talouden leviäminen ja verkostoyhteiskunnan nousu (Castells 2000; Castells & Himanen 2002). Himasen (2004) esittämät kehitykseen ja muutokseen liittyvät globaalit trendit vaikuttavat myös terveydenhuollon organisaatioihin. Väestön ikääntyminen ja eläköityminen saa aikaan lisääntyvää palvelujen tarvetta sekä työvoimapulaa. Kokemukseen perustuvaa osaamista poistuu organisaatioista lisäten kilpailua osaavasta työvoimasta alojen ja organisaatioiden kesken. Samalla hyvinvointivaltion paineet kasvavat erityisesti rahoituksen suhteen ja alueellinen keskittyminen aiheuttaa ongelmia palvelujen järjestämisessä sekä väestöllisissä keskittymissä että muuttotappioalueilla. (Esim. Dubois, McKee & Nolte 2006b; Lammintakanen & Kinnunen 2006.)"





http://www.kunnat.net/fi/palvelualueet/hyvinvointikunta/edistaminen/PublishingImages/hyte_kaavio.png

 Kuvan lähde http://www.kunnat.net/fi/palvelualueet/hyvinvointikunta/edistaminen/PublishingImages/hyte_kaavio.png




http://www.thl.fi/attachments/kaventaja/Mita_on_eriarvoisuus_kuvio02_x800.jpgKuvan lähde http://www.thl.fi/attachments/kaventaja/Mita_on_eriarvoisuus_kuvio02_x800.jpg


 Mistä johtaja ja päättäjä saavat tietoa päätöksenteon tueksi?


Tähän kohtaan sopii mielestäni linkkilista terveydenhuoltoalan lainsäädännöstä. Laitan sen tähän alkuun ja jatkan sitten aineistolla, joka liittyy päätöksenteon tukeen.

Lainsäädäntö
 Lähde: THL Lainsäädäntö. https://www.thl.fi/fi/web/terveyden-edistaminen/ohjaus/lainsaadanto


Kuntu tustuin tähän materiaaliin, jota tuotetaan päätöksenteon hyväksi, niin tulin miettineeksi, että voisikohan tätä(kin) osa-aluetta tehostaa. Hallintokoneisto työllistää päällekäisillä, rinnakkaisilla ja hajautetuilla tilastoinnilla itsensä. Luultavasti näillä tilastoilla ei ole elävässä elämässä minkäänlaista käyttöarvoa, syystä että näitä on aivan yksinkertaisesti liikaa.

Toiseksi tulee väistämättä miettineeksi paljonko näiden erilaisten seurantajärjestelmien kehittäminen on veronmaksajille tullut maksamaan? Kolmanneksi paljonko tällaisen tiedon ylläpitäminen maksaa? Neljänneksi, kuinka paljon tätä tietoa oikeasti käytetään? Luonnollisesti tähän päälle tulee vielä kuntien ja kuntayhtymien oma tilastointi.




SOTKANET
maksuton
  •  kattavaa kuntatasoista tilastotietoa suomalaisten hyvinvoinnista ja terveydestä aihealueittain
  • oman kunnan tietoja voi vertailla muiden kuntien tietoihin
  • tiedot saa myös seutukunta-, maakunta- ja alue-tasoisesti
  • tiedot saa yhden vuoden poikkileikkaustietoina tai aikasarjoina
  • tietoja voi tarkastella ja raportoida myös TEHO-työ-kalun (www.indikaattorit.com) avulla
  • tiedot indikaattorin muutossuunnasta saa graafisesti tai taulukkona

TEAviisari
  • maksuton
  • kuvaa organisaation toimintaa
  • osoittaa kuntien terveyden edistämisaktiivisuuden:
  • vertailukelpoista, analysoitua ja tulkittua tietoa
  • tietoja kunnittain ja alueittain
  • tietoja voi vertailla kahden kunnan tai kahden alueen välillä
  • tiedot kolmelta toimialalta: terveyskeskuksista,peruskouluista ja terveysliikunnasta.


TEHO-työkalu
maksuton
väestön terveys- ja hyvinvointiosoitin, jonka avulla
voi hakea ja raportoida terveys- ja hyvinvointiosoit-timia – käyttää SOTKAnetin tietoja näyttää indikaattorin muutossuunnan ja kunnan tilanteen suhteessa vertailukuntiin graafisena ja taulukkona

Terveytemme-sivusto
maksuton
  • alueellista vertailua helpottavia karttoja ja muita
  • graafisia esityksiä väestön terveydestä
  • tietoja alueittain ja väestöryhmittäin iän, sukupuolen ja koulutuksen mukaan
  • tietoja myös Lasten terveysseurannan (LATE) ja Alueellisen terveys- ja hyvinvointitutkimuksen (ATH) tuloksista ja myöhemmin myös Kouluterveys-kyselyn tuloksista

Findikaattori
  • yhteiskunnan kehityksen indikaattorikokoelma
  • noin 100 erilaista Suomen yhteiskuntaa kuvaavaa
  • indikaattoria
  • jokaisesta indikaattorista on tuorein tieto tilasto-kuviona, analyysitekstinä ja taulukkomuotoisena.


Eläketurvakeskus eli ETK

  • tietoja mm. eläkkeensaajien ja eläkkeelle siirtyneiden lukumääristä, eläkkeiden suuruuksista ja eläkemenosta
  • osa tiedoista on maakunta- ja kuntatasoisia.

Kelasto
  • Kelan ylläpitämä tietokanta
  • tietoa esimerkiksi lääkeoikeuksien lukumääristä erityiskorvaukseen oikeuttavien sairauksien mukaan kunnittain, sukupuolittain ja ikäryhmittäin sekä kansaneläkelain mukaisista työkyvyttömyyseläkkeistä kunnittain. Lisäksi saatavilla on lukuisia kuntapohjaisia alueryhmityksiä, mm. maakunta, aluehallintovirasto, ELY-keskus, sairaanhoitopiiri.
  • Tiedot kaikista Suomen työkyvyttömyyseläkkeistä on saatavissa vuoden 2011 loppuun mennessä.

Kuntaliitto
  • kunta- ja aluetasoista yleis- ja taloustietoa, sosiaali-ja terveydenhuollon tilastoja ja vertailutietoa
  • myös lomakkeisto, jolla kunta voi kerätä tietoa lasten hyvinvoinnista (Kuntaliiton LapsiARVI-hankkeessa kehitetty arki- ja kokemustiedon lomakkeisto) päätöstensä tueksi.
Syöpärekisteri
tietoa syövän yleisyydestä (ilmaantuvuus, kuolleisuus, vallitsevuus) koko Suomessa ja sairaanhoitopiireittäin
myös kuntakohtaisia tietoja voi saada pyynnöstä ja hyvin perustein.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos
  • verkkopalveluja sekä monipuolista tilasto- ja rekisteritietoa sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen käytöstä, sairauksista ja niiden hoidosta
  • esimerkiksi tartuntatautirekisteri, raskauden keskeytysten rekisteri, sydän- ja verisuonitautirekisteri, lastensuojelurekisteri ja sairaaloiden hoitotoiminnan tuottavuuden (benchmark) tilastojulkaisut.

Tilastokeskus
  • runsaasti kunta- ja aluekohtaista tietoa esimerkiksi väestörakenteesta, väestönmuutoksista, elinoloista ja aineellisesta hyvinvoinnista
  • maksuttomia esimerkiksi StatFin ja Kuntaportaali
  • maksullisia esimerkiksi Altika.

AvoHILMO
tietoa perusterveydenhuollon avohoidon palvelujen käytöstä
tietoa väestön terveysongelmista, suun terveydentilasta, lasten painon kehityksestä, rokotusten kattavuudesta ja tapaturmista
tiedot kertyvät jopa päivittäin, jolloin esimerkiksi infektiotautien ilmaantumista voidaan seurata
lähes ajantasaisesti
kaikki tietosisällöt saa kuntakohtaisesti sekä ikä- ja sukupuoliryhmittäin.
Alueellinen terveys- ja hyvinvointitutkimus
  • tutkimus luo kunnille ja kuntayhtymille mahdollisuudet seurata kunnan tai alueen aikuisväestön terveyskäyttäytymistä ja hyvinvointia sekä niihin vaikuttavia tekijöitä
  • väestöryhmittäistä seurantatietoa kerätään keskeisistä ilmiöistä, joista ei saada tietoa rekistereistä,esimerkiksi asukkaiden elintavat, toiminta- ja työkyky, osallisuus, yksinäisyys ja koettu hyvinvointi, palvelutarve ja sen tyydyttyminen sekä kokemukset muista palveluista
  • Terveyden ja hyvinvoinnin laitos käynnisti tutkimuksen vuonna 2010 laajalla pilotilla, tutkimus laajenee valtakunnalliseksi 2012

Lasten terveysseuranta
  • hankkeessa kehitetään valtakunnallista lasten terveysseurantaa tavoitteena on, että keskeiset lasten terveyttä koskevat tiedot saataisiin sekä valtakunnallista että kunnittaista terveysseurantaa varten suoraan lastenneuvolan ja kouluterveydenhuollon sähköisistä potilastietojärjestelmistä AvoHILMO-tiedonkeruun kautta.

THL:n avainindikaattoriohjelma ja verkkopalvelu
  • ohjelman tavoitteena on määritellä terveyden, hyvinvoinnin ja palvelujen toimivuuden keskeiset avainindikaattorit, joita kunnat, alueet, sairaanhoi topiirit ja valtakunnalliset tahot tarvitsevat näiden asioiden seurannassa, arvioinnissa ja strategisessa suunnittelussa
  • ohjelmassa kehitetään verkkopalvelu, johon kootaan kunnan kannalta keskeiset hyvinvoinnin ja terveyden avainindikaattorit ja niiden yleisen tason tulkintaohjeet
  • kehitettävä verkkopalvelu hyödyntää SOTKAnet-, Terveytemme- ja TEAviisari-järjestelmiä ja se valmistuu vuonna 2012
 Terveys ja hallinnon käsitteet

Terveyteen liittyvät käsitteet  avaa maallikolle terveyden ja hallinnon käsitteistöä. Kelan terminologinen sanasto  on tässä apuvälineenä. Vuori (2005, 34) toteaa että terveydenhuollon palvelujärjestelmä koostuu erilaisista hyvinvointia ylläpitävistä toimijoista. Toimijaverkosto on hyvin heterogeeninen. Vuori puhuu hybridistä ja hän tarkoittaa sillä julkisen ja yksityisen toimijajoukon monimuotoisuutta/sekoitusta. Tällaisessa ympäristössä päätös- ja valtasuhteiden tulisi olla selkeitä ja perustellumpia johtamisen takia. 

Terveydenhuolto on samalla kertaa teollisten investointien kohde, tieteellisen ja teknologisten innovaatioiden kohde sekä ammatillisen monimuotoisuuden ja etuoikeuksien kenttä. Siellä kansalaiset joutuvat kohtaamaan elämänsä kipupisteitä. Tätä kokonaisuutta säätelevät poliittiset toimijat sekä kansainväliset pääomasijoittajat. (Katso Vuori 2005, 35.)

Käsitykset hyvästä hoidosta

Tutkimukset ovat osoittaneet, että lääkärit, hoitajat, kätilöt ja fysioterapeutit eivät jaa keskenään samaa käsitystä "hyvästä" tiedosta. Ammattikulttuurit ohjaavat käsitystä siitä, millaiseen tietoon luotetaan ja millaiseen ei. Esim. lääkärien vaihteleva kokemustausta, epävarmuus työssään, tavat ja intuitio johtavat merkittävään vaihteluun hoidon laadussa. Tiedosta tulee kontekstisidonnaista. (Vuori 2005, 37.)

Päätöksenteon ja vallan merkitys
Tiedolla on keskeinen asema terveydenhuollon organisaatioiden toimivalle päätöksenteko- ja valtasuhteille. Jos tietoa ajatellaan platonilaisen määritelmän mukaisesti, että se on hyvin perusteltu tosi uskomus, ajaudutaan helposti valtakiistaan tai asiantuntijuuden liialliseen arvostamiseen toimivuuden kustannuksella. Ristiriitatilanteissa päätöksiä perustellaan viralliseen johtajan tai asiantuntijan asemaan vedoten. (Vuori 2005, 38.)

Klassisen määritelmän mukaisesti päätöksenteko on prosessi, jossa tapahtumat, tilanteet ja informaatio tiivistyvät valinnaksi, jolla tavoitellaan haluttuja tuloksia. Päätöksenteon vaiheita voidaan edottaa seitsemän, jos noudatetaan ns. rationaaliseen ja taloudelliseen ihmiskäsitykseen perustuvaa vaiheistusta:
1. Tunnistetaan ja määritetään ongelma tai tilanne.
2. Etsitään toiminnan vaihtoehdot tarkasti.
3. Kerätään ja analysoidaan tietoja vaihtoehdoista.
4. Arvioidaan vaihtoehdon kustannukset ja riskit.
5. Arvioidaan jokaisen vaihtoehdon vaikuttavuus.
6. Vertaillaan ja arvioidaan jokainen vaihtoehto keskenään.
7. Tehdään valinta eli päätös. (Vuori 2005, 38-39.)

Rationaalinen viittaa tieteelliseen päättelyyn ja empiiriseen näyttöön pohjautuvaan päätäksentekoon. Rationaalisen mallin lähtöoletuksena on, että kaikki veihtoehdot ovat tunnistettavissa. Usein päätöksentekijät ovat rajoitetusti rationaalisia, koska heillä ei ole tietoa kaikista vaihtoehdoista ja mahdollisuutta tunnistaa niitä. Kaikkia seuraamuksia ei ole mahdollista päätellä loogisesti.  Tietoa kaikista vaihtoehdoista ei ole  ole mahdollista saada eikä sitä voida luotettavasti tunnistaa tai tieto sinänsä ei ole luotettavaa. (Vuori 2005 39.) Ja kun tähän vielä lisää sen, että ihmisen on mahdotonta tajuta kaikki päätökseen vaikuttavat seikat, koska ihminen on tietojensa, tapojensa, arvostustensa ja käsitystensä vuoksi rajallinen (Vuori 2005, 42).

Ei ole kovin lohdullista luettavaa Vuoren (2005, 40) kommentti siitä, että säännönmukaisesti päätöksenteko epäonnistuu ennemmin kuin onnistuu suurissa terveydenhuollon organisaatioissa.

https://www.roswellpark.org/sites/default/files/nid1314-nursing-care-model.jpg

Kuvan lähde https://www.roswellpark.org/sites/default/files/nid1314-nursing-care-model.jpg









https://www.thl.fi/documents/605812/819294/rokotusohjelman_paatoksentekoprosessi_515px.png

 Kuvan lähde https://www.thl.fi/documents/605812/819294/rokotusohjelman_paatoksentekoprosessi_515px.png


Päätöksenteon onnistuminen edellyttää huomion kiinnittämistä seuraaviin asioihin:
  1. Huolehdi henkilökohtaisesti päätöksentekoprosessista.
  2. Nosta esille eettiset ja oikeudenmukaisuuskysymykset eri tahojen osalta tasapuolisesti.
  3. Tunnista piilevät toiminnot ja tarpeet syvällisesti. Ne unohtuvat usein kiireisten, muttei niin tärkeiden asioiden vuoksi.
  4. Tarkastele toiminnan esteitä. Toimeenpano estyy usein toiminnan sosiaalisista ja poliittisista syistä. Osallistuminen on siksi tärkeämpää kuin päätöksen kiirehtiminen.
  5. Aseta toiminnan suunta tavoitteen mukaisesti. Tavoitteen, joka osoittaa halutun lopputuloksen toteutuksen uusien ideoiden avulla. Avoin vaihtoehtojen etsintä tuottaa tulosta epäonnistumisen todennäköisyyttä vähentäen.
  6. Painota poliittista ja loogista rationaliteettia. Päätöksentekoprosessi on kyettävä ajattelemaan toimintana. Monet päätöksentekijät ovat pakotettuja viemään ideoita eteenpäin ja hallitsemaan tilannepolitiikkaa. Tällöin yksi idea korostuu toisen kustannuksella. Selkeälle ajattelulle ja diplomaattiselle toiminnalle ei ole tässä mielessä korviketta.
  7. Tunnista enemmän kuin yksi vaihtoehto. Mitä enemmän vaihtoehtoja on tarjolla sitä parempi lopputulos.
  8. Vaadi oppimista. Kaikkia päätöksiä on kohdeltava oppimistilanteina, koska epäonnistuneet päätökset tulevat kalliiksi. 
Jotta kaikki yllä manittu saataisiin aikaan on ymmärrettävä, miten erilainen asiantuntijatieto vaikeuttaa johtamista ja johtajuutta.  (Vuori 2005, 44-45.)

Päätöksenteossa valittu totuuskäsitys ohjaa tuloksia (Vuori 2005, 70).
Vuori (2005, 71) toteaa, että sairaalaorganisaatioissa vaativien ja kalliiden hoitopäätösten kohdalla päätöksen tekee asiantuntijatiimi, jotta turhat ja kalliit tutkimukset kohdistettaisiin oikein.

Lähteet ja lukemisto

Honkalampi, Tarja (2009). Johtaminen on avainasemassa muutoksessa. Tehyn näkemyksiä sosiaali- ja terveysalan johtamisesta.  Tehyn julkaisusarja F2/2009. Tehy.  (PDF) (23.9.2015).

Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen johtamisen osaaminen. Pohjois-Pohjanmaan Sairaanhoitopiiri. (23.9.2015).

Johtaminen. Terveyden edistäminen. THL. (23.9.2015).

Kelan terminologinen sanasto. Terveyteen liittyvät käsitteet.  Kela. (PDF) (23.9.2015).

Kivinen, Tuula (2008).   Tiedon ja osaamisen johtaminen terveydenhuollon organisaatioissa Väitöskirja. Kuopion yliopiston julkaisuja E. Yhteiskuntatieteet 158. (PDF)

Katja Klemola, Jussi Uusi-Illikainen, Tero Askola (2014). Sosiaali- ja terveyspalveluiden tietojohtamisen käsikirja. (PDF)

Lainsäädäntö. THL. (23.9.2015).

Rakenteet. THL. (23.9.2015).

Robert, Paul (2014). Kuka neuvoo auttajaa? Potilaan lääkärilehti.

Tieto päätöksenteon tukena : Tukiaineistoa kuntajohdolle. (2011).  THL. (PDF)

Uutta luova epävarmuus. Sanomalehtiyliopisto. Vaasan yliopisto.  Julkaisu No 37. (PDF)

Vuori, J. (toim.) (2005). Terveys ja johtaminen. WSOY. Helsinki.

(Edit 14.10.2016)

Comments

Post a Comment