Hyvä tieteellinen käytäntö kirjallisissa tehtävissä ja tutkimuksessa

Suomessa hyvään tieteelliseen käytäntöön on kiinnitetty huomiota aktiivisesti vuodesta 1994 alkaen, kun kansallinen ohje hyvän tieteellisen käytännön (HTK) loukkausten tunnistamisesta ja tutkinnasta julkaistiin. Ohjeen lähtökohtana oli tiedeyhteisön sisäinen sääntely ja toisaalta tieteen avoimuus ja läpinäkyvyys. Lisäksi kyseessä on niin tutkijoiden kuin tutkimusorganisaatioiden keskinäinen luottamus. (Suomen malli.)

Kirjoittajalla on oikeus tekstiinsä

Jokaisella kirjoittajalla eli tekijällä on oikeus tekstiinsä. Saamme kuitenkin levittää toisen teoksesta tietoa omin sanoin, esimerkiksi opetuksessa, kirjassa, lehdessä tai internetissä. Tieteentekijät viittaavat kirjoituksissaan toisten kirjoittamiin artikkeleihin ja kommentoivat niitä. Alkuperäiseen lähteeseen viitataan aina hyvän tavan mukaisesti. (Teosten käyttäminen.) Asiasta säädetään tekijänoikeuslaissa 404/1961. Säädöksessä säädetään, että sillä, joka on luonut kirjallisen tai taiteellisen teoksen, on tekijänoikeus teokseen. Sillä ei ole merkitystä, onko teos kaunokirjallinen, selittävä kirjallinen tai suullinen esitys. Myös sävellys- tai näyttämöteos, elokuvateos, valokuvateos tai muu kuvataiteen teos, rakennustaiteen, taidekäsityön tai taideteollisuuden tuote taikka ilmetköönpä se muulla tavalla, on teos ja sitä koskevat tekijänoikeuslain säännökset. Myös kartta, muu selittävä piirustus, graafinen tai palstallisesti muotoiltu teos sekä tietokoneohjelmat ymmärretään säädöksessä teoksiksi, joita tekijänoikeus suojaa.

Hyvä tieteellinen käytäntö (HTK)

Hyvä tieteellinen käytäntö (HTK) on tiivistetty tutkimuseettisen neuvottelukunnan (TENK) ohjeessa vuodelta 2012 yhdeksään kohtaan. Nämä ovat toimintatavat, tiedonhankinta-, tutkimus- ja arviointimenetelmät, lähteet, tutkimuksen toteutus ja suunnittelu, tutkimusluvat ja ennakkoarviointi, sopimus hankkeeseen osallistujien välillä, sidonnaisuudet, esteellisyys päätöksenteossa ja tutkimusorganisaatiossa noudatettava hyvä henkilöstö- ja taloushallinto sekä tietosuoja. Tarkastelen seuraavaksi näitä kysymyksiä tarkemmin TENK:n ohjeistuksen pohjalta. (Hyvä tieteellinen käytäntö 2012, 6─7.)

Tiedeyhteisön toimintatavat

Tutkimuksessa noudatetaan tiedeyhteisön tunnustamia toimintatapoja.

Toimintatavoilla tarkoitetaan sitä, että tutkimuksessa noudatetaan niitä toimintatapoja, jotka tiedeyhteisö on tunnustanut. Tällaisia ovat muun muassa yleinen huolellisuus ja tarkkuus tutkimustyössä, tulosten tallentamisessa. Rehellisyys kuuluu myös tähän kategoriaan sekä varsin usein etenkin opinnäytetöissä keskustelua herättävä vaade tutkimustulosten esittämisessä sekä tutkimuksen tulosten arvioinnissa. (Hyvä tieteellinen käytäntö 2012, 6.) Tähän kuuluu olennaisena osana tutkimuksen lopusta löytyvä osuus, jossa käsitellään tutkimuksen reliabiliteettia ja validiteettia sekä loppupohdinnassa olevan arvio käytetyn menetelmän vahvuuksista ja heikkouksista nimenomaisessa tutkimuksessa. Esimerkiksi Hirsjärvi, Remes & Sajavaara (2001, 213.) tiivistävät, että tutkimuksen reliaabelius tarkoittaa toistettavuutta. Toisin sanoen, jos mittaus tehdään uudelleen, samalla (jo testatulla) mittarilla, tulokseksi saadaan samanlainen tulos kuin kyseisellä mittarilla on aiemmin tehdyssä tutkimuksessa saatu, samalla tai samankaltaisella aineistolla.

Vastaavasti tutkimuksen validius eli pätevyys tarkoittaa sitä, että mittari ja käytetty tutkimusmenetelmä mittaavat sitä, mitä on tarkoitus mitata. Tutkimusta tehtäessä tutkimuksen validius eli pätevyys tarkoittaa puolestaan sitä, että mittari ja käytetty tutkimusmenetelmä mittaavat sitä, mitä oli tarkoituskin mitata. Käytännössä mittarit ja menetelmät eivät aina kohtaa ja tutkija ei tutkikaan sitä, mitä kuvittelee tutkivansa. Ongelma voi olla joskus kyselylomakkeen kysymyksissä.

Vastaaja saattaa käsittää kysymykset aivan eri tavalla, kuin tutkija on ne tarkoittanut.

Haasteellista on usein myös se, että tutkijalla on rinnasteisia kysymyksiä, ja voi olla, että tutkittava ei kykene vastaamaan kysymyksiin. Jälkimmäisissä tapauksissa vastauksen tulkinta on käytännössä mahdotonta. Lisäksi tutkijan oma tulkinta ja vahva ennakkokäsitys tuloksista voivat johtaa tuloksia väärään suuntaan. Tarkastelunäkökulmia, joilla validiutta voidaan lähestyä, ovat ennustevalidius, tutkimusasetelmavalidius ja rakennevalidius. (Hirsjärvi ym. 2001, 213-214.)

Eettisyys, avoimuus ja vastuullisuus

Lähtökohtana on, että tutkimukseen sovelletaan tieteellisen tutkimuksen kriteerien mukaisia ja eettisesti kestäviä tiedonhankinta-, tutkimus- ja arviointimenetelmiä. Lisäksi tähän kuuluu olennaisena osana se, että tutkimuksessa toteutetaan tieteellisen tiedon luonteeseen kuuluvaa avoimuutta ja vastuullista tiedeviestintää tutkimuksen tuloksia julkaistaessa. (Hyvä tieteellinen käytäntö 2012, 6.) Tässä korostuu tutkimuksen tekijän vastuu ja käsitys aihepiiristä. Esimerkkejä tällaisista aroista aihepiireistä ovat terveyteen ja hyvinvointiin liittyvät aiheet. Lisäksi muut vastaavat sensitiiviset, vahvasti yksilöön liittyvään arkaluontoiseen tietoon liittyvä tutkimus, jossa yksilö (tutkittava) on avoimena arkojen asioiden kanssa, ovat tällaisia.

Lähdeviittaukset

Tässä on tärkeä huomata viittaamisen merkitys. Tiede ei synny tyhjiössä, irrallisesti, vaan osana aiempaa tutkimusta ja siksi aiempaan tutkimukseen viittaaminen on keskeisessä roolissa. (Hyvä tieteellinen käytäntö 2012, 6.) Oman työn luotettavuus paranee, kun siinä on asianmukaiset viittaukset.

Luotettavuus

”Tutkimus suunnitellaan ja toteutetaan ja siitä raportoidaan sekä siinä syntyneet tietoaineistot tallennetaan tieteelliselle tiedolle asetettujen vaatimusten edellyttämällä tavalla” (Hyvä tieteellinen käytäntö 2012, 6). Tuloksia ja aineistoja ei sepitetä, vaan tutkimus tehdään luotettavalla tavalla. Samalla huolehditaan myös tutkittavan oikeudesta tutustua tutkimukseen ennen sen julkaisemista.

Tutkimusluvat ja ennakkoarviointi

Tarvittavat tutkimusluvat on hankittu ja tietyillä aloilla vaadittava eettinen ennakkoarviointi on tehty (Hyvä tieteellinen käytäntö 2012, 6). TENK:n julkaisussa 3/2019 on otettu kantaa ihmiseen kohdistuvan tutkimuksen eettisistä periaatteista ja yleisemmin ihmistieteiden eettisestä ennakkoarvioinnista maassamme.

Tutkijan tulee pyytää ihmistieteiden eettiseltä toimikunnalta eettinen ennakkoarviointilausunto, jos hänen tutkimukseensa sisältyy jokin seuraavista asetelmista:

a) Tutkimukseen osallistumisessa poiketaan tietoon perustuvan suostumuksen periaatteesta,
b) tutkimuksessa puututaan tutkittavien fyysiseen koskemattomuuteen,
c) tutkimus kohdistuu alle 15-vuotiaisiin ilman huoltajan erillistä suostumusta tai informointia, jonka perusteella huoltajalla olisi mahdollisuus kieltää lasta osallistumasta tutkimukseen,
d) tutkimuksessa tutkittaville esitetään poikkeuksellisen voimakkaita ärsykkeitä,
e) tutkimuksessa on riski aiheuttaa tutkittaville tai heidän läheisilleen normaalin arkielämän rajat ylittävää henkistä haittaa tai
f) tutkimuksen toteuttaminen voi merkitä turvallisuusuhkaa tutkittaville tai tutkijalle tai heidän läheisilleen. — **Kuvio 1** Tilanteet, joissa eettinen ennakkoarviointi tulee pyytää (TENK 3/2019, 16).

Tutkimusasetelmat, joissa eettinen ennakkoarviointilausunto tulee pyytää, on listattu oheisessa kuviossa. (Kuvio 1).

Osapuolten oikeudet ja velvollisuudet

Tutkimushankkeessa tai tutkimusryhmässä sovitaan ennen tutkimuksen aloittamista tai tutkijoiden rekrytointia kaikkien osapuolten oikeudet ja velvollisuudet. Tähän kuuluvat niin työnantajan kuin vastuullisen tutkijan (principal investigator) ja tutkimusryhmän jäsenten oikeudet, tekijänoikeutta koskevat periaatteet, vastuut ja velvollisuudet. Lisäksi tähän kuuluvat myös aineistojen säilyttämistä ja käyttöoikeuksia koskevat kysymykset kaikkien tutkimukseen osallistuvien osapuolten hyväksymällä tavalla. Kun tutkimusprosessi etenee, voidaan sopimuksia tarvittaessa tarkentaa. (Hyvä tieteellinen käytäntö 2012, 6.) Tähän liittyvät esimerkiksi kirjoittajien järjestys ja työnjako.

Sidonnaisuudet

Sidonnaisuudet pitävät sisällään esimerkiksi rahoituslähteet sekä muut tutkimuksen kannalta merkitykselliset sidonnaisuudet, jotka tulee ilmoittaa asianosaisille ja tutkimukseen osallistuville (tutkittaville). Nämä asiat tulee julkaista myös raportissa tulosten yhteydessä, jotta tutkimuksen lukija voi pohtia rahoittajan mahdollista vaikutusta tutkimuksen lopputuloksiin. (Hyvä tieteellinen käytäntö 2012, 6.)

Esteellisyys

Esteellisyydellä tarkoitetaan sitä, että tutkijat pidättäytyvät kaikista tieteeseen ja tutkimukseen liittyvistä arviointi- ja päätöksentekotilanteista, joissa he ovat esteellisiä tai on syytä epäillä heidän olevan esteellisiä. (Hyvä tieteellinen käytäntö 2012, 7.)

Tietosuoja

Hyvän henkilöstö- ja taloushallinnon noudattamisen lisäksi tutkimusorganisaatiossa on otettava huomioon ja noudatettava tietosuojaan liittyviä kysymyksiä. Tämä koskee niin käytännön töitä, kuin tilanteita, joissa tutkija toimii opettajana tai ohjaajana, hakee tutkimukseen rahoitusta tai toimii alansa asiantuntijatehtävissä joko tieteellisessä tai tiedeyhteisön ulkopuolisessa yhteisössä. HTK koskee lisäksi opetusmateriaaleja, lausuntoja, arviointeja, ansio- ja julkaisuluetteloja. Myös erilaisissa vuorovaikutustilanteissa tulee HTK huomioida. Hyvään tieteelliseen käytäntöön tulee myös perehdyttää niin perus- kuin jatko-opiskelijoitakin. Oppilaitokset ovat vastuussa henkilökunnan koulutuksesta tutkimuseettisissä asioissa. (Hyvä tieteellinen käytäntö 2012, 7.)

Vertaisarviointi

Vertaisarviointi on yksi keskeinen osa hyvää tieteellistä käytäntöä (Hyvä tieteellinen käytäntö 2012, 7). Vertaisarvioinnin tarkoituksena on huolehtia tutkimuksen laadusta ja hyvästä tieteellisestä käytännöstä.

Rahoittajien vaatimukset

Tutkimusta rahoittavat tahot ovat luonnollisesti kiinnostuneita siitä, että hyvää tieteellistä käytäntöä noudatetaan. Rahoittajilla on käytännössä hyvä mahdollisuus vaikuttaa siihen, että HTK:n periaatteet otetaan huomioon jokaisessa tutkimuksessa. (Hyvä tieteellinen käytäntö 2012, 7.) Käytännössä rahastot, säätiöt ja muut tahot voivat vaatia rahoituksen hakijalta, että hakija sitoutuu noudattamaan hyvää tieteellistä käytäntöä ja raportoi siitä.

Luotettavuus syntyy hyvästä tieteellisestä käytännöstä

Jotta esimerkiksi plagiointiin (Hirsjärvi ym. 2001, 107─108) ei kukaan syyllistyisi tahattomasti, olisi paikallaan puhua siitä jo aivan ensimmäisestä kouluasteesta alkaen. Plagioinnista ja sen välttämisestä on toki helppo huomauttaa ja silti puutteellinen viittaaminen on käytännössä huomattavan yleistä. Plagiointi ei ole ainut tiedevilpin muoto. Kirjoittajat huomauttavat, että väärentäminen on vaarallisin vilpin muoto, koska se vähentää tieteellisen työn uskottavuutta. Samalla se heikentää tutkimusedellytyksiä. (Emt. 108.) Jotta voimme luottaa tieteeseen ja tutkimukseen, olemme jokainen tiedeyhteisön jäsenenä vastuussa hyvästä tieteellisestä käytännöstä. Voimme kuitenkin olla ylpeitä tiedeyhteisöstämme, sillä yksi vanhimmista kansallisen tason tutkimuseettisistä ohjeista, joissa tiedevilppi määritellään ja tapa sen tutkimiseksi ohjeistetaan, löytyy Vaasan ammattikorkeakoulusta. Kansainvälisesti tunnettu ja arvostettu Suomen malli on pioneerimalli eurooppalaisesta tiedeyhteisön tutkimuseettisestä itsesääntelyjärjestelmästä. (Spoof 2018.) Voimme hyvällä syyllä olla ylpeitä tiedeyhteisömme laajakatseisuudesta.

Perheyrittäjyys - Family Business

Search This Blog