Terveys ja johtaminen: Voimavarana talous, informaatioteknologia ja henkilöstön tulevaisuus

 Kuva Margit Mannila
Syksy lautasella

Luentomateriaalina on  Jari Vuoren (2005)  teos Terveys ja johtaminen sen sisältö jakautuu viiteen päälukuun, joiden otsikot ovat:

Käsitteet ja käsitteiden määrittely
Terveysjohtamisen historia ja nykytila
Hyvä elämä ja työ johtajan haasteina
Terveydenhuollon organisaatiokulttuurit
Voimavarana talous, informaatioteknologia ja henkilöstön tulevaisuus

Tässä osassa käsittelen viimeisen luvun eli Voimavarana talous, informaatioteknologia ja henkilöstön tulevaisuus.  Luvussa on neljä kirjoitusta,  joista kaksi on Eero Linnakon. Linnakko käsittelee  aihetta johtamista talous- ja kustannusnäkökulmista, Pentti Itkosen kirjoituksen  teemana on informaatioteknologian vaikutus strategiseen johtamiseen ja toiminnan organisointiin ja Jari Vuoren kirjoitus terveydenhuollon inhimillisten voimavarojen johtamisesta.

Luvun otsikot ovat ajankohtaisia eikä vähiten siksi, että meneilläään on sote-uudistus, jota on   toivottu ja jonka vaikutuksia on pelätty.  Toisaalta tästä syystä kirjan lukujen sisältö on nyt osin vääjäämättä vanhentunutta tietoa tai positiivisesti ajatellen tältä osin teos toimii katsauksena sosiaali- ja terveyshuoltopalvelujen kehityslinjojen historiaan. Viimeksi tänään (8.10.2015) aamu-uutisissa pohdiskeltiin sitä, montako sote-aluetta maahamme lopulta tulee. Uutisissa haastateltu kansanedustaja arveli määrän asettuvan 10-15 välille.


Kuvan lähde: http://img.yle.fi/uutiset/lahti/article6543784.ece/ALTERNATES/w960/korjattu%20kartta.JPG







 Kuvan lähde:http://image.slidesharecdn.com/06-varhila-140311025113-phpapp02/95/sote-jrjestmislain-uudistus-kirsi-varhila-4-638.jpg?cb=1394511941

Tampereella

Kuvan lähde: http://jaakkostenhall.fi/wp-content/uploads/2014/03/Tampere_johtamismalli.jpg

Terveydenhuollon johtaminen ja talous.
Eero Linnakko

Linnakko (2005, 320) toteaa, että ensimmäinen terveydenhuollon byrokraattisen hallintomallin tilalle tarjottu johtamismalli oli tulosjohtamisen malli, jossa yksilöiden ja varsinkin yksiköiden arviointi taphtuu objektiivisen, erityisesti taloudellisiin mittareihin mitatun tuloksen perusteella. Terveyspalvelujen tuotannon johtamisessa siirryttiin tulosajatteluun ja -vastuuseen.  Yksiköille annettiin kokonaisbudjetti, joka kattoi kaikki yksikön käyttämät välipanokset, kuten diagnostiset palvelut, lääkkeet, siivouksen, ravintohuollon jne. Lääketieteellinen ja taloudellinen valta yhdistettiin tulosvastuumallissa siten, että lääkärit olivat sekä taloudellisessa että kliinisessä vastuussa.

Teveydenhuollon kustannukset ja johtaminen
Eero Linnakko
Linnakko (2005, 326) kirjoittaa, että terveydenhuollon yhteiskunnalliset kustannukset aiheutuvat terveyspalveluista ja potilaan, omaisten tai muun sosiaalitruvajärjestelmän siihen liittämistä aika- ja matkapanoksista.

Linnakko (2005, 326-327) nostaa esiin muutamia peruskysymyksiä, jotka hänen mukaansa sivuutetaan usein, kun keskustellaan kustannuksista:

• Ovatko sairaaloiden, terveyskeskusten tai klinikoiden väliset kustannus- ja tuottavuusvertailut nykytietoon perustuen lainkaan mahdollisia tai järkeviä?
• Mitä kustannukset ovat, mitä ne kertovat?
• Miten vertailumenetelmiä ja tulosten luotettavuutta voitaisiin parantaa?
• Milloin ja mitä  kustannuksia voidaan käyttää esimerkiksi palvelujen hinnoittelun apuna?

Tuotantokustannusten vaihtelu
Sairalan tai terveyskeskuksen kliinisen yksikön kustannusvaihteluun vaikuttavia syitä ja osatekijöitä ovat:

1. Erilaiset hoidot Potilasrakenteen erot
2.  Hoitokäytäntöjen vaihtelu Koulukunta - ja laatuerot
3. Hoitojen määrä ja muu toimintavolyymi Mittakaavaedut, ns. skaalatekijät
4. Tuotannontekijöiden hintavaihtelu Palkkahinnoittelu, hankinnat
5. Varallaolo Päivystystapausten satunnaisuus
6. Lääketieteellinen tutkimus Uuden tiedon hankinta
7. Lääkäreiden ja sairaanhoitajien opetus Tiedon ja osaamisen siirto
8. Tuottavuuserot Kyky muuttaa panokset palveluiksi
9. Laatuerot Kyky muuttaa palvelut terveydeksi

Tuotteistus
Tuotteistus ja kustannuslaskenta palvelevat johtamisessa toiminnan ohjausta, seurantaa, hinnoittelua ja vertailua. Tuotteistuksessa on määriteltävä osatekijät, laskutettava niiden kustannukset ja hinnoiteltava ne. Tämän avulla kytetään seuraamaan, mitä organisaatio tekee ja mihin suuntaan tuotantoa kannattaa kehittää. Palvelujen hinnoittelu vaatii oman kustannusrakenteen ja - tason tuntemusta. Tuotteistus ja kustannuslaksenta auttavat toiminnan kehittämisessä sekä palvelujen ostoissa ja kilpailuttamisessa. (Linnakko 2005, 329-330.)

Kustannusten kohdentaminen tuotteille tai palveluille riippuu siitä, miten tuotteistaminen on tehty  ja pvleut määritelty ja mihin tarkoitukseen kustannuslaskentaa käytetään. Tuote voi olla aineeton tai aineellinen: palvelu, tavara, tietotuote tai näiden yhdistelmä. Tuote voi olla suppea (toimenpide) tai laaja (pitkäaikaishoidon erikoisjakso). (Linnakko 2005, 330.)


Linnakko (2005, 331) kirjoittaa, että palvelun määrittelyn tulee olla mahdollisimman tarkka kuvaus siitä, kuinka vaativaa ja aikaa vievää sen tuottaminen on. Palvelun sisällön ennustettavuus on ehdoton edellytys erilaisten palvelutuotteiden muodostumiselle.

Suomessa käytössä olevia tuotteistusluokituksia ovat esimerkiksi
 - Ravaindeksi
- Rafaelahoitiisuusmittari
- Fim-kuntoutusluokitus
- DRG -luokitus

Kustannuslaskenta
Laskentatoimi tuottaa päätöksenteon tueksi informaatiota organisaation "todellisesta" taloustilasta ja sen kehittymisestä. Tiedon käyttäjät voidaan jakaa kahteen suureen pääryhmään:

1. Ulkoisen laskentatoimen tieto. Organisaation ulkopuoliset tahot, kuten omistaja, viranoimaiset ja kansalaiset, joille on tarkoitettu kirjanpitojärjestelmän ja tilinpäätöksen tieto.
2. Sisäisen laskentatoimen tieto. Organisaation sisällä toimivat tahot, kuten yleis- ja tulosjohtajat, joille on tarkoitettu kustannuslaksennan ja johdon laskentatoimen tieto. (Linnakko 2005, 336.)

Julkisessa organisaatiossa sisäisellä laskentaoimella ja kustannuslaskennalle on johdon näkökulmasta kolme tehtävää:

1. Johto analysoi niillä tuotannon kannattavuutta, hinnoittelee palvelut, tekee tuotantopäätökset, valitsee tarjottavat palvelut ja päättää palvelujen ja tuotteiden ulkoistamisesta.
2. Ne tuottavat tietoa strategiasta suunnittelua, valvontaa ja toimintakyvyn mittausta varten. Johto arvioi tiedoilla myös toimintaansa. Valvonnallisesti kustannuksia ei kohdisteta tuoteille ja palveluille, vaan oikeille vastuualueille, kustannuspaikoille ja kustakin kustannuspaikasta vastaaville toimijoille.
3. Puolivalmiiden ja varaston tuotteiden kustannuksilla määritetään varaston arvo. Koska palveluja ei tuoteta varastoon, tämä tehtävä julkisissa palveluorganisaatioissa ei ole merkittävä. (Linnakko 2005, 336.)

Laskentavaiheet ja -menetelmät
Tuotannontekijät ja yksikköhintaiset kustannukset kohdistetaan

1.  tuotannontekijöille eli voimavaroille
2.  organisaatioyksiköille tai toiminnoille
   a. kustannuspaikoille
   b. tulosyksiköille
   c. valmistukselle
   d. markkinoinnille
3. lopuksi tuotteille tai palveluksille

Tuotantokustannukset, kuten henkilöstökustannukset, aineet ja tarvikkeet, palvelujen ostot, kone-, laita- ja kalustomenot ja korot, saadaan yleensä kirjanpidosta. Tämän jälkeen kirjanpidon menot muutetaan kustannuksiksi niin, että

1. ensin vähennetään menot, jotka eivät kuulu laskenta-ajankohdan kustannuksiin, kuten siirtomenot, satunnaiset menot ja sijoitusmenot 
2. lisätään kustannukset, jotka eivät ole laskentakauden menoja, kuten  eläkkeet, laskennalliset pääomakustannukset, mutta ovat sen kustannuksia. Pääomakustannukset ovat erikseen sekä jaksotettava että arvotettava. (Linnakko 2005, 337-338.)

Tuotantokustannusten laskenta  Aalto-yliopisto

Jakolaskenta 
Jakolaskenta (process costing) sopii käytettäväksi, kun yritys valmistaa yhtä tuotelajia (yhtenäistuotanto). Jakolaskennassa kustannukset jaetaan suoritteiden määrällä. Esim. sellutehtaan kokonaiskustannukset voidaan jakaa tuotettujen sellutonnien määrällä. Tällöin saadaan selville sellutonnin kustannus. Lähde löytyy myös otsikosta.

Ekvivalenssilaskenta



Lisäyslaksenta (ks. Aalto-yliopisto)

Katso myös tästä.

Kustannuspaikkalisäyslaskennan tuloksena saadaan omakustannusarvo:

Omakustannusarvo = palkkakustannukset + materiaalikustannukset + osuus välillisistä kustannuksista (=yleiskustannuslisät) Lähde tästä linkistä 

Toimintolaskenta (OAMK) erittäin perusteellinen ja hyvä sivusto!

Linnakko (2005, 344-347) pohtii lopuksi opetus- ja tuotantokustannusten laskemista. Hän toteaa, että kouluttaminen ei ole tosiaankaan halpaa.  Ja kun tarkastellaan kokonaisuutta on terveydenhuollon ammattilaisten kouluttaminen sieltä kalliimasta päästä. 

Informaatioteknologian vaikutus strategiseen johtamiseen ja toiminnan organisointiin

Pentti Itkonen

 Itkonen (2005, 355-356) toteaa että teknologian merkitys tiedon autonomian kannalta muuttaa tervydenhuollon ammattilaisten roolia. He menettävät autonomian kahteen suuntaan. Tietojärjestelmät edellyttävät toimiakseen strukturoitua tietoa ja näyttöön perustuvat mallit rajoittavat yksittäisen lääkärin tai hoitajan mahdollisuuksia toimia oman yksilöllisen käsityksensä mukaisesti. Vastaavasti kansalaisella on mahdollisuus hakea tietoa sopivista hoitomenetelmistä ja sairauden tai oireen hoitamisesta. Tästä seuraa mahdollisuus tasavertaisempaan keskusteluun.

Terveydenhuollon inhimillisten voimavarojen johtaminen: henkilöstökustannusten muuttaminen henkilöstöinvestoinneiksi

Jari Vuori

Inhimillisten resurssien johtamisessa 

• rekrytointi on aikaisempaa tärkeämpää
• palkka määräytyy suorituksen, ei aseman mukaan
• työsopimukset sovitaan yksilöllisesti, ei ammattijärjestöjen ehdoilla
• työnjako perustuu tiimeihin
• ristiriitojen ratkaisuja etsitään organisaation ilmastosta ja kulttuurista
• työolot ovat harmooniset yksilön tarpeiden mukaan
• oppimisen ja koulutuksen edistäminen on ydintehtäviä
• sääntöjen seuraamisen suhteen korostetaan joustavuutta tilanteen ehdoilla (Vuori 2005, 363-364.)

 Lähde http://hauensteincenter.org/wp-content/uploads/2010/12/leadershipcycle.jpg

 Lähde  http://image.slidesharecdn.com/pmiprojectmanagementprinciples20141006-141006181426-conversion-gate01/95/pmi-project-management-principles-24-638.jpg?cb=1412626329

  Linkki esitykseen http://www.slideshare.net/tltiede/pmi-project-management-principles

 

Lähde http://gwb.blob.core.windows.net/dthakur/636/r_Dev%20Life%20Cycle.bmp

 

Lähteet ja lukemisto

DRG-keskus. FCG. (7.10.2015).  

FIM -kuntoutusluokitus. THL. (7.10.2015).
Itkonen, Pentti. (2005). Informaatioteknologian vaikutus strategiseen johtamiseen ja toiminnan organisointiin. 348-359. Teoksessa  Jari Vuori (toim). Terveys ja johtaminen. WSOY. Helsinki.

Kansallisen DRG-keskuksen tehtävä ja joitakin käsitteitä. Perheyrittäjyys-blogi. (7.10.2015). 

Klemola, Katja, Uusi-Illikainen, Jussi & Askola, Tero. (2014). Sosiaali- ja terveyspalveluiden tietojohtamisen käsikirja. Sitra.   (8.10.2015).

Linnakko, Eero (2005). Terveydenhuollon johtaminen ja talous. 317-325. Teoksessa  Jari Vuori (toim). Terveys ja johtaminen. WSOY. Helsinki.
Linnakko, Eero (2005).  Terveydenhuollon kustannukset ja johtaminen. 326-347. Teoksessa  Jari Vuori (toim). Terveys ja johtaminen. WSOY. Helsinki.

Mikä on RAVA-mittari?  Finnish Consulting Group Oy. (7.10.2015).

Rafaela-mittari. Finnhish Consultin Group Oy. (7.10.2015).

Sote-palvelurakenneuudistus. Kunnat.net. (14.10.2016).

Sote-uudistus. HelsinginSanomat (7.10.2015).

Sote-uudistus. Kuntalehti. (7.10.2015).

 Sote-uudistus. Sosiaali- ja terveysministeriö. (7.10.2015). Ministreriön sivustolta löytyvät linkit myös seuraaviin tiedostoihin:

• Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen, itsehallintoalueiden perustamisen ja aluehallintouudistuksen valmistelun virkamiesohjausryhmä ja projektiryhmä (asettamispäätös 10.9.2015)

• Sote- uudistus. (14.10.2016).
  
  
• Sote-uudistus. (14.10.2016).

• Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen ja itsehallintoalueiden perustamisen sekä aluehallintouudistuksen valmistelun selvityshenkilöhanke (hanke päättynyt 14.8.2015)

• Sote- ja maakuntauudistuksen alueellisen valmistelun tiekartta on julkaistu. (14.10.2016).

 

Sote-uudistus. Uusi-Suomi.fi. (7.10.2015).


Sote-uudistus. Yle.fi. (7.10.2015).

Stenhall, Jaakko. (2014). Sote-uudistus: Tampereen alueen 3 mahdollisuutta. (7.10.2015).

 

Tavoitejohtaminen. Wikipedia. (8.10.2015).

Tenhunen, Marja-Liisa. (2013). Mitä on johdon laskentatoimi ja mihin sitä tarvitaan?  Verkkokoulu. Tilisanomat. (7.10.2015.)

Vuori, Jari. (2005). Terveydenhuollon inhimillisten voimavarjoen johtaminen: henkilöstökustannusten muuttaminen henkilöstöinvestoinneiksi. 360-388. Teoksessa  Jari Vuori (toim). Terveys ja johtaminen. WSOY. Helsinki.

Vuori, J. (toim.) (2005). Terveys ja johtaminen. WSOY. Helsinki.

(Edit 14.10.2016)