Oikeuslähdeoppi

Kuvat Margit Mannila

 "Oikeuslähdeoppi koskee erityisesti oikean yläpremissin eli juttuun sovellettavan oikeusnormin löytämistä."
- Hannu Tolonen

OTT, professori Hannu Tolonen jakaa teoksensa Oikeuslähdeoppi neljään tekstiosaan. Teoksen viides osa käsittää lähdeluettelon. Teos on selväkielinen ja siten suhteellisen helppolukuinen myös sellaiselle, joka ei ole asiasta kovin hyvin perillä. 

I Oikeuslähdeoppi: kysymyksenasettelua

II Eri oikeuslähdekäsitteet (12.9.2018).

III Oikeuslähdeteoriat (12.9.2018).

IV Eri oikeuslähteet (18.9.2018).

Tolonen (2003, 1) aloittaa teoksensa määrittelemällä, mitä oikeusläheopilla tarkoitetaan: Lain ja tuomioistuinten ratkaisujen ohella sillä tarkoitetaan mm. 
- oikeuden luonnetta
- oikeuden tulkintaa
- oikeuden syntyä
- oikeuden löytymistä

Yleinen oikeustiede (oikeusteoria) suuntautuu 

1. oikeuden yleisiin oppeihin
2. yleisten oppien historiaan ja niiden taustaan ("oikeuden aatehistoria")
3. yhteiskuntafilosofian kanssa kiinnostuu oikeuden arvoista, sen yhteydestä yhteiskuntaan, kieleen ja sosiaaliseen toimintaan
4. oikeusteorian "omat" ongelmat, kuten oikeusnormin tyypit (oikeuden normatiivisuus), oikeuden voimassaolo, oikeudellinen ratkaisu, oikeustieteen luonne ja oikeuslähteet.

Tolonen (2003, 1-2) toteaa, että 

• Oikeuslähdeoppi ei liity suoranaisesti oikeuden ns. yleisiin oppeihin
• Se on lähellä oikeusnormin voimassaolon kysymystä (molemmat kertovat jotakin ratkaisupremissin luonteesta)
• Oikeuslähteiden ongelma liittyy kaikkein läheiseimmin oikeudelliseen ratkaisuun. Oikeuslähteet muodostavat jokaisen ratkaisun yhden osan

=> Oikeuslähteet muodostavat jokaisen ratkaisun yhden osan. Kääntäen: ratkaisu, joka ei nojaudu oikeuslähteisiin, ei ole oikeudellinen ratkaisu. Tolonen sanoo sellaisen ratkaisun olevan näytelmä, poliittinen ratkaisu tai joku muu sosiaalinen toiminta. 

Ratkaisua suorittava tuomari joutuu hakemaan ratkaisuaan varten  oikeudellisen kiinnekohdan, johon hän nojautuu ratkaisussaan.

• hakee oikeudellista perustetta, joka hahmottaa tapauksen
• tarkastelee tapausta yhden tai useamman oikeuslähteen valossa
• valitsee yhden oikeuslähteen normin
• soveltaa sitä sekä
• perustelee ratkaisunsa oikeuslähteiden avulla.

Missä määrin oikeudellinen ratkaisu on looginen päätelmä?

Yläpermissi (yleinen normi): jos a niin b
Alapremissi (tulkittu tosiasia): vallitsee a
------------------------------------------------------------------
Päätelmä: oikeudellinen ratkaisu: siis b

Oikeuslähdeopin perimmäinen ongelma: oikeudellisen ratkaisijan kannalta oikean yläpremissin löytäminen. Tolonen (2003, 3) toteaa, että koska yläpremissi valitaan aina sillä perusteella, mitä on tapahtunut ja mistä jutussa on kysymys, tulee oikeuslähdeopissa esiin myös alapremissin oikeudellinen jäsentäminen.

Oikeustiede on tyypillinen toimintamuoto, joka nojautuu oikeuslähteisiin.

Oikeustiede ja ratkaisija käyttävät oikeuslähteitä ja suuntautuvat niihin eri tavoin. Niiden sidottuisuus ja suhde normeihin on eri.

Oikeustiede

sytematisoi ja tulkitsee  oikeuslähteitä

- aineisto + oikeudelliset auditorit eli lakimieskunnan mielipiteet

Ratkaisu on luonteeltaan praktista: kiinnittyy ratkaistavaan konkreettiseen tilanteeseen ja toisaalta abstrakteihin normeihin sekä niiden yhteyksiin.

Oikeudellisen ratkaisutoiminnan tulkinta liittyy aina käsillä olevaan konkreettiseen tapaukseen, joka on "tässä ja nyt".

Oikeustiede ottaa kantaa oikeuskäytännössä esiintyneisiin tapauksiin, systematisoi niitä tai konstruoi tapauksia erilaisten tyypillisten tuntomerkkien mukaan. (Tolonen 2003, 3.)

Tolonen (2003, 4) viittaa Tuoriin, joka on tarkastellut erilaisia oikeudellisia toimintoja ja niiden tuloksina syntyneitä erilaisia oikeuden kerrostumia. Näitä toimintoja on kolme, joiden tuotteena oikeus syntyy pääasiassa:

1. lainsäädäntö, joka voi olla vaikka yksityishenkilöiden velkajärjestelyä koskeva, vuonna 1993 voimaan tullut laki
2. oikeudellinen ratkaisu, esimerkiksi korkeimman oikeuden päätös
3. oikeustiede, jolla ei ole määrättyä tuntomerkkiä: kaikki oikeutta koskevat systemaattisuuteen tähtäävät kirjalliset esitykset ovat laajassa mielessä oikeustiedettä.

=> normiauktorit (viittaa toimintaan) tai normiauktoriteetti (viittaa valtaan)

• Oikeustiede kertoo meille oikeussystematiikkamme perusteet ja antaa paljolti siihen nojautuen normisuosituksia.
• Lainsäätäjä säätää meille velvoittavia normeja, joiden tulkinta on kuitenkin usein epäselvää.
• Oikeuskäytäntö tarjoaa meille joukon ajatuksia, miten konkreettisesta jutussa y riita on ratkaistu.

Tolonen (2003, 5) huomauttaa, että erityinen vaikeus oikeuslähdeopin kohalla on eri oikeuslähteiden päällekäisyyden ilmiö. Oikeuslähteiden kohdalla on tavanomaista, että muodostuu lainsäätäjän, lainsoveltajan ja oikeustieteen tulosten (osittainen) päällekkäinen kerrostuminen: lainsäätäjä säätää lain, jonka perusteella tuomioistuin tekee ratkaisun, jota oikeustiede puolestaan kommentoi. 

Tolosen (2003, 6) perusajatuksen mukaan oikeus on prosessi, joka peruspiirre on jatkuva kehitys. Perusasetelmaa voidaan luonnehtia liikkeeksi yhteisen normin ja erityisten tilanteiden välillä. Mitä useampaan tilanteeseen olemme normia soveltaneet, sitä paremmin ymmärrämme sen. => Voidaan sanoa, että oikeuslähteinä oikeus elää yhtäältä yleisinä normeina ja toisaalta konkreettisina sovellustilanteina. (Tolonen 2003, 7.)  

Hermeneuttinen kehä

Kuvan lähde THL  2013. (6.9.2018).

Ks. myös Pikkarainen, E.  (2010). Hermeneuttis-henkitieteellinen pedagogiikka. (6.9.2018).

Tolonen (2003, 9) kuvaa hermeneuttista jatkumoma, jossa lähtökohta -> toiminta -> tulos jatkuu niin, että tulos on uutena lähtökohtana ja toiminta lähtee siitä eteenpäin, tulee uusi tulos, joka on lähtökohtana jne. 

Oikeuslähteiden järjestelmä

Oikeuslähteiden järjestelmään liittyy edelleen aina ajallisuuden (historiallisuuden), kielellisyyden ja yhteisöllisyyden piirteet (Tolonen 2003,9). 

Ajallisuus (temporaalisuus)

- oikeuslähteiden suuntautuminen menneisyyteen ja tulevaisuuteen

- oikeus elää suhteessa menneisyyteen ja omiin traditioihinsa

- oikeus suuntautuu myös tulevaisuuteen esim. laki, jolla tähdätään tiettyihin vaikutuksiin tulevaisuudessa

- lain voimaantulo ja oikeudellisen päätöksen tekeminen ovat nykyisyyden hetkiä

- oikeuslähteet rakentuvat aikaisemmille oikeuslähteille

Kielellisyys

- kaikki oikeuden toiminnot, samoin kuin oikeuden lähteet, ovat kielellisiä

- lainvalmistaja valmistelee lakeja

- eduskunta säätää lakeja

- tuomioistuin tekee ratkaisuja

=> kaikki oikeuden toiminnot tapahtuvat kielellisessä muodossa =>diskurssi

=> oikeudessa esiintyvät suullinen ja kirjallinen diskurssi

=> kirjallinen diskurssi on tyypillinen; oikeus saavuttaa sen kautta pysyvyyden, yleisyyden ja jatkuvuuden

=> oikeuslähteet (laki, tuomioistuimen ratkaisut, lain esityöt)  ovat pääsääntöisesti kirjallisessa muodossa tai ne muotoillaan kirjalliseen asuun (tapaoikeus, oikeusperiaatteet) 

Oikeuden yhteisöllinen luonne

- oikeutta ei koskaan ole yhdelle ihmiselle

- oikeus on sosiaalinen suhdejärjestelmä

- oikeuslähteet ovat tekstimuotioisia, useamman toiminnan vuorovaikutuksessa syntyneitä, menneisyydestä tulevaisuuteen suuntautuvia normatiivisia tietovarantoja, joiden perusteella konkreettisia tapauksia ratkaistaan.

Oikeus on toistuva ja uusiutuva järjestelmä, joka tuottaa itsenään yhä uudestaan. (Tolonen 2003, 10-11.)

Tolosen (2003, 18) mukaan on kolme keskeistä erilaista käsitystä oikeuden synnystä, löytymisestä ja oikeuden muovautumisesta:

1. Oikeuslähteet positivoitumisena joko tuomioistuimessa tai lainsäätäjissä. Vaihtoehto kysyy oikeuden voimassapitäjää, auktoriteettia.
2. Mitä löydämme valmiin ja systemaattisen oikeuden? Vaihtoehto kysyy oikeuden sisältöä.
3. Keskeisenä oikeuden yhteiskunnalinen ulottuvuus ja oikeuden syntymisen reaalisena tapahtumana. Vaihtoehto kysyy oikeuden ja yhteiskunnan erilaisia yhteyksiä.

Lähteet ja lukemisto
Deduktio. Tieteen termipankki. (6.9.2018). 

Mannila, Margit. (2017). Oikeuden olemuksesta. Perheyrittäjyys. (6.9.2018). 

Mannila, Margit. (2012). Yritysoikeus. Perheyrittäjyys. (6.9.2018).

Seppänen, Juha. (2014). F13 Tiedon ja todellisuuden filosofia. (6.9.2018).

Tolonen, Hannu. (2003). Oikeuslähdeoppi. WSOY Lakitieto.


Edit
18.9.2018 (5/250)
12.9.2018 (5/245)
6.9.2018  (240)

Auta minua pitämään sivusto ajan tasalla. Jos huomaat, että joku linkki ei toimi, laita viesti kommenttikenttään.