Lähde:h ttp://ultra04lord.files.wordpress.com/2009/09/ratsastaja-041.gif?w=600 Ystäväni lähetti jokin aika sitten minulle Tapio Nousiaisen (1982) runon Papin sielu. Olimme keskustelleet jotakin työnkuvista, ammattien sisällöistä ja siitä mitä ihminen joutuu elämässään kohtaamaan ja kuinka esim. juuri papin työssä tulee eteen tilanteita, joissa voi olla sisäänrakennettuna eettinen ristiriita. Runo puhutteli minua ja sai minut mietteliääksi vähän pidemmäksi aikaa. Ryhdyin pohtimaan mm. sitä, kuinka meidät oikeastaan lokeroidaan ammattiemme perusteella, ennakko-odotukset siitä, miten reagoimme missäkin tilanteessa tehdään koulutukseen pohjautuen. Toisaalta pohdin sitä, kuinka ammatit ehkä muokaavat persoonaamme, ryhdymme käyttäytymään niin kuin ammatissamme toimivan oletetaan käyttäytyvän. Joissakin tilanteissa ammatillinen roolimme suojaa meitä. Roolin ylläpitäminen työssä ja arjessa on osa selvitymistämme, sillä rooli antaa meille suojan haastavissa tilanteissa. Esime...