Perheyrittäjyys - Family Business

Koulu ei koskaan muutu, koska opettajat eivät kehity on väite, joka esitetään usein (Helakorpi & Juuti 1996, 129). Onko tämä väite totta? Mistä muuttumattomuus johtuu? Onko syynä se, että opiskelija vaatii kyllä muutosta ja uusia opetusmetodeja, mutta kun huomaakin vuorovaikutteiset mallit itselleen työlääksi hän alkaa vaatia paluuta menneeseen, systeemiin, jossa voi aktiivisesti passivoitua? Opettajan opettamistyyliin vaikuttaa luonnollisesti hänen oma elämänhistoriansa ja kokemukset koulusta ja opettajista. Sekä hänen oma oppimistyylinsä. Opettajan oman oppimistyylin tarkastelu ja sen vaikutus siihen, miten opettaja sitten käytännössä opettaa oppilaitaan, on jäänyt ehkä vähän vähäisemmälle huomiolle. Opettaja, joka on visuaalinen oppija, kuvittelee helposti, että opiskelijatkin hahmottavat asioita kuvien ja mallien kautta. Auditiivinen oppija taas oppii kuuntelemalla ja kinestiseen tyyliin soveltuu parhaiten se, kun pääsee itse tekemään ja kokeilemaan. Opettajan rooli ...

Opinnäytetyön pituus puhuttaa säännöllisin väliajoin niin meitä opettajia kuin opiskelijoitakin. Opiskelija haluaa yleensä tietää, kuinka paljon hänen pitää saada aikaan sivuja. Sivumäärää tärkeämpi asia on mielestäni sisältö. Kannattaa olla kuulolla kun opettaja/ohjaaja puhuu työn rajaamisesta. Joitakin viittellisiä sivumääriä on toki hyvä olla olemassa, jotta työstä ei synny ikuisuusprojektia sen takia, että opiskelija kuvittelee, että työssä ei ole tarpeeksi sivuja. Olen tässä blogissa viitannut useampaan kertaan teokseen Hirsjärvi, Remes & Sajavaara: Tutki ja kirjoita. Sen vuoden 2001 painoksessa s. 226 hahmotetaan, että pro gradu -työ on pituudeltaan 60-85  sivua. Parityönä tehdyn opinnäytetyön sivumäärä on, emt. mukaan, 85-100 sivua. Kandintyö tai ammattikorkeakoulun opinnäytetyö ovat sitten sivumäärältään tätä pienempiä. Olen hakenut tähän muutamia esimerkkejä: Eräs saksalainen yliopisto kirjoittaa sivustollaan näin: “The number of pages for the Bache...

Seppo Helakorpi ja Pauli Juuti (1996, 110-111) kirjoittavat teoksessaan Tiimiorganisoitu koulu myös oppimista. Oppiminen on merkitysrakenteiden rakentamista. Oppiminen on siitä mielenkiintoinen asia, että oppiminen on varsin yksilöllinen prosessi, jossa oppija luo omat rakenteensa saamistaan kokemuksista ja havainnoista, ympäröivästä kulttuurista ja sen välittämistä todellisuutta heijastavista merkeistä ja merkityksistä. Jokainen meistä ymmärtää maailamn omien rakenteittensa ja aikaisempien kokemustensa valossa. Toisaalta oppija voi muokata aktiivisesti omia rakenteitaan.  Kirjoittajien mukaan oppimisprosessissa oppija rakentaa rikkaan ja kompleksisen muistirepresentaation (muistikuva), jossa tiivistyvät voimakkaat kytkeytymät kolmenlaisen tiedon välille: Semanttinen tieto (kielellinen, käsitteitä koskeva) Episodinen tieto (henkilökohtainen, tilannekohtainen ja tunnekokemuksia sisältävä) Toimintatieto (tiedon soveltaminen esimerkiksi ongelmanratkaisussa) Oppija on aktii...

Varmista aina uusintapäivät vielä koulun omilta nettisivuilta . Liiketalouden yksikkö, Enheten för företagsekonomi, School of Business UUSINTATILAISUUDET LUKUVUONNA 2014-2015 OMTAGNINGSTILLFÄLLEN LÄSÅRET 2014-2015 RETAKES ACADEMIC YEAR 2014-2015 Viimeinen ilm.pv Sista anmälningsdag Syyslukukausi/Hösttermin/Autumn Semester 2014 Last enrolment day Ti / Tis / Tuesday 16.9.2014 klo / kl. 16.00-19.15 o´clock 9.9.2014 Ti / Tis / Tuesday 21.10.2014 klo / kl. 16.00-19.15 o´clock 14.10.2014 Ti / Tis / Tuesday 18.11.2014 klo / kl. 16.00-19.15 o´clock 11.11.2014 Ti / Tis / Tuesday 2.12.2014 klo / kl. 16.00-19.15 o´clock 25.11.2014 Tilaisuudet pidetään juhlasalissa (RA 3. krs.), mikäli muuta ei ilmoiteta. Tillfällena hålls i festsalen (RA 3:e vån.), ifall inget annat meddela...

Seppo Helakorven ja Pauli Juutin (1996) toimittamassa teoksessa Tiimiorganisoitu koulu on toinen luku, joka alkaa sivulta 73, otsikoitu: Tiimityö asiantuntijaorganisaatiossa. Luvussa pureudutaan mm. työn muutostrendeihin. Teksti on, siltä osin, ehkä jopa ajankohtaisempaa nyt kuin parikymmentä vuotta sitten, jolloin tämä teos on toimitettu.  Kirjoittajakaksikko kuuluu suomalaisen johtamis- ja ja koulutusajattelun eliittiin. Seppo Helakorpi on kasvatus- ja koulutsalan vahva asiantuntija, tutkija ja tieteelisen tiedon havainnollistaja ja Pauli Juuti on puolestaan vahva käytännön ja akateeminen ammattilainen johtamisen ja organisaatiotutkimuksen parissa. Molemmilla on varsin vahva käytännön kokemus kouluttajana ja tieteellisen tiedon soveltajana käytännön tilanteisiin sekä uusien toimintamallien kehittämisessä ja testaamisessa. Kirjoittajat aloittavat (Helakorpi & Juuti 1996, 74), kuten jo edellä totesinkin, toisen luvun kuvaamalla kirjoitushetken tilannetta,...