Irma Sorvalin puhe (17.4.2002) Hyvästä tieteellisestä käytännöstä, on edelleen ajankohtainen.
Tutkimuksen etiikasta puhutaan tuskin koskaan liikaa. Tutkimuksen ja tieteenteon etiikka on asia, joka kannattaa ottaa vakavasti.Irma Sorvalin puhe:
Viides Studia Ethica pohti
Hyvää tieteellistä käytäntöä
Oulun yliopisto on omalta osaltaan sitoutunut noudattamaan valtakunnallisen tutkimuseettisen neuvottelukunnan laatimia uusia ohjeita, jotka julkistettiin Helsingissä Säätytalossa 3.4.2002 pidetyssä tilaisuudessa.
Tutkimuseettisen neuvottelukunnan (perustettu asetuksella 1347/1991) tehtäviin kuuluu edistää tutkimusetiikkaa koskevaa keskustelua ja tiedotusta Suomessa sekä toimia aloitteentekijänä tutkimusetiikan edistämiseksi. Tähän perustuen neuvottelukunta on laatinut uudet ohjeensa yhdessä suomalaisen tiedeyhteisön kanssa.
Ensimmäiset menettelyohjeet tulivat voimaan 1994 ja seuraavat 1998. Nyt uudistetuissa ohjeissa uutta edellisiin verrattuna on se, että niiden alussa on määritelty, mitä hyvä tieteellinen käytäntö tarkoittaa. Tieteenalojen eroista johtuen tätä ei kuitenkaan voi määritellä täysin yksiselitteisesti ja yleispätevästi. Hyvän tieteellisen käytännön esittelyn jälkeen annetaan ohjeet erilaisista hyvän tieteellisen käytännön poikkeamista ja näiden käsittelemisestä. Ohjeensa neuvottelukunta suuntaa niin tutkijoille kuin tieteellisille asiantuntijoille, ja ohjeiden tehokkuus perustuu tiedeyhteisön vapaaehtoiseen sitoumukseen noudattaa niitä.
Yliopisto- ja tieteenalakohtainen ohjeisto tunnettava
Hyvän tieteellisen käytännön loukkaukset jaetaan kahteen ryhmään, jotka ovat piittaamattomuus hyvästä tieteellisestä käytännöstä ja vilppi tieteellisessä toiminnassa.
Piittaamattomuus näkyy muun muassa holtittomuutena ja karkeina laiminlyönteinä. Muiden tutkijoiden osuuden vähättely, puutteellinen viittaaminen aikaisempiin tutkimustuloksiin, tulosten ja menetelmien huolimaton raportointi, tulosten puutteellinen kirjaaminen ja säilyttämien, samojen tulosten julkaiseminen useita kertoja näennäisesti uusina ja tiedeyhteisön johtaminen harhaan oman tutkimuskäytännön suhteen ovat esimerkkejä piittaamattomuudesta.
Vilppiä käsitellään ohjeissa jaottelemalla se sepittämiseen, vääristelyyn, luvattomaan lainaamiseen ja anastamiseen. "Vilppi tieteellisessä toiminnassa merkitsee tiedeyhteisön ja usein myös päätöksentekijöiden harhauttamista. Se on väärien tietojen ja tulosten esittämistä tiedeyhteisölle ja niiden levittämistä esimerkiksi julkaisussa, tieteellisessä kokouksessa pidettävässä esitelmässä, julkaistavaksi tarkoitetussa käsikirjoituksessa tai rahoitushakemuksessa" (ohjeet, s. 4).
Käytännössä tämä koskee myös niitä, jotka arvioivat hakemuksia, kirjoittavat niistä lausuntoja ja tekevät niitä koskevia päätöksiä. Hakuprosesseissa ja yleensä päätöksenteossa tämän tiedostaminen on ensiarvoisen tärkeää, mutta kaipaa syvällisempää pohdintaa. On myös perusteltua tutustua hallinnollisiin perusasioihin varsinkin silloin, kun hallintoelimissä toimiminen on ajankohtaista.
Hyvänä lähtökohtana voi tutkimuseettisen neuvottelukunnan ohjeiden lisäksi olla muukin yliopisto- ja tieteenalakohtainen ohjeisto. Tutkimuksessa, opettamisessa ja hallintotehtävissä on syytä hallita eettiset perusasiat ja käyttäytymismallit.
Tutkimusetiikasta luonteva puheenaihe
Tutkimuseettiset vilppitapaukset ovat harvinaisia. Vaikka tutkimuseettisen neuvottelukunnan tietoon tulee vuosittain vain joitakin tapauksia, joista harva lopulta sisältää vilppiä, on yksikin tapaus liikaa. Ideaalitilannetta ei saavuteta pelkästään laatimalla tai lukemalla ohjeita, vaan miettimällä mahdollisimman tarkkaan hyvää tieteellistä käytäntöä ja noudattamalla sitä. Tässä on jokaisen hyvä hyödyntää omia synnynnäisiä kykyjään, niin eettisiä ja moraalisia kuin muita tieteenteossa tarvittavia.
Tutkimusetiikan opettaminen on tarkoituksenmukaista aloittaa ajoissa ja suunnata oikeisiin kohteisiin. Otollinen ajankohta on aloittaa johdatus tutkimusetiikkaan yliopisto-opintojen alussa ja antaa sitä koko opintojen ajan. Väitöskirjan tekijän ja hänen ohjaajansa välistä yhteistyötä on syytä entisestään kannustaa. Tutkimusetiikkaa ei ole tarkoitettu opintojen loppuvaiheen kumileimasimeksi, vaan sitä tarvitsevat tutkijat ja opettajat koko elämänsä ajan.
Tutkimusetiikka ei koske pelkästään Suomea, vaan asia on maailmanlaajuinen. Se on mukana myös EU:n hankkeissa: Tutkimuksen viidennen puiteohjelman alkulauseissa todetaan rahoituksen keskeiseksi kriteeriksi se, että tutkimuksessa noudatetaan eettisiä perusperiaatteita.
Tutkimusetiikka ei ole pelkästään oman aikamme ilmiö, vaan esimerkkejä etiikasta löytyy jo kaukaa menneisyydestä, jopa vuosisatojen ja -tuhansien takaa. Tähän mennessä on yliopistossa opetettu tutkimusetiikkaa, vaikka sitä ei aina ole kutsuttu tällä nimellä. Tutkimusetiikan toivoisi tulevan luontevaksi, sopivaksi ja kiinnostavaksi puheenaiheeksi maassamme ja yliopistoissamme.
Irma Sorvali
Tutkimuseettisen neuvottelukunnan jäsen
Kirjoittaja piti ylläolevan puheenvuoronsa Oulun yliopistossa pidetyssä Studia Ethica V -seminaarissa 17.4. Hyvä tieteellinen käytäntö ja sen loukkausten käsitteleminen (2002). Helsinki: Tutkimuseettinen neuvottelukunta.Löytyy tästä linkistä.
Comments