Perheyritysasiantuntijoiden tapaaminen oli Helsingissä menneellä viikolla (11.-12.2.2010) teemalla: Raha, rakkaus ja strategia. Tuossa kolmiossahan perheyrityksissä kierretään kehää niin hyvässä kuin pahassakin.
Tilaisuudessa oli kolme mainiota puheenvuoroa, joista kaksi pidettiin torstaina ja yksi perjantaina. Torstaina yliopettaja Tarja Römer-Paakkanen, (Haaga-Helia) valotti perheen ja yrityksen yhteistoimintaa. Hän keskittyi erityisesti kotitalouteen, kuluttajana ja kotitalouteen suhteessa yritykseen ja professori Riitta Jallinoja, (Helsingin yliopisto) pohti dynastisia perheitä. Jallinojalla on pitkä kokemus perhetutkijana ja yrittäjäperheiden tutkimiseen hän on löytänyt tiensä dynastisten perheiden kautta.
Perjantaina oli vuorossa professori Kimmo Jokinen (Jyväskylän yliopisto) ja hän piti erittäin mielenkiintoisen puheenvuoron otsikolla: Muuttuvat perherakenteet ja perhesuhteiden kriisit.
Referoin tässä hieman Jallinojan ja jossakin myöhemmässä vaiheessa palaan Jokisen esitykseen.
Jallinoja jakoi esityksensä kolmeen näkökulmaan. Ensiksi perhe dynastiana - kuningasperheet, toiseksi perheyritys - perhe yrityksessä ja kolmanneksi perheen ja työn erottaminen.
Aluksi Jallinoja määritteli sanan dynastia, joka tulee kreikan sanasta [dyssasteija] dunasteia ja se tarkoittaa hallitsijasukua, valtaa.
Hallitusmuotona monarkia perustuu perheeseen. Länsimaisen ajattelun juuret ovat kristinuskossa ja se ohjaa perhekäsitystämme. Kristinuskon näkökulmasta perheen rooli, vert. Pyhä perhe ja Jumala rakastavana isänä, on merkittävä.
Jallinoja totesi, että perheyritystä voidaan käsitellä vahvojen sidostensa takia dynastiana. Ihanteena perheyrityksessä lienee perheen ja työn erottaminen, mutta käytännössä ne ovat päällekkäin.
Dynastisen perheen ydinominaisuudet
Jallinoja listasi dynastisen perheen ydinominaisuudet: 1) avioliitto; 2) siitä syntyvät jälkeläiset; 3) kruununperillinen, jolle valta siirtyy ja 4) vallanvaihto sukupolvelta toiseen, jossa dynastia muodostuu.
Miten nämä peruselementit eroavat perheestä?
Kruununperillinen valitaan varhaisessa vaiheessa. Vallanvaihto tapahtuu jossakin vaiheessa seuraavalle sukupolvelle ja perhe on valjastettu vallankäyttöön.
Avioliitto
Avioliitto oli tiukasti säädelty. Tulevat kuninkaat avioituivat mieluummin kuninkaiden tyttärien kanssa tai korkeimpien aatelisten kanssa. Taustalla vaikutti säädynmukaisuuden sääntö. Avioliitto symboloi dynastioiden valta-asemaa ja varsin tavallisia olivat järjestetyt avioliitot. Naisen rooli oli olla synnyttäjä ja tuottaa perillisiä. Kuningattaren rooli oli olla synnyttäjä. Se oli totinen paikka, sillä jos ei miespuolista jälkeläistä näkynyt, nimittäin silloin kuninkaalla oli oikeus avioeroon. (Nainen miehen käyttöomaisuutena/tavarana, joka voidaan vaihtaa parempaan, jos tuote koetaan puuttellisena. Oma kommentti. )
Avioliiton ohella rinnakkaissuhteet olivat tavallisia. Avioliitto oli dynastian palveluksessa ja rakkaus oli siinä sivuseikka. Rakastajattaret sen sijaan valittiin ensisijaisesti vetovoimaisuuden periaatteen mukaan ja he olivat useimmiten pakopaikka järjestetyn avioliiton kahleista. Tosin myös rakastajattaret olivat useimmiten taustaltaan korkeita aatelisia.
Jälkeläiset
Avioliitosta syntyneillä jälkeläisillä oli perintöoikeus ja heidän joukostaan valittiin myös kruununperijä, joka oli yleensä vanhimman pojan oikeus ja velvollisuus. Vallanperimisessä kysymyksessä oli esikoisuus ei sopivuus tai kyvykkyys. Rakastajattaren lapsilla ei ollut perintöoikeutta.
Juonittelu
Koska kruunun peri vain yksi lapsista: esikoisoikeus, (huomaa jälleen yhteys kristinuskoon ja Raamattuun "esikoisoikeudesta"). Äiti ja sisko saattoivat liittoutua yhteen jonkun tietyn pojan puolelle ja isä saattoi valitakin yllättäen nuorimman poikansa perilliseksi. Joskus pojan puuttuessa saattoi tytär saada kruunun. Tosin joissain (varsinkin tällaisissa) tapauksissa sukulaiset saattoivat vaatia kruunua.
Muutoksia
Muutoksen tuulet alkoivat puhaltaa 1800-luvulta alkaen, kun hallitsijat viihtyivät entistä paremmin perheensä parissa. Yllätyksellisesti samaan aikaan tapahtui monarkiavallan heikkeneminen. Hallitsijoiden yksityiselämässä aviopuolison valinta vapautui. Työvelvollisuudet säilyivät perheenjäsenillä ja vallanperimysjärjestys turvasi dynastian jatkuvuuden. Dynastiat kääntyivät dynastiaperheiksi: perheen muodostuminen oli päällimmäisen kiinnostuksen kohde.
Dynastian terminologiaa
Dynastia, klaani, kuninkaalliset, kruununperijä, valtaistuimelle, pysyä vallassa, ruhtinas, päällikkö, despootti, taistelu vallasta...
![[200-2.gif]](https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj6etXl-JGCt5-IX4WhrcGjwaIkvXSyEdM5eOjxhpRqryNtvG74A_lpebN2mbIrkQHoe-9ZDGRSW7TV4v_3AW3Y_Mt5N7ootiXd5bMf14P8aZNf0BCSr__u89H_8hhyphenhyphenANsGZj3bP-1lK1xi/s1600/200-2.gif)
Perheyritys
Jallinoja sanoi, että perheyritystä voidaan pitää dynastian modernina jälkeläisenä. Jotta perheyritys on dynastia, pitää sen olla vähintään kolmessa polvessa ja perheen ja yrityksen päällekkäisyys on myös oltava havaittavissa.
Avioliitto
Perheyrityksessä avioliitossa ei ole dynastista säätelyä, mutta puolison valinnassa on säädynmukaisuuden periaate: verisukulaisilla on merkittävämpi asema kun "sukuun naiduilla".
Sitoutuneisuus ja lojaliteetti sukuun ja perheyritykseen merkittävä. (Tosin yrityksen menestyessä ja kasvaessa naidaan sukuun ns. parempaa verta. Aatelisia, suurempien teollisuussukujen jälkeläisiä.)
Jälkipolvi
Perijöitä ovat lain mukaan kaikki perheen (avioliitossa syntyneet) lapset. Jossakin vaiheessa (aika nopeastikin) perijöinä ja omistajina ovat serkut, pikkuserkut. Pojat ovat myös perheyrityskontekstissa erityisasemassa. Vanhimman pojan erityisasema (jälleen tämä esikoisoikeus).
Avioliiton kautta tulleiden sukupuoli ratkaisee heidän roolinsa.
Tasajako ei toimi yrittäjäperheessä. Vertaa esim. maanviljelys.
Sukupolvenvaihdos
Jatkuvuus (dynastia) -> jatkuvuuden turvaaminen. Toisin kuin monarkiassa ei ole turvana perustuslakia, joka määrää kuka on kruununperijä. Toimitusjohtaja ja hallituksen puheenjohtaja ovat yritysmaailmassa hallitsijapari. "Kruununperillisen" valinta tehdään jälkeläistensä joukosta.
Saarekkeistuminen (alakulttuuristuminen)
Miten muille saman sukupuolen edustajille käy kolmannessa sukupolvessa, kun on "liikaa" serkuksia. Joissain tapauksissa yritys monialaistuu ja sukuhaarat ottavat vastuuta omasta tontistaan. Dynastiasta irtaannutaan ja välirikotkin taitavat olla aika tavanomaisa.
Perhe- ja sukuyhteys
Perheyritys vahvistaa sukuyhteyttä, mutta entä miten käy perheyhteisyydelle? Sosiaalistuminen perheyritykseen ja sukuun aloitetaan jo hyvin varhain. Kesätyöt, yritystilaisuudet, oleminen vanhempien mukana työpaikalla jne. ovat tärkeitä asioita pitkällä tähtäimellä.
Sukuyhteyden näkökulmasta sukunimi (vävyn nimi?) on yksi merkittävimmistä asioista, suvussa kulkevat etunimet, muut yhteneväisyyden symbolit, kuten sukukartano, muotokuvat, valokuvat sukupolvista yhdessä, perintökalleudet, sukupuu perustajasta lähtien, historiikit, muut dokumentit jne. toimivat liimana.
-----
Yleisöltä:Huomattava lisäksi
Yhteiset ja jaetut muistot
Grant Gordon (Author) and Nigel Nicholson (Author) Family Wars: Classic Conflicts in Family Business and How to Deal with Them (Hardcover)
![[200-4.gif]](https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiI2FCl3I6ELw89ld8S-q8TD9EI3KVJUoBe3fTMQ3wWtrMI_aueZMQNCO_LG8Vk08MtFxHNE4stjJC1QTiKBZISo0ps_chAOpv7-s_0mgxWv-8EtGZCk0hwctZGuIkOoRE1GUvpkxsL0-EZ/s1600/200-4.gif)
Eriparia?
Tilaisuudessa oli kolme mainiota puheenvuoroa, joista kaksi pidettiin torstaina ja yksi perjantaina. Torstaina yliopettaja Tarja Römer-Paakkanen, (Haaga-Helia) valotti perheen ja yrityksen yhteistoimintaa. Hän keskittyi erityisesti kotitalouteen, kuluttajana ja kotitalouteen suhteessa yritykseen ja professori Riitta Jallinoja, (Helsingin yliopisto) pohti dynastisia perheitä. Jallinojalla on pitkä kokemus perhetutkijana ja yrittäjäperheiden tutkimiseen hän on löytänyt tiensä dynastisten perheiden kautta.
Perjantaina oli vuorossa professori Kimmo Jokinen (Jyväskylän yliopisto) ja hän piti erittäin mielenkiintoisen puheenvuoron otsikolla: Muuttuvat perherakenteet ja perhesuhteiden kriisit.
Referoin tässä hieman Jallinojan ja jossakin myöhemmässä vaiheessa palaan Jokisen esitykseen.
Jallinoja jakoi esityksensä kolmeen näkökulmaan. Ensiksi perhe dynastiana - kuningasperheet, toiseksi perheyritys - perhe yrityksessä ja kolmanneksi perheen ja työn erottaminen.
Aluksi Jallinoja määritteli sanan dynastia, joka tulee kreikan sanasta [dyssasteija] dunasteia ja se tarkoittaa hallitsijasukua, valtaa.
Hallitusmuotona monarkia perustuu perheeseen. Länsimaisen ajattelun juuret ovat kristinuskossa ja se ohjaa perhekäsitystämme. Kristinuskon näkökulmasta perheen rooli, vert. Pyhä perhe ja Jumala rakastavana isänä, on merkittävä.
Jallinoja totesi, että perheyritystä voidaan käsitellä vahvojen sidostensa takia dynastiana. Ihanteena perheyrityksessä lienee perheen ja työn erottaminen, mutta käytännössä ne ovat päällekkäin.
Dynastisen perheen ydinominaisuudet
Jallinoja listasi dynastisen perheen ydinominaisuudet: 1) avioliitto; 2) siitä syntyvät jälkeläiset; 3) kruununperillinen, jolle valta siirtyy ja 4) vallanvaihto sukupolvelta toiseen, jossa dynastia muodostuu.
Miten nämä peruselementit eroavat perheestä?
Kruununperillinen valitaan varhaisessa vaiheessa. Vallanvaihto tapahtuu jossakin vaiheessa seuraavalle sukupolvelle ja perhe on valjastettu vallankäyttöön.
Avioliitto
Avioliitto oli tiukasti säädelty. Tulevat kuninkaat avioituivat mieluummin kuninkaiden tyttärien kanssa tai korkeimpien aatelisten kanssa. Taustalla vaikutti säädynmukaisuuden sääntö. Avioliitto symboloi dynastioiden valta-asemaa ja varsin tavallisia olivat järjestetyt avioliitot. Naisen rooli oli olla synnyttäjä ja tuottaa perillisiä. Kuningattaren rooli oli olla synnyttäjä. Se oli totinen paikka, sillä jos ei miespuolista jälkeläistä näkynyt, nimittäin silloin kuninkaalla oli oikeus avioeroon. (Nainen miehen käyttöomaisuutena/tavarana, joka voidaan vaihtaa parempaan, jos tuote koetaan puuttellisena. Oma kommentti. )
Avioliiton ohella rinnakkaissuhteet olivat tavallisia. Avioliitto oli dynastian palveluksessa ja rakkaus oli siinä sivuseikka. Rakastajattaret sen sijaan valittiin ensisijaisesti vetovoimaisuuden periaatteen mukaan ja he olivat useimmiten pakopaikka järjestetyn avioliiton kahleista. Tosin myös rakastajattaret olivat useimmiten taustaltaan korkeita aatelisia.
Jälkeläiset
Avioliitosta syntyneillä jälkeläisillä oli perintöoikeus ja heidän joukostaan valittiin myös kruununperijä, joka oli yleensä vanhimman pojan oikeus ja velvollisuus. Vallanperimisessä kysymyksessä oli esikoisuus ei sopivuus tai kyvykkyys. Rakastajattaren lapsilla ei ollut perintöoikeutta.
Juonittelu
Koska kruunun peri vain yksi lapsista: esikoisoikeus, (huomaa jälleen yhteys kristinuskoon ja Raamattuun "esikoisoikeudesta"). Äiti ja sisko saattoivat liittoutua yhteen jonkun tietyn pojan puolelle ja isä saattoi valitakin yllättäen nuorimman poikansa perilliseksi. Joskus pojan puuttuessa saattoi tytär saada kruunun. Tosin joissain (varsinkin tällaisissa) tapauksissa sukulaiset saattoivat vaatia kruunua.
Muutoksia
Muutoksen tuulet alkoivat puhaltaa 1800-luvulta alkaen, kun hallitsijat viihtyivät entistä paremmin perheensä parissa. Yllätyksellisesti samaan aikaan tapahtui monarkiavallan heikkeneminen. Hallitsijoiden yksityiselämässä aviopuolison valinta vapautui. Työvelvollisuudet säilyivät perheenjäsenillä ja vallanperimysjärjestys turvasi dynastian jatkuvuuden. Dynastiat kääntyivät dynastiaperheiksi: perheen muodostuminen oli päällimmäisen kiinnostuksen kohde.
Dynastian terminologiaa
Dynastia, klaani, kuninkaalliset, kruununperijä, valtaistuimelle, pysyä vallassa, ruhtinas, päällikkö, despootti, taistelu vallasta...
Perheyritys
Jallinoja sanoi, että perheyritystä voidaan pitää dynastian modernina jälkeläisenä. Jotta perheyritys on dynastia, pitää sen olla vähintään kolmessa polvessa ja perheen ja yrityksen päällekkäisyys on myös oltava havaittavissa.
Avioliitto
Perheyrityksessä avioliitossa ei ole dynastista säätelyä, mutta puolison valinnassa on säädynmukaisuuden periaate: verisukulaisilla on merkittävämpi asema kun "sukuun naiduilla".
Sitoutuneisuus ja lojaliteetti sukuun ja perheyritykseen merkittävä. (Tosin yrityksen menestyessä ja kasvaessa naidaan sukuun ns. parempaa verta. Aatelisia, suurempien teollisuussukujen jälkeläisiä.)
Jälkipolvi
Perijöitä ovat lain mukaan kaikki perheen (avioliitossa syntyneet) lapset. Jossakin vaiheessa (aika nopeastikin) perijöinä ja omistajina ovat serkut, pikkuserkut. Pojat ovat myös perheyrityskontekstissa erityisasemassa. Vanhimman pojan erityisasema (jälleen tämä esikoisoikeus).
Avioliiton kautta tulleiden sukupuoli ratkaisee heidän roolinsa.
Tasajako ei toimi yrittäjäperheessä. Vertaa esim. maanviljelys.
Sukupolvenvaihdos
Jatkuvuus (dynastia) -> jatkuvuuden turvaaminen. Toisin kuin monarkiassa ei ole turvana perustuslakia, joka määrää kuka on kruununperijä. Toimitusjohtaja ja hallituksen puheenjohtaja ovat yritysmaailmassa hallitsijapari. "Kruununperillisen" valinta tehdään jälkeläistensä joukosta.
Saarekkeistuminen (alakulttuuristuminen)
Miten muille saman sukupuolen edustajille käy kolmannessa sukupolvessa, kun on "liikaa" serkuksia. Joissain tapauksissa yritys monialaistuu ja sukuhaarat ottavat vastuuta omasta tontistaan. Dynastiasta irtaannutaan ja välirikotkin taitavat olla aika tavanomaisa.
Perhe- ja sukuyhteys
Perheyritys vahvistaa sukuyhteyttä, mutta entä miten käy perheyhteisyydelle? Sosiaalistuminen perheyritykseen ja sukuun aloitetaan jo hyvin varhain. Kesätyöt, yritystilaisuudet, oleminen vanhempien mukana työpaikalla jne. ovat tärkeitä asioita pitkällä tähtäimellä.
Sukuyhteyden näkökulmasta sukunimi (vävyn nimi?) on yksi merkittävimmistä asioista, suvussa kulkevat etunimet, muut yhteneväisyyden symbolit, kuten sukukartano, muotokuvat, valokuvat sukupolvista yhdessä, perintökalleudet, sukupuu perustajasta lähtien, historiikit, muut dokumentit jne. toimivat liimana.
-----
Yleisöltä:Huomattava lisäksi
Yhteiset ja jaetut muistot
Grant Gordon (Author) and Nigel Nicholson (Author) Family Wars: Classic Conflicts in Family Business and How to Deal with Them (Hardcover)
Eriparia?
Comments