Oppimispäiväkirjasta

Photo Margit Mannila

Read the text on http://chriscottrell.com/entrepreneurship/ 

Lähtökohtaisesti oppimispäiväkirja on oppimisen työkalu ja toisaalta arvioinnin väline, johon voi ajatella sisältyvän kolme elementtiä. 

Ensinnäkin siinä käsitellään yleensä luennolla käsiteltyä aineistoa tai sitä osaa siitä, josta haluaa oppia itse lisää. Toiseksi se suhteutetaan aiemmin opittuun, luennolla mainittuun tai itse hankittuun oheiskirjallisuuteen. Kolmanneksi siinä arvioidaan ja seurataan omaa oppimista ja ymmärryksen kehittymistä. Nämä kolme elementtiä kietoutuvat hyvin kirjoitetun oppimispäiväkirjan tekstissä toisiinsa. 

Hyvin kirjoitettu oppimispäiväkirja on tekstiltään jäsenneltyä ja se etenee loogisesti. Teksti on siis ns. tavallista asiatekstiä. Ei ranskalaisin viivoin tehtyjä luetteloita, ei slangia eikä alatyylisiä ilmaisuja. 

Oman alan kirjallisuuteen viitataan oman tiedekunnan sääntöjen mukaisesti. Siksi oppimispäiväkirja on hyvä kirjoittaa käyttäen hyödyksi oman tiedekunnan opinnäytetyöpohjaa. Samalla pohja ja sen asettelut ja otsikoinnit tulevat tutuksi.

Helsingin yliopiston sivustolla on muutama hyvä kysymys, joilla saattaa olla oppimispäiväkirjan kirjoittamista helpottava vaikutus.

1) Mitä opin? Mikä oli uutta tietoa? Mitkä asiat muuttivat käsityksiäni, miksi? Keskitytään opiskelijalle itselleen tärkeisiin teemoihin ja niiden käsittelyyn.
2) Mikä jäi epäselväksi tai ymmärtämättä? Mikä tuntui olevan vastoin omia käsityksiä? Miksi? Mikä tuntui vaikeaselkoiselta? Miksi? Keskitytään opiskelijaa eniten askarruttaviin kysymyksiin ja käsitellään niitä oppimispäiväkirjassa.
3) Mitä oppimani tieto merkitsee itselleni ja opiskelulleni? Miten sovellan oppimaani omissa opinnoissani? Miten oppimani tukee opiskelijana kehittymistäni? Opiskelija kirjaa ajatuksia, jotka tuntuivat erityisen tärkeiltä, pohtii ja arvioi niitä.

 Helsingin yliopiston sivustolla oli joskus hyvä ohjeistus otsikolla: Vinkkejä oppimispäiväkirjan kirjoittamiseen. Se ei ole enää saatavilla. Sivustolla olevassa ohjeessa annettiin lupa purkaa myös negatiivisia tunteita oppimispäiväkirjassa:

"On esim. ihan "sallittua" kirjoittaa "en tajua tästä mitään ja tää on ihan tyhmää". Tällöinkin on toki syytä paneutua tarkemmin siihen, miksi ei ymmärrä - oppimispäiväkirja antaakin juuri mahdollisuuden tehdä näkyväksi puutteita omassa oppimisessa ja tehdä muistilistaa epäselviksi jääneistä asioista. Aukkopaikkojen kartoitus auttaa kohdentamaan omat voimavarat oikeisiin asioihin jatkotyöskentelyssä."

Oppimispäiväkirjan idea on, että oppija kirjoittaa sitä itselleen, omilla ehdoillaan. Niissä tapauksissa, joissa oppimispäiväkirjaa käytetään arvioinnin välineenä, noudatetaan opettajan ohjeita ja akateemisen kirjoittamisen koodistoa. 

Turun yliopiston sivustolla todetaan, että päiväkirjan kirjoittaminen on havaittu erityisen hyödylliseksi tilanteissa, joissa pitää jäsentää omia kokemuksia ja ajatuksia suhteessa teoreettiseen tietoon. (vrt. Lonka & Lonka 1996, 18.)

Tampereen yliopiston sivustolla kerrotaan, mitä oppimispäiväkirja ei ole. Ja nämä ohjeet kannattaa ottaa vakavasti.

Mitä se ei ole

• luentojen 30-sivuinen referaatti, jonka tarkoituksena on informoida luennoitsijaa siitä, mistä tämä on puhunut ja mitä opiskelija siitä on ehtinyt kirjoittaa ylös.
• puolihuolimaton ranskalaisilla viivoilla tehty kooste siitä, miten maailmaa parannetaan ja historiaa/nykypäivää/luennoitsijaa moralisoidaan
• väärinkuultuja lauseita kopioituna suoraan luentomuistiinpanoista tai hurskaita toiveita oman opiskelun tulevasta suunnasta

 

Ja jonon jatkoksi voisi vielä lisätä: eikä se ole myöskään opettajan ylistämistä, toiveena saada parempi numero, vähän sinnepäin tehdystä työstä. 

Oppimispäiväkirja  ohjaa sinua reflektoimaan, perustelemaan mielipiteitäsi tekstin muodossa. Tarvitset tätä taitoa työelämässä enemmän kuin ehkä tässä opiskelujesi alkuvaiheessa uskotkaan. 

Lähteet ja lukemisto

Nikander. Sami. (2005-2008). Vinkkejä oppimispäiväkirjan kirjoittamiseen. Helsingin yliopisto. (5.4.2017).

(Edit 5.4.2017)