Millainen urapolkusi on?

LinkedIn- verkostossa Päivi Kuoppamäki kysyi: Jos sinun pitäisi piirtää sinun työurastasi aikajana, niin millainen siitä tulisi? Olisiko se ihanteellisen suoraviivainen, pirstaleinen vai jopa traaginen? Mitkä ovat urasi käännekohtia? Tapahtuiko elämässäsi jotain, jonka vuoksi suunta muuttui? Monta kysymystä. Kaikkiin ei tarvitse vastata, kirjoittaa Kuoppamäki.

Tällainen pohdinta sopinee mainiosti näin vuodenvaihteeseen. Voi poistua pieneksi hetkeiksi nykyhetkestä, joka on muuten ainoa asia, joka meillä on, ja pysähtyä katsomaan vähän taaksepäin analysoimaan mitä teki ja mitä tapahtui ja haaveilemaan  vähän tulevasta, mitä haluaisi oikein kovasti tehdä.

Suunnitelma ja todellisuus eivät paiskaa kättä
Luultavasti meistä suurimman osan elämän- ja urapolku muistuttaa Your plan & reality -kuvaa, jossa oma suunnitelma on ajella kohti maalia tasaista tietä pitkin, mutta todellisuus ei menekään ihan niin. Hyvä niin. Sillä näihin hetkiin kätkeytyy elämän viehätys ja mahdollisuus (henkiseen) kasvuun.

 

Jos ajattelen omaa "urapolkuani", niin  se muistuttaa juuri tätä alempaa kuvaa. Kun olin nuori, sellainen parikymppinen tai vähän alle, ajattelin että minusta tulee aivan ehdottomasti yrittäjä. Alakin oli varsin selvä. Ei sillä alalla olisi todellakaan rikastumaan päässyt, mutta ala oli intohimoni ja sitä kohti siis. Niin siis silloin kuvittelin, mutta mitäs sitten sattuikaan?

Yritys joka koulutti ja antoi mahdollisuuden kehittyä

Ensimmäinen mutka matkaan tuli miehen muodossa. Niin elämä sitten heitti kouluun, opiskelemaan yrittäjyyttä. Siitä päädyin kesätöihin Postiin parin sattuman kautta. Minua kysyttiin, olisinko kiinnostunut ja sitten kävikin niin, että ex-mieheni sai siirron Pirkanmaan sydämeen Tampereelle ja putosin tavallaan tyhjän päälle potentiaalisen yritysideani kanssa ja toisaalta kesätyöni kanssa. Otin kuitenkin yhteyttä paikalliseen Postiin ja pääsin haastatteluun ja sain kesätyöntekijän paikan. Muutamaa hetkeä (alle 3 kk) myöhemmin sain osa-aikaisen viran. Sille tielle, kesätöihin, jäin sitten vähän pidemmäksi aikaa. Tuo kesä oli todella pitkä, peräti 16 vuotta ja muutama päivä päälle. (1986-2002). Mutta mikäs ollessa.

Muuttoja tuli ex-mieheni työn takia vielä pari kappaletta ja valtakunnallisesti toimivassa yrityksessä oli mahdollisuus siirtyä. Ja mikä oli erinomaisen hyvää, Postissa oli mahdollista tehdä etätyötä. Oikeastaan se oli täysin luonnollinen osa yrityksen kulttuuria, sillä se toimi valtakunnallisesti ja yrityksen hallinto oli jaettu ns. postialueisiin. Posti oli sikälikin erinomainen paikka olla töissä, sillä siellä oli mahdollista jatkuvasti kehittää osaamistaan ja yritys tuki myös omaehtoista kouluttautumista. Lomat järjestyivät joustavasti opiskelun mukaan. Lisäksi urakierto oli mahdollista ja kehityskeskusteluissa ilmaistu halu suuremmista vastuista otettiin positiivisena vastaan. Olisin tuskin ilman pitkää postiuraani suorittanut akateemisia jatko-opintoja. 

Erityisen rakas osaamisalue ja jonka parissa työurani Postissa aloitin,  liittyy pankkipalveluihin. Olen sikäli onnekas, kun olen saanut edelleen olla mukana pankkitoiminnoissa sivutoimisesti. Minut valittiin ensin pienen  pankin hallintoneuvostoon ja siitä sitten tarkastustoimikuntaan. Riskianalyysit! Ne saavat minut syttymään.

Korkeakoulumaailma

Maisteritason akateemiset opinnot ajoittuvat ajallisesti välille 9/2001-10/2003 ja jatko-opinnot 1/2004-4/2006 sysäsivät minut sitten korkeakoulumaailmaan. Ensin yliopistoon ja sitten sieltä ammattikorkeakouluun 2010.  Kun tuli tuo hattu hankittua, siitä usein seuraa se, että urapolku johtaa nimenomaan joko tuonne yliopiston puolelle tai sitten ammattikorkeakouluun. Tohtorin tutkintoa ei valitettavasti kovin hyvin tunneta, vai pitäisikö sanoa tunnisteta voimavaraksi, yritysmaailmassa. 

Koulumaailma on siitä hyvä paikka työskennellä, että kykenee jatkuvasti opiskelemaan itseään kiinnostavia asioita. Tosin niukennetut resurssit alkava näkyä kyllä arjessa.

Se mikä parasta, saan työskennellä yrittäjyyteen liittyvien asioiden parissa. Yrittäminen ja kaikki siihen liittyvä on intohimoni. 

Mitä tapahtui, miksi lähdin opiskelemaan?

Kun kesätyö Postissa oli jatkunut todella pitkään, aloin vähitellen vilkuilla muualle. Se lienee luonnollista, kaikissa pitkissä suhteissa,  että ruoho alkaa näyttää aina jossakin vaiheessa vihreämmältä aidan toisella puolella. Olin siirtynyt päällikkötason tehtäviin ja valtakunnalisiin vastuisiin, mutta minua kiinnostivat  myyntitehtävät ja aivan erityisesti pankki- ja vakuutusmaailma tai kiinteistöala. Pääsin työpaikkahaastatteluihin ja minut valittiin joka kerta II palkintopaikalle ja syyksi sanottiin, että minulla ei ole korkeakoulututkintoa eikä minua siksi uskalleta valita, koska ei voida oikeastaan tietää, mitä minä oikesti osaan.  Kiinteistöalalle pääsin, mutta siinä vaiheessa valitsin opiskelun.

Joten tässä kaikille niille, jotka ajattelevat jättää koulun kesken syystä tai toisesta: älä tee sellaista tyhmyyttä. Räpiköi se koulu läpi jollakin tavalla. Vaikka sitten niillä ykkösen papereilla, mutta käy se loppuun. Aikanaan. Myöhemmin nimittäin saattaa kaduttaa. Opiskelu on helpompaa silloin kun on nuori ja tavallaan on sen normaali aika elämänkaaressa.

Kun koulutusta onkin sitten liikaa

No sitten kun hankin sen tutkinnon, olen kuullut, että minulla on liian korkea koulutus, enkä siksi viihtyisi sellaisessa työtehävässä kovin pitkään. Kuulostaa tekosyyltä. Ei kai kukaan (nykyään) muutenkaan hakeudu loppuelämänsä työpaikkaan? Lisäksi miksi joku pitää omaa ajatustaan totuutena siitä, mitä minä haluan tai missä minä mahdollisesti viihtyisin? Vai eikö paikka, joka oli auki, olekaan lähimainkaan sellainen, millainen kuva siitä annettiin ilmoituksessa?

Joka tapauksessa tämä on kyllä tullut hienoisena pettymyksenä.

Yrittäjäksikin olen ryhtynyt

Olen myös toiminut sivutoimisena yksinyrittäjänä ja osakkaana sitten parissakin eri kokoonpanossa. Ala on kuitenkin aivan toinen, mitä silloin parikymppisenä ajattelin. 

Rikkonainen urapolku

Joidenkin mielestä olen varmasti hajottanut uraani liikaa, ollut väärässä yrityksessä, liian kauan jne. Olen kuitenkin jokaisessa vaiheessa ja jokaisessa tehtävässä oppinut todella paljon erilaisia taitoja. Ja sitä tietoa ja taitoa kykenen hyödyntämään nykyisessä tehtävässäni. 

Ahkeruudella pärjää aina. Niin uskon. On oltava valmis opettelemaan aina työn vaatimat asiat. Se ei käy hetkessä. Sanotaan että ammattilainen on tehnyt työtä 10 vuotta 8 tuntisia työpäiviä. Se tarkoittaa 16 000 tunnin työpanosta. Siinä suhteessa asiani ovat hyvin. 

Tiedonnälkä
Minulla on edelleen tiedonnälkä. Kun on oivaltanut, kuinka vähän oikeasti asioista tietää, ei voi jäädä paikoilleen. Yleensä kaikki asiat ovat opittavissa. Erityisen hyvin ne, joihin tuntee paloa.

Sopivan tilaisuuden tullen tartun mielihyvin haasteeseen

Olen kiinnostunut mm.

• johtamis- ja kehittämistehtävistä erilaisissa organisaatioissa
• pankki- ja vakuutusalasta
• riskienhallinta ja ennakointi ovat osa-alueita, josta opin erityisen mielelläni lisää.
• myyn mielelläni. Kiinteistönvälittäjän tehtävä kiinnostaa. Sivutoimisesti.
• ylipäätään kaikesta, jossa voin auttaa työnatajaani menestymään ja löytämään uusia mahdollisuuksia liiketoiminnalleen ja samalla voin itsekin kehittyä ja kasvattaa osaamistani.