Olen kirjoittanut tämän tekstin osin tekemäni opetusharjoittelun innoittajana. (Suoritan opettajan ammattipedagogisia opintoja Haaga-Heliassa, tavoitteenani pätevöityä toukokuussa 2012.)
Palautteen antamisesta ei varmasti keskustella koskaan liikaa. Palautteen antamisella on suuri merkitys ihmisen henkilökohtaisessa ja ammatillisessa kehityksessä. Kuinka antaa kollegalle positiivista palautetta. Palautteen vastaanottaminen kuuluu osana alaistaitoihin. Palautetta kannattaa opetella antamaan rakentavasti. Palautteen antaminen on taitolaji ja sen antamisesta on esitetty useita erilaisia malleja. Usein käy niin, että palautteen saaja loukkaantuu. Joskus täysin aiheellisesti, joskus varmasti siksi, että saatu (aiheellinen ja asiallinen palaute) ei miellytä.
Tiedemaailmassa palautteen antaminen ja saaminen on arkipäivää, mutta en usko, että tieteentekijät olisivat yhtään parempia palautteen vastaanottamisessa tai antamisessa. Väitöstilaisuus on esimerkki julkisesta palautteenantotilaisuudesta.
Hyvän tai paremminkin hyvin ja taitavasti palautteen antamisella on mahdollisuus tehdä taloudellisesti hyvää tulosta. (Alkuperäinen artikkeli löytyi Entrepreneur -lehdestä.)
Palautteen antamisessa on käytetty esimerkkiä ns. toive- ja moitekädestä. Artikkelin on kirjoittanut Marjo-Riitta Ristikangas. Hän esittelee kirjoituksessaan sosiaalipsykolgi Kimmo Karkian esittelemään palautemallia, jossa käytetään viittä kohtaa niin positiivisen kuin negatiivisenkin palautteen pohjalla. Toivekäden sormet ovat yhteys, toive, hyöty, usko ja kiitos. Vastaavasti moitekäden puolella nämä asiat ovat: aina/taas -asenne, vika, haitta, syy ja kuuro. Kannattaa siis satsata korjaavan palautteen antamiseen.
Alla lainaus artikkelista:
TOIVEKÄSI
(1) yhteys
(2) toive
(3) hyöty
(4) usko
(5) kiitos
MOITEKÄSI
(1) Aina ja taas
(2) vika
(3) haitta
(4) syy
(5) kuuro
Toivekäden toiminta on tuloksellista vuorovaikutusta, joka parantaa
suhdetta ja tekee yhdessäolon miellyttäväksi. Ongelmat
kuvataan tavoitteina ja toiveina, joita on mahdollista muuttaa. Moitekäden
toiminta on hyvin yleisinhimillistä toimintaa, mutta lopputuloksena
on yleensä pyöriminen ongelmissa, jotka ajan kuluessa koetaan
ylitsepääsemättöminä. Terveyden edistäminen
vuorovaikutuksissa voisi siis siirtyä toivekäden toimintaan.
Oleellista on aluksi kuvata asian toivetila. Toivetilan määrittelyn
jälkeen voidaan kartoittaa erilaisia teitä muutokseen. Muutoksen
mahdollisuutta on hyvä pohtia. Kiitokset yhteistyöstä antavat
potkua muutoksen alkamiselle. Haluatko lähteä tutkimaan "kättäsi"
-valinta on sinun! (Lähde: Status- lehti.)
Kuulostaa tutulta. Ainakin itse syyllistyn tavattoman helposti juuri tällaiseen mustavalkoiseen ajatteluun. Kuinka helppo onkaan sanoa esim. omalle jälkikasvulleen, että taas on sängyt petaamatta, tai aina sinä jätät vaatteesi sikin sokin. Miksi on niin vaikea sanoa, että olisikos sinulla hetki aikaa. Haluaisin jutella kanssasi noista lattialla lojuvista vaatteista.
Opetusmenetelmien
merkitys opetuksessa ja opiskelijan motivoinnissa on keskeinen.
Opettajan tulisi jollakin tavalla kyetä osoittamaan opiskelijalle
opiskelun mielekkyyttä ja perustella valitsemiaan tehtäviä oppimisen
näkökulmasta, niin että tehtävät tuntuisivat mielekkäiltä tehdä. Toisaalta opettaja on oman oppimistyylinsä ja oppimiskäsityksensä vanki. Siitä syystä hänen pitäisikin pystyä käyttämään sellaisia opettamismenetelmiä, jotka ovat hänen oman mukavuusaluuensa ulkopuolella.
Samalla kun haastaa itsensä oppimaan uutta ja uudistumaan saa todennäköisesti aikaan aika mukavasti positiivisia oppimiskokemuksia.
Anne Raittilan luennossa (Kalvot siis Anne Raittilan tekemiä) Kiperien tilanteiden pelisäännöt työyhteisössä puhutaan näistä toive- ja moitekäsistä.
Näillä tarkoitetaan sitä, miten ihmiselle puhutaan ja kuinka viesti menee/ei mene perille. Tällaisen myönteisen “toivekäteen” perustuvaan viestintään kannattaisi jokaisen ihmisten kanssa työskentelevän perehtyä. Alla olevissa kahdessa kuvassa on selostukset käsien sisältöön. Nämä asiat toimivat perhetilanteissakin.
Keskustelimme taannoin mm. kollegani Lotta Saarikosken kanssa siitä, että opettaminen on pedgogiikan lisäksi keskeisesti johtamista ja opettajaille pitäsi oikeastaan antaa enemmän johtajakoulutusta. Luokkatilanteissa on aina kysymys ryhmän/lauman johtamisesta eikä opettajankoulutuksessakaan välttämättä kiinnitetä tähän asiaan riittävästi huomiota.
Asia kyllä on läsnä ryhmäännyttämisharjoituksina, mutta siitä ei varsinaisesti puhuta.
SATU BERLIN (2008).
Innostava, lannistava, helpottava
palaute
Alaisten kokemuksia ja näkemyksiä
esimiehen ja alaisen välisestä palautevuorovaikutuksestaUNIVERS ITAS WASAENS I S 2 0 0 8
ACTA WASAENSIA NO 198
L I I K E TALOUSTIEDE 8 1
JOHTAMINEN JA ORGANISAATIOT. Väitösk. (PDF)
Häirintä ja epäasiallinen kohtelu (24.2.2023).
Toivanen, Teuvo (2012). Palautteen anatamisen ja vastaanottamisen opas. Hyvejohtajuus. (24.2.2023).
Edit
24.2.2023
18.10.2017
Comments